Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hieman vielä ihmisten syksykajahtamiseen viitatakseni kohta varmaan alkaa joku ns. muuttolintujen bongailu. Itse en aio katsella minkäänlais...

Hieman vielä ihmisten syksykajahtamiseen viitatakseni kohta varmaan alkaa joku ns. muuttolintujen bongailu. Itse en aio katsella minkäänlaisia muuttolintuja, vain eksoottisia ja trooppisia lintuja internetistä. Internetissä voi tahtomattaan nähdä myös monenlaista muuta, olkaa varovaisia. Toimitte omalla vastuulla.

Linnuista tuli kuitenkin mieleen keväinen matkamme Puolaan. Vierailimme Gdanskin lisäksi myös Sopotissa, josta löytyy sairas määrä hiekkarantaa. Olin rannalla hieman hysteerinen: ulkomailla kun on aina vaarallista ja hiekka voi olla täynnä huumeneuloja ja rikottuja pulloja. Muutenkin hiekkarannat ovat minusta hieman epäilyttäviä, arvostan enemmän kotimaisia hiekkarantoja, joilla on yleensä jonkinlaista soraa tai kivikkoa tai kalliota tai laituri.

Joka tapauksessa uskaltauduin ujuttamaan tassuni ulos töppösistä ja ottamaan askeleita paljain tassuin.


Heti tämän jälkeen kuitenkin huomasin toisen varteenotettavan uhan: ranta oli täynnä joutsenia. Mieleni avautui salaman lailla 2000-luvun alun kesään ja kyläilyyn serkkuni mökillä: emme voineet täysin turvallisesti uida, sillä kaislikossa asui joutsenia, jotka hyvin röyhkeästi ilmaantuivat paikalle, jos yritimme päästä uimaan. Elämäni kammottavimpia kokemuksia muuten, uida nyt iloisena kesäpäivän tiimellyksessä, kunnes täysin äänettömästi valtavankokoinen joutsen lipuu läpi kaislikon. Lopulta uinti suoritettiin niin, että serkkuni äiti seisoi laiturilla airo aseenaan vartioimassa joutsenten varalta. Kaikki selvisivät, myös joutsenet.


Mutta Sopot! Ja Sopotin joutsenet! Ne olivat kilttejä ja kesyjä! Olin silti hyvin epäilyksien kyllästämä, mutta lopulta uskaltauduin kääntämään selkäni joutsenparvelle, jotta tämän postauksen kuvat saatiin otettua. Olin kyllä kieltämättä melkoinen Joutsenprinsessa (joka muuten ei ole Disney elokuva, vaikka niin aina väitetään. Kuten ei myöskään Egyptin prinssi ole, vaikka niinkin monet luulevat).

Lopulta joku, ilmeisesti vähän paikallisempi henkilö, erehtyi ruokkimaan yhtä joutsenta, minkä seurauksena kaikki joutsenet lähtivät seuraamaan tätä poloista ihmistä. Sitä en tiedä, minne ihminen, joutsenista puhumattakaan, päätyi. Rannalla ei joutsenia kuitenkaan sen jälkeen näkynyt.

 Nämä joutsenkuvat muistaessani tajusin muuten, että minulla on noin yhdeksäntoista mahdollista Gdansk-aiheista postausta tekemättä! Plus lomavideo, jota myös kuvasin.  Kiinnostaako tällainen matkailuteemainen postailu ketään? Mitään järkevää turisti-infoa tuskin osaan tuottaa, mutta minun elämäni ja elämäni huikeat seikkailuthan tämän blogin pääpaino muutenkin ovat. Pistäkää messuu kommenttiboxii jos kinost!






Matkani kohti tyylimaailman johtavan gurun asemaa jatkuu! Tuskin on Mikki-asuni ehtinyt tuulettua henkarillaan, kun hurmaan kansaa jo uudell...

Matkani kohti tyylimaailman johtavan gurun asemaa jatkuu! Tuskin on Mikki-asuni ehtinyt tuulettua henkarillaan, kun hurmaan kansaa jo uudella, täysin tajuttomalla tyylioivalluksella.

