Tontut, seimet ja juhlanauhat on pakattu laatikoihin ja loppiainen alkaa olla taputeltu. On siis aika julkaista joulunviettokuvia.

Kuten etukäteen kerroinkin, karkasin joulunviettoon Gdańskiin. Idea Puolan joulumatkaan saatiin jo juhannuksena. Silti huomasimme perillä, ettei oikein kukaan ollut ihan kauheasti perehtynyt mihinkään nähtäviin tai tehtäviin asioihin, joita Gdańsk olisi voinut meille tarjota.

Mutta oikeastaan tietämättömyys oli hyvä. Sai ilman stressiä tai painetta kaiken näkemisestä haahuilla ympäriinsä ja olla vain Puolan vietävänä. Ihan oikeasti rentoutua ja olla. Siksi en ehkä osaa mitään kovin järkevää kirjoittaakaan, mutta laitan iloksenne satunnaisia kuvia reissusta ja joulusta. Loma-albumi-henkisin kuvatekstein, tietysti.
 

Minä Original Burgerissa, joka lieni vanhankaupungin turistirysän ainoa oikeasti kiva ruokapaikka, ellei sitten halua Puolanlomallaan syödä aidossa italialaisessa pizzeriassa. Puolan hintatasohan oli jopa pahimmassa turistirysässä Suomen tasoon nähden hyvin kohtuullinen: neljän hengen burgerit kahdella lisukkeella, juomat ja muutama alkoholiannos olivat euroissa alle neljäkymppiä. Mitähän olisi hintataso ollut, jos olisi ehtinyt natiivien suosimille alueille?

Yhtenä päivänä satoi ja kaikki näytti katoavan sumuun. Kirkontorni, sataman nosturit, korkeat kerrostalot. Ja korpit, joita varten piti etsiä reitti mäen päälle, jossa ei loppujen lopuksi ollut mitään erityistä nähtävää. Tulipahan käveltyä ja nähtyä paikallinen Onnibus.


Ensimmäisenä iltana satuimme näkemään jotain tällaisia joulusatumaisia valo-installaatioita. Meille Turusta, Suomen joulukaupungista, tulleille nämä eivät tietenkään näyttäneet oikein miltään.


Ylempänä minä ja Dlugi Targin messevä joulukuusi. Koko vanhankaupungin pääkatu oli muutenkin viimeisen päälle entisöity ja siistitty ja oli jouluasussaan kieltämättä henkeäsalpaavan kaunis, kun ensi kerran astuimme kulman takaa taksin jättäminä kadulle. Häikäistyneinä hihkuimme ja riemuitsimme, kuinka tulemme tänne ensi joulunakin.

Kaunis ja henkeäsalpaavan ihmeellinen Gdansk olikin ensinäkemältä, mutta hienous vähän rapisi, kun ensimmäisen kerran sattui kulkemaan nurkan taakse, jossa taas näytti suunnilleen allaolevalta. Haistan ehkä kevyen turistienkosiskelun. Itse pidin Gdanskista ja matkastamme kyllä silti huomattavan paljon, vaikkei joka nurkka ihan joulupalatsilta näyttänytkään.


En pääse yli siitä, kuinka kivasti hiukseni asettuivat jouluaattona. Tai kuinka kivalta ylipäätään näytin, hehe. Ravintolan palvelu taas oli hyvin ankeaa ja nihkeää, mutta annettakoon se anteeksi, sillä ei ole henkilökunnan vika, ettei ravintolaan ole palkattu työtään osaavia ihmisiä. Ruoka onneksi oli hyvää ja yllättävän puolalaista, vaikka asiakaskunta koostuikin suomalaisista.


Beatlesin tulo Spotifyyn vihdoinkin oli suunnilleen parasta, mitä tapahtua saattoi. Vähän väliä joku sanoi, että kuunnellaaks taas vähän Biitlesii, ja sitten kuunneltiin. Sopi jouluun jotenkin erinomaisen hyvin, mutta sopii toki elämään muutenkin.

Mutta nyt, kaikki valmiina, katsokaa tänne, tulee matkan paras kuva!!!!

.

..

....

 Varpunen jouluaamuna 2.0, ei-niin-pieni taivaasta tullut veli, joka on siemenen sijaan saanut kokonaisen paahtoleivän. Kaulaansa. Reissun kaunein ja paras hetki, kun tämä ylväs ja upea näky puluparven keskeltä esiin asteli.




Meille ei täysin selvinnyt syytä sille, miksi puolalaiset hankkivat joulun alla hautakukkalaitteiden näköisiä kukka-asetelmia. Tämä ei ole juuri sellainen, mutta hautajaiskukkia myyvän putiikin valikoimasta silti. Kun minä kerran kuolen, niin tuokaa tällainen (kahdella pallolla) haudalleni, kiitos.