Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kaikki nuoret tyypit on #sekasin

Yhteistyössä Yle Viime viikot, tai oikeastaan koko kevät, tai oikeastaan viimeinen vuosi on ollut raskas ja uuvuttava. Stressi, jatkuva...

Yhteistyössä Yle

Viime viikot, tai oikeastaan koko kevät, tai oikeastaan viimeinen vuosi on ollut raskas ja uuvuttava. Stressi, jatkuva tekemisen pakko ja ahdistus on ollut hirveästi pinnassa ja on hulluus on hiipinyt niskaa pitkin. Nyt olo on kuitenkin alkanut helpottua. Kaikilla ei kuitenkaan ole niin, sillä joka viidennellä nuorella on haasteita mielenterveytensä kanssa. Ja heistä vielä 70% salaa ongelmansa häpeän vuoksi. Eikä ongelmiin voi tietenkään saada apua, jos ne salaa. 

Jos nuorilla yleisesti on vaikeuksia, niin yhtään helpommalla eivät pääse sateenkaarinuoretkaan. Varsinkin muutama vuosi sitten sain lukijoilta paljon sähköposteja, joissa kerrottiin elämän vaikeuksista: kaapistatulon pelosta, pienen paikkakunnan yksinäisyydestä ja muista vastoinkäymisistä. Puhun kyllä edelleen ihmisten kanssa mielelläni, mutta monesti on tuntunut, että ammattiauttaja olisi oikeampi osoite. Etten osaa auttaa tai jos osaankin, niin autan asiat vain entisestään solmuun. Vaikka monet lukijoiden kuvaamat ongelmat kuulostivat tutuilta, nimittäin omasta elämästä. Kuten syksyllä Blog Awardseissa blogini syntyä kuvailin: mietin, että pitäisikö hakeutua terapiaan vai alkaa kirjoittaa. Aloin kirjoittaa, kuten ehkä kuvasta näkyy. Eikä valintaani ainakaan vaikuttanut yleinen vaikeus mielenterveysongelmien ympärillä. Itselleni riitti blogin kirjoittaminen ja elämän muuttuminen muutenkin. Se ei kuitenkaan ole tapa, jolla kaikkien pitäisi toimia. Ei todellakaan.

Mielenterveysongelmien salailu ja häpeä on jostain syystä juurtunut suomalaisiin. Samaan aikaan mielikuva ja stereotyyppi suomalaisesta on masentunut alkoholisti, mutta kukaan ei kuitenkaan halua tunnustaa piirteitä itsessään tai ympärillään ja sitten ongelman kanssa ollaan hiljaa. Että ei tehdä tästä nyt numeroa vaan ylpeillään sillä kuinka rankkaa on elämän koulu ja kuinka paljon siksi tulee ryypättyä.

Olen kuitenkin huomannut, että tilanne on ehkä hiljalleen muuttumassa. En tiedä onko se iän kertyminen vai muuttuva asenneilmapiiri, mutta yhä useammin ja helpommin kuulee ihmisten puhuvan ongelmistaan ja nimenomaan siitä, miten ongelmaa on hoidettu ja mikä apu on itselle ollut tehokkainta. On hölmöä pitää normaalia ja arkipäiväistä asiaa salaperäisenä ja häpeällisenä, kun se ei sitä ole.

Entisestään ennakkoluuloja ja ilmapiiriä mielenterveyden ympärillä ravistelee Ylen Sekasin-kampanja, jolla halutaan herättää muutenkin keskustelua nuorten mielenterveysongelmista. Ja on kuulkaas hyvä ja oikealla tavalla asiaan menevä kampanja! En nimittäin usko, että kiusaantuneena terveyssandaaleihinsa tuijotteleva alan ammattilainen saa nuoria kovin tehokkaasti hakemaan apua, vaikka itse avussa ei olisikaan vikaa. Pitää osata markkinoida, jopa mielenterveyspalveluita.

Sekasin-kampanjaan liittyy Sekasin-niminen draamasarja, joka on tuotettu yhdessä It's Alive!-tuotantoyhtiön kanssa. Tuotantoyhtiö oli mukana tekemässä myös hittisarja #lovemillaa. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kampanjan tunnusbiisinä on Ruger Hauerin biisi Sekasin. Paperi T ja Iisa Pykäri, siinäkin on jo on riittämiin aihetta kiinnostua mielenterveyskysymyksistä. 

Sekasin-sarja sijoittuu suljetulle osastolle ja kertoo siellä hoidettavista nuorista. Sarja kuuluu itselläni ehdottomasti kevään must-see-katsottaviin. Eräs ystäväni oli teinivuosina osastolla jonkin aikaa. Silloin asia oli hämmentävä ja jotenkin vaikea ymmärtää, mutta nykyisin ajasta löytyy jo viihdearvoakin. Useasti ystäväni on muistellut tapausta, jossa hoitaja oli kadonnutta hoitoinstrumenttia etsiessään pohtinut ääneen, että kuka hullu sen on siirtänyt. Ei ehkä ihan oppikirjaesimerkki potilaan korrektista kohtaamisesta, mutta vuosienkin jälkeen huvittava kohtaaminen kuitenkin.

Sarjan ja biisin lisäksi Sekasin-kampanjaan kuuluu myös nettipalvelu Sekasin 247, joka on avoinna 23.-29. toukokuuta. Tuona aikana sivustolla on avoinna chat, jossa voi anonyymisti ja ilmaiseksi keskustella mielenterveyden asiantuntijoiden kanssa mistä tahansa. Mistä tahansa. Juuri nyt on siis erinomainen tilaisuus kysyä tai puhua. Eikä ongelman tarvitse olla edes suuri, että siihen voi hakea apua. Itseasiassa on kaikille huomattavasti helpompaa, jos ongelma ei pääse kasvamaan suureksi.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Törmäsin eilen tähän sarjaan Youtubessa ja ajattelin kattoa ekan pätkän. Katsoinkin sitten kaikki putkeen. Oli kaunista katsoa, miten mielenterveyteen liittyvien ongelmien kanssa kamppailevat näytettiin ihmisinä. Ja että samojen ongelmien kanssa kamppailevat myös alan ammattilaiset. Katsojalle välittyi, että sellaista me-ne -jaottelua ei oikeastaan ole. On vain me, ja me kaikki ollaan välillä enemmän tai vähemmän hulluja.

    Kiitos tästä blogista, kirjotat niin hirmusen hyvin. Oon lueskellu nyt vuoden ja luen vastedeskin. Mukavaa kessää! :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kolmen vuoden kärsimisen ja salailun jälkeen uskalsin viimein pyytää apua. En saanut eikä uskottu. Ei ole itsestäänselvyys, että olen hengissä enkä ole tappanut ketään. En kuulemma ole tarpeeksi itsetuhoinen, koska en valmistele itsemurhaa. Junan alle jäämistä on vain vähän hankala valmistella. Aika monesti ongelma on näinkin päin. Nuoria ei välttämättä uskota, koska se on vain murrosikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on kyllä myös ongelma, josta pitää puhua. Se on kuitenkin varmaa, että hakematta apua ei ainakaan saa.

      Poista
  4. Moi!

    Perustin keskustelufoorumin mielenterveysongelmista kärsiville. Aiheina on mm. masennus, ahdistus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita.

    Tervetuloa mukaan keskustelemaan jos kiinnostaa!

    https://www.hullujenhuone.com

    VastaaPoista