Kuluneella viikolla vietettiin Turku Prideä. Turku Pride sai poikkeuksellista vihaa ja kritiikkiä osakseen. Asialla eivät suinkaan olleet äärioikeistolaiset tai -kristilliset ryhmät, vaan tapahtuman teemoista tuohtuneet cis-homomiehet. 

Kriittisen ja paikoin vihamielisen ja pilkallisen somemöyhäämisen aloitti turkulainen homobaari Suxes, joka julkaisi Turku Prideä koskevista näkemyksistään oikein julkilausuman. Julkaisussa paheksuttiin tapahtuman tapaa liputtaa muillakin kuin perinteisellä sateenkaarilipulla: kaupungin Pride-liputuksessa kun nähtiin sateenkaarilippujen lisäksi myös trans-, aseksuaali-, biseksuaali- ja genderqueer-liput. Liputuksen lisäksi Suxes löysi paheksuttavaa suunnilleen kaikesta Turku Prideen liittyvästä. Suurin ongelma kuitenkin vaikutti olevan se, että "tapahtumasta on käytännössä tehty vain Trans Pride". Suxes muisti kuitenkin myös mainita, että julkaisusta on turha yrittää kenenkään etsiä transfobiaa. Vähän samaan tapaan kuin en ole rasisti, mutta.

Minut Suxesin ja sen myötä möyhäämään innostuneiden kirjoitukset tekivät epäuskoisen surulliseksi. Varsinkin Suxesin tiedote pudotti aika korkealta. Olin kuvitellut, että itseään tasa-arvon turvasatamaksi mainostava lempibaarini olisi aidosti turvallinen ja hyvä paikka, mutta enää en voi olla yhtään varma.

On päivänselvää, että juuri translaki ja transfobian vähentäminen vaativat juuri nyt eniten huomiota ja työtä. Siksi ne ovat myös oikeutettu ja luonteva teema Pride-tapahtumalle. Tietyt tahot vaativat, että meidän kaikkien pitää mahtua sateenkaarilipun alle - samalla kun itse työntävät trans-ihmisiä ja muita vähemmistön sisäisiä vähemmistöjä sinne näkymättömyyteen, jossa he ovat vuosikymmeniä joutuneet olemaan. Tärkeintä Turku Prideä kritisoineille näyttää olevan se, että ohjelma huomioisi  cis-sukupuoliset, mieluiten vain cis-homomiehet. Koska etuoikeutettu cis-homomies on nähtävästi sateenkaarikansan normaali ja enemmistö, joka kyllä tietää miten vähemmistön pitää olla ja joka voi ylimielisesti naureskella saamalleen kritiikille. Pridelläkin tarpeettomia tai ainakin toissijaisia ryhmiä ovat transihmisten lisäksi myös vammaiset, vegaanit, vegaanit lesbot, biseksuaalit, aseksuaalit sekä genderqueerit.

Se on raivostuttavaa ja kuvottavaa. Montaa asiaa en toivo, mutta sitä toivon, että kyseiset kanssahomot vetäisivät päänsä ulos perseestä - tai vaihtoehtoisesti työntyisivät sinne kokonaan. Omien etuoikeuksiensa tunnistaminen ja itsekritiikki eivät välttämättä ole helppoja, mutta ei tarvitsekaan olla, kuten vuoden heterona palkittu ja muutenkin super Juho Pylvänäinen Pride-puheessaan sanoi.

Pride-liike lähti aikoinaan Stonewallin mellakoista ja rodullistetuista transfeminiineistä - ei valkoisista cis-homoista pitämässä hauskaa, kuten nykypäivänä historia halutaan muistaa. Sama trans-ihmisten mitätöinti tuntuu olevan käynnissä nytkin. Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta taistelivat myös monet trans-ihmiset, joita laki ei välttämättä edes suoraan koskettanut. Lain tultua voimaan trans-ihmisten huomioinnilla ei tunnu olevan niinkään väliä - mistään yhteisestä translaki-taistelusta puhumattakaan. Pride-liikkeen historiantuntemus pitäisi oikeastaan jollain tapaa saattaa Prideen osallistumisen edellytykseksi. En tiennyt itkeäkö vai nauraa lukiessani kommentteja, joiden mukaan huumori ja hauskanpito ovat alunperin olleet Priden perusta. Jos jotain saisi toivoa, niin sitä, että ihmisen kyky hahmottaa historiaa ulottuisi kauemmas kuin viime vuoden miesten bileiden jatkoille.