Ainakin Snapchatissani (nimimerkki tamankylanhomo, "pankaa seuraten") olen ylistänyt aamutakkiani. Olen suunnitellut aamutakin ostoa vuosia, ehkä jopa kymmenen vuotta. Nyt se on viimein totta! Aamutakki ei suinkaan ole mikään froteinen rätti, vaan ylellinen, pehmeä ja tyylikäs pellavatakki. Jo ostaessani takkia annoin itselleni salaa pikkuisen luvan lähteä rennon huolettomasti aamutakissa puistoon tai lähikauppaan ja sitten kirjoitella täällä, kuinka rennon huolettomasti lähdin aamutakissa ulos ja voi miten kesällä onkin ihanaa. Ja siis toki niin, että takin alla on vaatteet, joku tolkku jopa minulla.


Ja niin lomamatkallani Gdanskissa viimeisetkin estojen rippeet repeytyivät irti kehollisesta olemuksestani ja aamiaiselta jatkoin sujuvasti päivän muihin askareisiin aamutakkiin pukeutuneena. Ja se näytti, ja varsinkin tuntui, hyvältä! Heti hotellilta lähtiessä joku paikallinen vanhempi mies pysäytti minut, näytti jotenkin tuohtuneelta ja elehti vimmatusti käsillään solkottaen samalla minulle täysin vierasta kieltä. Luultavasti hän oli kateellinen ja tuohtunut siitä, ettei hänellä ole asua tai edes tyylitajua sonnustautua yhtä upeasti aamutakkiin ja manbuniin.

Niin vain liihottelin halki päivän, telakan nostureiden, yliopistokampuksen ja fiinimpien omakotitaloalueiden aamutakin helmat hulmuten. Tuntui tyylikkäältä, liehuvat takinliepeet ovat hyvä juttu. Vähänku ois Batman ja se on aina hyvä tunne.



Jälkikäteen tosin iski ihan pikkuruinen epäilys aamutakkiin pukeutuneesta. Jos hiippailee hienommalla omakotitaloalueella, puhuu paikallisten korviin täysin käsittämätöntä kieltä, yrittää houkutella ja jopa vähän jahdata jonkun kissaa, rakentaa tiilistä korokkeen nähdäkseen korkean aidan yli kummitustalon pihalle ja vielä videoi ja kuvaa jatkuvasti itseään, niin saattaa olla, että aamutakki voi asiaan vihkiytymättömän silmissä korostaa enemmänkin mielenterveydellisiä kuin tyylitajullisia erityispiirteitä. Mutta samapa tuo, en pelkää minkäänlaisia leimakirveitä, varsinkaan jos lopullisena palkintona on tyylimaailman johtavan gurun himoittu asema. Mää oon koht muatijumala.


Aamutakki H&M Home
T-paita Medicine
Housut COS
Kengät Nike

 

Olen palannut kevätmatkaltani Gdanskista! Kirjoittelen reissujuttuja myöhemmin lukuisien postausten verran erilaisista uskomattomista tuloku...

Olen palannut kevätmatkaltani Gdanskista! Kirjoittelen reissujuttuja myöhemmin lukuisien postausten verran erilaisista uskomattomista tulokulmista, mutta nyt esittelen teille vain Gdanskista löytämäni takin! Tai siis ostamani, löytämisessä on aina se oletus, että jotain on todellakin löytynyt sattumalta ja ilmaiseksi, esimerkiksi roskalavalta. Itse en löydä roskalavoilta ikinä mitään, mutta Facebook-fiidissäni vilahti juuri kuva kuudensadan euron ovh-hintaisesta Domus-tuolista, joka oli löytynyt roskalavalta. Itse löydän lähinnä remonttijätettä kurkistellessani roskalavoille.

Mutta niiiin, asiaan! Takki!

Olen useaan otteeseen vaahdonnut teille nahkatakki-etsinnöistäni ja nimenomaan siitä, ettei sopivaa takkia löydy. Haussa on ihan klassinen biker-mallinen herkku, mutta jostain syystä tiemme eivät vain kohtaa. Aina tulee jotain, joko se on vääränlainen malli tai vääränlainen hinta tai puuttuva koko.


Takin etsinnät jatkuvat yhä, mutta Gdanskista löysin tällaisen väliaikaisen korvikkeen: biker-mallisen collegetakin. Olen nähnyt vastaavia joskus ennenkin ja ollut hyvin epäilevä. Tämä oli kuitenkin edullinen ja uskaltauduin sovittelemaan. Ja sehän olikin oikein oivallinen takki! Kannustushuutojen saattelemana kiikutin nutun kassalle ja otin käyttöönkin vielä samana päivänä. Asukuvatkin on paikallisella, vanhan kaupungin kujalla napattu.

