Kaupallinen yhteistyö: Kiasma
Helsingissä käydessäni pääsin myös Kiasmaan ja tapaamaan torstaina näyttelynsä avannutta brasilialaistaiteilija Ernesto Netoa. Etukäteen tapaaminen hieman jännitti: jos ihminen on kovin kietoutunut omaan juttuunsa, voi ihmisen tapaaminen olla hieman haastavaa. Usein puhutaan toki taiteilijoiden erikoisuudesta, mutta olen huomannut, että sama erikoisuus pätee usein yhtälailla esimerkiksi kirurgien kohdalla. Ja kieltämättä Ernesto Neto olikin jännittävä hahmo. Hyvin avoin, sympaattinen ja innokas puhuja, joten perinteisiä taiteilijapersoonan vaikeuksia ei ollut havaittavissa.
Ja Neton työt, niistä vasta innostuinkin! Ernesto Neton näyttelyn pääteokseksi on muodostunut boan päänmuotoinen, puuvillakuteista virkattu teltta. Telttaan kömpiessä (no, kävellessä, niin suuri teltta on) mieli palautui jonnekin lapsuuden kesiin maalla mummolassa. Puutarhaan on rakennettu suuri kesämaja, jonne voi ihanasti kömpiä kuuntelemaan kesän ääniä. Oikeastihan en ole ikinä viettänyt lapsuuden kesiä maalla mummolassa, mutta jotain alkukantaista luontokaipuuta teos herättää. Ja ihmisen ja luonnon ykseys onkin yksi teosten keskeisistä teemoista, eli voisi sanoa Neton onnistuneen mainiosti.
Neto kertoi meille ajatuksistaan hyvin innokkaasti ja laajasti. Itseasiassa niin laajasti, että varsinaiset teokset jäivät monologin ulkopuolelle. Puheet liikkuivat sellaisissa sfääreissä, etten päässyt ihan kaikesta jyvälle. Netoa oli silti miellyttävä kuunnella. Puhe soljui kauniisti, rentouduin ja sain vaipua niihin lapsuuden mummolakesän luontosuhdeajatuksiini.
Välillä tosin havahduin mietteistäni. Näin kävi esimerkiksi Neton alkaessa kertoa vessakäyntien elämää rajoittavasta vaikutuksesta, mutta varsinkin Neton kertoessa tutustumisestaan brasilialaiseen Huni Kuin -alkuperäiskansaan. Neton mainitessa Huni Kuinin ensimmäisen kerran luulin hänen sanovan honey queen. Olin jo ihan hihkaisemassa, että yeah, that's me, mutta luojan kiitos jonkin alkukantainen suojeluvietti ymmärsi vaientaa aikeeni. Alkuperäiskansat toimivat Netolle suurena inspiraation lähteenä ja ovat tärkeitä muutenkin. Eikä kiinnostus rajoitu suinkaan pelkkään Huni Kuin-kansaan: Neto nimittäin oli hyvin perillä myös saamelaisista. Se oli hienoa huomata.
Kuten sanottu, Neton näyttely koostuu erilaisista virkatuista majoista ja keinuista ja pehmeistä alueista, joilla voi sukkasillaan köllötellä, juoksennella, meditoida ja muutenkin hetkeksi irtautua ympäröivästä maailmasta. Se Neton teoksissa kyllä onnistui. Olisin mainiosti voinut jäädä pidemmäksikin aikaa (kröhöm, koko yöksi) kiikkumaan riippukeinuihin tai lepuuttamaan mieltä ja ruumista majaan. Myös avajaisissa olleet lapset olivat teoksista haltioissaan. Tai eivät ehkä teoksista, vaan enemmänkin siitä, että saa koskea, juosta, kiivetä ja keinua. Näyttely toimii siis mainiosti sekä lapsille että stressaantuneille ja väsyneille. Aika usein molemmat tosin taitavat löytyä samasta ruokakunnasta.
Ernesto Neton näyttely on nähtävissä Kiasmassa 4. syyskuuta asti.
P.S.: Pakko jakaa tähän loppuun vielä yksi kuva. Otettiin minusta allaolevan kuvan mukaisia kuvia, kun oli tuollainen tyylikäs sateenkaariympyrä teltan seinässä ja muutenkin. Huomasin, että jotain tyyppejä rupattelee teltan ulkopuolella (kuten kuvastakin näkyy). Päätin ilahduttaa heitä työntämällä pääni ulos teltan seinässä olevasta reiästä. Tein näin, ja huomasin, että rupatteleva seurue olikin uutisten kuvausryhmä, joka kuvasi haastattelua. En ole tehnyt mediaseurantaa, mutta on mahdollista, että jossain uutislähetyksessä on nähty minun seinässä olevasta reiästä kurkistava pääni. Juuri tällaisten hetkien vuoksi varmaan pidetään niin tärkeänä, että ihmiset seuraisivat uutisia.
0 kommenttia