Juuri Pride-liikkeen historiaa ja politiikkaa Turku Pride haluaa pitää ihmisten mielissä. Poliittisuus ja vahva oma linja ovatkin juuri Turku Priden vahvuus ja se, miksi Turku Priden työryhmää suuresti ihailen. Niillä myös ihmisoikeudet on saavutettu - ei hauskanpidolla ja bailaamisella (vaikka sitäkin Turku Priden ohjelmasta löytyi, toisin kuin monet väittävät).

Pitäkää siis linjastanne kiinni, Turku Pride. Teette mielettömän hienoa työtä. Tyhjänpäiväiset räksyttäjät eivät tule paikalle kuitenkaan - tai bailaavat julkilausumistaan huolimatta kuitenkin puistojuhlassa, kuten eräänkin turkulaisen homobaarin omistajan kerrotaan tehneen.

Kesäkuu koitti ja sen myötä alkaa myös läpi kesän kestävä Pride-kausi! Tänä kesänä Suomessa juhlitaan yhdenvertaisuutta yli kymmenessä pride-tapahtumassa.

Pride-tapahtumien lisäksi voin suositella ainakin ensi viikonloppuna Helsingissä järjestettävää Sideways-festivaalia! Festivaali nimittäin kerää tänäkin vuonna vapaalipuilla ja pressipasseilla tapahtumaan saapuvilta kymmenen euron hyväntekeväisyysmaksun, joka ohjataan tänä vuonna Setalle translain vaikuttamistyöhön ja erityisesti Kuuluu kaikille! -kampanjaan. Viime kesänä vastaavalla tavalla kerättiin Amnestylle lähes 5000 euroa. Seta näkyy tapahtumassa myös omalla pisteellään, jossa voit esimerkiksi testata kykyjään sukupuolen temppuradassa. Teemaa käsitellään myös lauantai-iltapäivänä Sivulauseita-puheohjelmassa festareilla.

Mutta nyt kesän päätapahtumiin eli lukuisiin Pride-tapahtumiin!


Kesäkauden aloitti itseasiassa juuri tänään alkanut Pirkanmaa Pride, joka jatkuu 10.6. saakka. Pirkanmaan Priden ohjelmasta mainittakoon kiinnostava ja erityisen hienosti nimetty teatteriesitys EINO - Henkilökohtainen sukupuolihistoria. Esitys on nähtävissä sekä keskiviikkona että torstaina. Luvassa viikolla myös iloista anaaliseksityöpajaa, kulkuetta ja PrideLeimareita unohtamatta! Koko ohjelma ja muut infot täällä.

Toisena juhlitaan valtakunnallisesti näkyvimmässä ja suurimmassa Pridessä, eli Helsinki Pridessä. Helsinki Pride koittaa juhannuksen jälkeen, 26.6.-02.07. Kuten tiedettyä, suurin näkyvyys ja mielenkiinto kohdistunee kulkueeseen ja puistojuhlaan, mutta kiinnostavaa ja kokemisen arvoista ohjelmaa riittää koko viikolle. Koko viikon ohjelmaa ja nettisivujen uutta ilmettä odotellaan vielä, mutta se ilmestyy pian Helsinki Priden sivuille.

Helsinki Priden jälkeen on vuorossa Kainuu Pride, jota vietetään 7-9.7. Pääpaino on kuulemma Kajaanissa järjestettävässä ohjelmassa, mutta myös muissa Kainuun kunnissa on teemaan sopivaa ohjelmaa luvassa. Hienoa!

Kainuusta selvittyään voi suunnitella lähtöä Kustaviin, jossa juhlitaan Queerstavi Prideä 15.7. Queerstavi Pride on iloinen tapahtuma, jolla on kuitenkin painavaa sanottavaa. Tänä vuonna tapahtuma haluaa erityisesti muistuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olevan kaikkialla - ja vähemmistöillä on myös oikeus elää ja lomailla rauhassa ilman pelkoa, missä vain.


Pride-tunnelmiin päästään jälleen myös Lahdessa! Lahti Prideä juhlitaan 10-12.8. Pride on tänä vuonna hieman kutistunut aiemmista, mutta kuten tiedämme, ei se koko vaan se miten sitä käyttää! Ohjelmaan mahtuu silti tänäkin vuonna nuorten bileitä ja kahvilatoimintaa, kulkuetta ja pääjuhlaa unohtamatta. Koko ohjelma täällä.