Eihän tämä toki kunnon nahkatakkia, jonka epäilemättä tulen tällä tahdilla löytämään en koskaan, suinkaan korvaa. Mutta toisaalta kesäriennoissa köykäinen college on huomattavasti näppärämpi mukana kuin kankea ja painava nahkatakki, jonka sisällä saisi rauhassa keittyä ja vettyä, kun takkia ei voisi riisuakaan.




Helöy, helöy ja terveisiä kevätmatkaltani Gdanskista! Tänään on shoppailtu ns. ihan röytiönä. Löysimme sattumalta tiedon outlet-ostoskesku...

Helöy, helöy ja terveisiä kevätmatkaltani Gdanskista!

Tänään on shoppailtu ns. ihan röytiönä. Löysimme sattumalta tiedon outlet-ostoskeskuksesta, jonne suhaisimme tosituristien tavoin taksilla. Taksimatka oli muuten ihana: kuski oli sympaattinen ja autossa soi instrumentaali pan-huilu-versio Colors of the Windistä.

Ostoskeskuksen yhdessä liikkeessä pääsin hetkeksi Jumalan syliin. Minut valtasi onni ja lämpö. Yhdessä sporttiliikkeessä nimittäin näin KULTAISET ADIDAS SUPERSTARSIT. Tarkkaavaiset lukijani muistavat kaihoisat puheeni kultaisista kengistä. Viimein ne olivat siinä silmieni edessä, järkevään hintaan ja minun koossani. Kuten sanottu, tuntui kuin olisi Jumalan syliin istunut. Innoissani ryhdyin sovittamaan. Ja ei, saatana. Jumalan syli suli altani. Voin ymmärtää, ettei näillä kengillä kävellä, mutta heti kengän mentyä jalkaani huomasin, että näillä ei edes näyttäydytä. Tajusin, että ostamisessa ei olisi järkeä, kengät olisivat hyödyttömät. Suru oli suuri, haluaisin nimittäin kovasti sekä Superstarsit että kultaiset kengät.



Muuten tein kyllä löytöjä. Olemme tällä matkalla puhuneet paljon sukupuolittamisesta ja sukupuolista ja mitä näitä nyt on. Vähän siihen sopivasti näin jonkun puodin naisten osastolla t-paidan, jossa oli kuvattuna komeita parrakkaita miehiä. Miesten osastolla taas oli paitoja naisprintillä. Naisprintissä kuvan päälle oli tosin lisätty myös paidattomia miehiä. Sellainen oli kyllä pakko ostaa, vaikken ihan tiedä miksi. Mutta oli vaan niin halpaa! Täällä on about kaikki järjettömän halpaa, ja halpuuden vuoksi olemmekin ostaneet mm. dödöä molempiin kainaloihin, halpaa parfyymiä, kosteusvoidetta ja shampoota pienissä pulloissa ja herraties mitä. Mutta halpaa ja ihanaa on. Jotenkin vapauttavaa ja rentouttavaa kun ei tarvitse pienemmälläkään matkabudjetilla olla kaiken aikaa kukkaronnyörit solmussa.

 

Shoppailuhöyryissämme tosin jätimme myös yhden puhelimen taksiin, ja kuin ihmeen kaupalla (ja todella ystävällisen respan naisen ja taksikuskin avulla) saimme kuin saimmekin puhelimen takaisin. Ihanaa Puola!

Tontut, seimet ja juhlanauhat on pakattu laatikoihin ja loppiainen alkaa olla taputeltu. On siis aika julkaista joulunviettokuvia. Kuten ...

Tontut, seimet ja juhlanauhat on pakattu laatikoihin ja loppiainen alkaa olla taputeltu. On siis aika julkaista joulunviettokuvia.

Kuten etukäteen kerroinkin, karkasin joulunviettoon Gdańskiin. Idea Puolan joulumatkaan saatiin jo juhannuksena. Silti huomasimme perillä, ettei oikein kukaan ollut ihan kauheasti perehtynyt mihinkään nähtäviin tai tehtäviin asioihin, joita Gdańsk olisi voinut meille tarjota.

