Hiljaisten kallojen myötä transsukupuolisuutta käsitellään nykyisin ehkä jopa neljässä suomenkielisessä pop-kappaleessa.

Tutustuin Hiljaiset kallot -nimiseen orkesteriin puolivahingossa jo loppukesästä. Panin merkille, että transsukupuolisuus esiintyy biisien teemoissa yllättävän paljon. Puolivahingossa orkesteri kuitenkin myös katosi mielestäni, vaikka kovasti päätin kirjoittaa blogiin aiheesta jotain. Taannoin päädyin bändin keikalle Dynamoon ja kaikki oli jälleen selvää: nyt on sauma valottaa teitäkin bändin tuotannosta! On keikkakuvat ja kaikki!

Spotifystä löytyy yhtyeeltä kaksi biisiä, Miespaikalla ruotsiin sekä Kaunis nainen. Miespaikalla ruotsiin kertoo henkilöstä, joka lähtee laivalla Ruotsiin sukupuolenkorjausleikkaukseen. En tiedä, onko biisin teksti faktojen tasolla ihan realistinen, mutta eipä toisaalta taiteessa mitään realistisuuden vaatimusta olekaan. Tarinan tasolla kuitenkin kiinnostava biisi.

Toinen kappale, Kaunis nainen, taas on klassinen trans-kasvutarinan kuvaus. Isä sanoo lapselleen, että muista pysyä aina miehenä, eikä isä osaa ollenkaan aavistaa, että pojasta kasvaakin kaunis nainen. Klassista ja ehkä vähän kliseistäkin, mutta toisaalta usein kliseissä piilee ihmisten omakohtaiset kokemukset.

Itse nuoruusvuosien indie-nostalgiassa lämpenen ehkä enemmän Hiljaisia kalloja edeltäneelle Tv-resistorille, mutta joka tapauksessa on mainiota, että trans-aiheista suomipoppia syntyy lisää. Että kaksi kappaletta, Leevi and the Leavingsin Poika nimeltä Päivin ja PMMP:n San Franciscon, sisältävä soittolista laajenee nyt jopa neljän kappaleen pituiseksi. Hiljaiset kallot Spotifyssä.