Elokuussa juhlitaan myös Sápmi Prideä, joka järjestetään 11.-13.8. Inarissa.

Uusikaarlepyyssä juhlitaan niinikään sateenkaarevissa tunnelmissa, sillä Nykarleby Pride järjestetään 12-13.8. Tarkemmat infot FB-tapahtumasta.


Myös Ahvenanmaalla järjestetään Pride! Kolmatta kertaa järjestettävä Åland Pride kutsuu kaikki kansat kiitettävän monikielisesti mukaan – vaikka vähän Google-kääntäjää olisi käytettykin. Ahvenanmaalle kannattaa suunnata 16-20.8. Lisäinfoja voi tsekkailla tapahtuman nettisivuilta.

Hanko Pride ilmestyi Suomen Pride -kartalle kertarysäyksellä hyvin näkyvästi ja sama meininki jatkuu tänäkin vuonna. Luvassa on sateenkaariristeilyä, rantapiknikkiä, kulkuetta ja juhlimista - lapsia ja lemmikkejä unohtamatta! Hanko Pride villitsee 18.-20. elokuuta.



Heti Hangon perään järjestetään myös maailman parhaan Turun oma Pride! Jo neljättä kertaa järjestettävä Turku Pride tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta – esimerkiksi arkkipiispa Kari Mäkinen jatkaa Turku Priden kummina jo toista vuotta. Turku Prideä vietetään 21.-27. elokuuta. Ohjelma on vielä työn alla, mutta sitä odotellessa voit jo tutustua Turku Priden nettisivuihin.

Samaan aikaan Turku Priden kanssa juhlitaan rajatonta rakkautta BorderPride 2017 -tapahtumassa 25-27. elokuuta. Torniossa ja Haaparannassa järjestettävässä tapahtumassa on seminaareja sekä vertaisryhmien kokoontumisia. Luvassa on tietysti myös bileitä sekä valtakunnan rajat ylittävä kulkue.

Loppukesään mahtuu kyllä ihanan paljon Pride-hommia! Sipoon Nuorisovaltuusto järjestää 25.8. Sipoossa Sipoo Pride-kulkueen. Ihanaa aktiivisuutta, hyvä Sipoon nuoriso! Sipoon meininkejä voi tarkastella FB-sivulla.

Näillä näkymin Raasepori Pride saa olla kauden 2017 viimeinen pride-tapahtuma! 2.-3. syyskuuta järjestettävään tapahtumaan sisältyy paljon erilaista ohjelmaa, josta pysyy parhaiten perillä ilmoittautumalla Facebook-tapahtumaan. Aikaahan syyskuuhun on vielä loputtomasti ja miljoona kesärientoa ennen sitä!

Olin muuten yllättynyt, kuinka paljon teitä lukijoita tuli moikkailemaan ja pyytämään selfieitä Turku Pridessä! Jokunen vuosi sitten Helsinki Pridessä vähän jopa hämmennyin, kun yhtäkkiä lukijoita kertyi jonoksi asti ympärille. Sittemmin on ollut rauhallisempaa, vaikka meininki blogin ympärillä muuten onkin kasvanut.

Ja siis on aina ihanaa, kun tulette juttelemaan ja moikkaamaan! Saa tulla! Tuntuu hassulta ja hämmentävältä, mutta hyvällä tavalla.

Suosikkipalautteeni tuli kuitenkin Turku Priden puistojuhlassa. Sen antaja seuralaisineen jäi jokseenkin ällistyneenä seisomaan eteeni ja tuijottamaan ja lausui sitten:

Pride-viikkojen kulkuepäiviin liittyy aina ihana ilmiö ja tunne. Sen huomaa heti aamusta. Kaupungilla kävellessä tulee vastaan ihmisiä, joista näkee, että nää on niin Priden takia täällä. Joillain on jo kulkueasut päällä tai glitterit kulmissa, toisilla pieni sateenkaaripinssi rinnassa. Monet ovat tulleet jostain kauempaa ja ovat paikalla hyvissä ajoin. Voi luoda merkitseviä katseita samalla asialla liikkuviin vastaantulijoihin.

Siinä on jotain kaunista ja herkkää salaliittolaisuuden ilmentymää, joka ilahduttaa minua vuosi toisensa jälkeen.