Mutta oikeastaan tietämättömyys oli hyvä. Sai ilman stressiä tai painetta kaiken näkemisestä haahuilla ympäriinsä ja olla vain Puolan vietävänä. Ihan oikeasti rentoutua ja olla. Siksi en ehkä osaa mitään kovin järkevää kirjoittaakaan, mutta laitan iloksenne satunnaisia kuvia reissusta ja joulusta. Loma-albumi-henkisin kuvatekstein, tietysti.
 
Minä Original Burgerissa, joka lieni vanhankaupungin turistirysän ainoa oikeasti kiva ruokapaikka, ellei sitten halua Puolanlomallaan syödä aidossa italialaisessa pizzeriassa. Puolan hintatasohan oli jopa pahimmassa turistirysässä Suomen tasoon nähden hyvin kohtuullinen: neljän hengen burgerit kahdella lisukkeella, juomat ja muutama alkoholiannos olivat euroissa alle neljäkymppiä. Mitähän olisi hintataso ollut, jos olisi ehtinyt natiivien suosimille alueille?

Yhtenä päivänä satoi ja kaikki näytti katoavan sumuun. Kirkontorni, sataman nosturit, korkeat kerrostalot. Ja korpit, joita varten piti etsiä reitti mäen päälle, jossa ei loppujen lopuksi ollut mitään erityistä nähtävää. Tulipahan käveltyä ja nähtyä paikallinen Onnibus.


Ensimmäisenä iltana satuimme näkemään jotain tällaisia joulusatumaisia valo-installaatioita. Meille Turusta, Suomen joulukaupungista, tulleille nämä eivät tietenkään näyttäneet oikein miltään.


Ylempänä minä ja Dlugi Targin messevä joulukuusi. Koko vanhankaupungin pääkatu oli muutenkin viimeisen päälle entisöity ja siistitty ja oli jouluasussaan kieltämättä henkeäsalpaavan kaunis, kun ensi kerran astuimme kulman takaa taksin jättäminä kadulle. Häikäistyneinä hihkuimme ja riemuitsimme, kuinka tulemme tänne ensi joulunakin.

Kaunis ja henkeäsalpaavan ihmeellinen Gdansk olikin ensinäkemältä, mutta hienous vähän rapisi, kun ensimmäisen kerran sattui kulkemaan nurkan taakse, jossa taas näytti suunnilleen allaolevalta. Haistan ehkä kevyen turistienkosiskelun. Itse pidin Gdanskista ja matkastamme kyllä silti huomattavan paljon, vaikkei joka nurkka ihan joulupalatsilta näyttänytkään.


En pääse yli siitä, kuinka kivasti hiukseni asettuivat jouluaattona. Tai kuinka kivalta ylipäätään näytin, hehe. Ravintolan palvelu taas oli hyvin ankeaa ja nihkeää, mutta annettakoon se anteeksi, sillä ei ole henkilökunnan vika, ettei ravintolaan ole palkattu työtään osaavia ihmisiä. Ruoka onneksi oli hyvää ja yllättävän puolalaista, vaikka asiakaskunta koostuikin suomalaisista.


Beatlesin tulo Spotifyyn vihdoinkin oli suunnilleen parasta, mitä tapahtua saattoi. Vähän väliä joku sanoi, että kuunnellaaks taas vähän Biitlesii, ja sitten kuunneltiin. Sopi jouluun jotenkin erinomaisen hyvin, mutta sopii toki elämään muutenkin.

Mutta nyt, kaikki valmiina, katsokaa tänne, tulee matkan paras kuva!!!!

.

..

....

 Varpunen jouluaamuna 2.0, ei-niin-pieni taivaasta tullut veli, joka on siemenen sijaan saanut kokonaisen paahtoleivän. Kaulaansa. Reissun kaunein ja paras hetki, kun tämä ylväs ja upea näky puluparven keskeltä esiin asteli.




Meille ei täysin selvinnyt syytä sille, miksi puolalaiset hankkivat joulun alla hautakukkalaitteiden näköisiä kukka-asetelmia. Tämä ei ole juuri sellainen, mutta hautajaiskukkia myyvän putiikin valikoimasta silti. Kun minä kerran kuolen, niin tuokaa tällainen (kahdella pallolla) haudalleni, kiitos.