Helluntai, tuo saatanan keksintö sinkkuihmiselle, on jälleen täällä.

Olen ensimmäistä kertaa vuosiin sinkku helluntaina. Ei ole siis heilaa nyt, eikä siis sanonnan mukaisesti tämän johdosta koko kesänä. Itsehän olen jo vuosia liputtanut ja työskennellyt sen puolesta, että sanonta muuttuisi muotoon "jos ei heilaa helluntaina, voi vapaasti lutkailla läpi kesän". Pois pakote parisuhteeseen, pois uhkakuvat ikuisesta yksinäisyydestä, jos ei hukkuvan lailla takerru ensimmäiseen vastaantulijaan. Se ei ole hyväksi!

Luin taannoin ystävättäreni luona Pihvikarja-nimistä laatujulkaisua. Kuvittelin lehden olevan jonkinlainen niin kutsuttu "raw meat" -tyyppinen lehti, muuten en olisi koskenut. Ja kuvitelmani kyllä osuikin hieman oikeaan, sillä lehden suorasukainen mainonta oli kuin tehty helluntain aikaan:

En ollutkaan tietoinen, että näin suorasukainen seuralaispalvelujen tarjoaminen on Suomessa laillista! Ilahduttavaa tottakai , että on. Ei nimittäin tarvitse enää murehtia, pihvisonnit kevään siemennyksiin voi kätevästi tilata sähköpostilla!

Samaisesta lehdestä löytyi myös artikkeli jännittävällä otsikolla "Poikakoti laittaa sonnit samalle viivalle". Poikakodit ja sisäoppilaitokset, mikäpä olisikaan auvoisampi paikka nuorten sonnien kisailla miekat ja peitset tanassa.


Mutta niin, ei mennä siihen sen enempää. On nimittäin kiire muihin puuhiin! Kuka ties helluntaiheilakin vielä kapsahtaa käsivarsilleni! Elämme jännittäviä aikoja.

Hyvää helluntaipäivää kaikille!