En ehtinyt Turku Priden kulkueeseen tänäkään vuonna, koska olin työkeikan vuoksi estynyt, mutta puistojuhlaan ehdin miltei koko ajaksi. En ehtinyt hirveästi suunnitella mitään, joten ilmestyin puistojuhlaan tietämättä mistään mitään. Yhtäkkiä kuitenkin ympärilleni kerääntyi lauma kavereita ja ystäviä ja tuttuja ja uusia kavereita ja kaikkia tyyppejä. Siinä me istuimme, lavan vieressä kalliolla, siemailin viiniä ja söin raejuustoa ja nautin supertuulisesta mutta kauniin aurinkoisesta päivästä.

Kuten etukäteen lupailin, pyörähdin viiden maissa myös lavalla puhumassa. Toisin kuin muuta Priden viettoa, niin puhetta olin kyllä etukäteen suunnitellut! Paitsi ihan oikeasti en aikonut imitoida Vesa-Matti Loiria laulamassa Sannin Vahinkoa. Olen tästä vilpittömästi pahoillani. Mutku ainakin kahdeksan ihmistä äänekkäästi eturivissä vaati!

Sain myös heti tuoreeltaan palautetta mustapinkkiblokin dissaamisesta. Vaikken edes dissannut. Koska en ole kirjoittanut puhettani sanatarkasti ylös eikä sitä tiettävästi ole taltioitu, en voi nyt tähän hätään muistaa tarkasti mitä sanoin, mutta asiasisältöni oli kuitenkin se, että itse nautin Pridessä paljolti glitteristä, paljeteista ja kuoharista ja bailaamisesta, mutta on ok olla esimerkiksi mustapinkkiblokissa, jos ei glamourbailaaminen nappaa. Kuten ilmauksesta "on ok" (saatoin myös sanoa "ihan ok" tai "täysin ok", kuten sanottu, tarkkaa sanamuotoa ei ole tiedossa) voi päätellä, halusin tuoda esiin, että asia on ok. Että meitä on monenlaisia ja koitetaan selvitä yhdessä, koska emme nyt oikein eroonkaan toisistamme pääse. Mikä tietysti on marginaaliryhmien tavoite usein, pysyä erossa muista, ymmärrän myös sen. Mutta siis pahaa en tarkoittanut kenellekään, vaan nimenomaan halusin huomioida ikään kuin kaikki.

Tällä tyypillä oli uskomattoman ihana paljettitakki, oli pakko rientää perään nappaamaan kuva. Täydellinen!

Luojan kiitos tilaisuutta juonsi ihana ja hurmaava Rätt Queen, jonka räävittömyyksien jälkeen ei varmaan kukaan edes muista, että olen lavalla käynyt saatika puhunut. Rätt Queen herätti ihastusta ja vihastusta ja ymmärrän molemmat tunteet mainiosti. Tässä onkin toisaalta hyvä keskustelun paikka sille, mitä Pride-tapahtuman on tarkoitus olla, mitä se voi olla ja mitä sen kannattaa olla. Tavallaan on kiva, jos tapahtuma on iloinen koko perheen kesäjuhla, mutta ei siinä toisaalta oikein toteudu Priden alkuperäiset juuret, joita Turku Pridekin paljon haluaa muistaa. Siihen mielestäni sopii Rätt Queenin homo(miesten)kulttuurista nousevat, kieltämättä ronskit jutut. Toisaalta muistelin Helsinki Prideä, jota jonain vuonna juontanut Lotta Backlund spiikkasi eläimiksi pukeutuneen lastenmusiikkiyhtyeen puhumalla eläinpornosta.


Turku Pride etsinee kaikille kaikkea-tasapainoa, mutta valitettavasti kaikkea kaikille ei vaan voi olla kaikkea kaikille yhtäaikaa. On kiva, että tapahtumassa voi esiintyä myös punk-bändi, mutta toisaalta biletunnelmaa edistäisi huomattavasti paremmin hyvä poppis. Mitä toki sitäkin puistojuhlassa kuultiin. Erityisen kiva oli huomata, että Helsinki Priden tunnusbiisin esittänyt Mia Renwall oli saatu esiintymään!


Turku Pride on perinteisesti ollut epäkaupallinen tai ainakin kaupallisista yhteistyökumppaneistaan tarkka. Se on toki fiksua ja pitää ihmisoikeudet ja perusajatuksen keskiössä. Tapahtuman kannalta fiksua olisi toisaalta hyödyntää kaupallinen potentiaali, ottaa pyörivät rahat pois. Suomen Pride-juhlintaan on silmämääräisesti syntynyt hassu ilmiö: ensin yritykset eivät ole näkyvästi mukana ja sitten yhtäkkiä ovat. Mukanaolo kuitenkin tuntuu suurilta osin olevan sitä, että otetaan vain liikenevät rahavirrat pois: myydään Pride-rekvisiittaa ja kerrytetään kassavirtaa. Tämä on tietysti mukavaa ja ajatus taustalla on kaunis, että halutaan ilmaista tukea. Nimenomaan, ilmaista tuenilmaisua. Myymällä Pride-rekvisiittaa ja houkuttelemalla Priden viettäjiä ostoksille saadaan kaikki tavallaan ilmaiseksi: ei tarvitse tukea itse tapahtumaa eikä ottaa konkreettisesti kantaakaan. Pridestä tulee vähän kuin vappu: kaikki ovat mukana ja myyvät mielellään skumppaa ja tippaleipää, mutta jälkiensiivoukseen ei niin kovin hanakasti osallistuta.

Huh, menipäs nyt diipiksi ja vakavaksi, vaikka tarkoitus oli vain fiilistellä ihanaa Turku Prideä! Kiitos Turku Pride! Olit ihana! Oli ilo olla kummisi!

Ihmisoikeustaisto lienee valmis, kun Pride-tapahtumassa on aikaa taistella siitä mitä syödään.

Aistin alkavan somesodan heti eilen, kun näin Turku Priden julkaisun Facebook-tapahtumassa. Imaginaariset varoitusvalot vilkkuivat pääni ympärillä. Mayday, mayday, SOS, apuaa.


Turku Priden slogan ”lupa rakastaa – oikeus olla” tuntuu toki hiukan kiusalliselta nyt. Oikeus olla sekasyöjä tuntuu ainakin vähän kyseenalaiselta. Tuntuu myös kurjalta, että sinänsä asiallisesti asiaa ihmetteleville sekasyöjille tyrkätään vain ehdotus omista eväistä. Luulisi, että kasvissyöjille olisi vuosien varrella tullut tutuksi se, kuinka perseeltä omien eväiden ehdottaminen tuntuu. Vuosien vääryyden kostaminen ns. samalla mitalla nyt on vain typerää, eikä varmasti houkuttele ketään kokeilemaan kasvisruokaa. Jota muuten kannattaa testata. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi VG Wokia. Silminnäkijähavaintojen mukaan VG Wokissa käy säännöllisesti syömässä jopa rekkakuskeja. Siis sellaisia karskeja isoja heteromies-oletettuja, joita näkee yleensä huoltoasemien seisovissa pöydissä. VG Wokissa siis voi ainakin käydä, vaikka ennemmin leikkisi heteroa kuin olisi vegaani.

Turku Pride päätti keskustelun eilen itse ihan fiksusti siihen, ettei ruokamyyjägatesta pidä tehdä tasa-arvokysymystä, koska se olisi loukkaus Priden arvoja kohtaan. Juurikin näin. Toisaalta koko keskustelun aloittaminen tuntuu hassulta. Maailma kun ei ole vielä ihan niin valmis aika täydellisessä Turussakaan, etteikö jotain puhetta Priden alkuperäisajatukseen liittyen olisi voinut löytää. Toisaalta esimerkiksi sateenkaariperheet tai trans-ihmiset tuntuvat paljon raikkaammalta puheenaiheelta kun väännetään välillä jostain muusta. Kuten eräs suuri ajattelija (minä) on joskus sanonut: ruokalan kautta on hyvä lähteä minne vain, niin sotaan kuin synnyttämäänkin.

Musta on hienoa, että Turku Pridellä on niin selkeät periaatteet kaikessa toiminnassaan, ei pelkästään seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvissä asioissa. Ruokavalion eettisyydestä puhuttaessa päädytään kuitenkin nopeasti siihen, että syyllistetään tai koetaan syyllisyyttä.

Eikä syyllisyys ole se tunne, jota kuuluu Pridessä kenenkään tuntea. Kenenkään. Edes lihansyöjän.


Turku Pride 22.-28. elokuuta 2016 Turussa. Lisäinfoa ja ohjelma www.turkupride.fi.

Kuvituksena jääkaapista löytyneitä kasviksia. Houkutteleva esillepano on kuulemma tärkeä osa ruokakokemusta, joten harjoittelin sitä.

C-C-Cooool! Nyt on cool! Elokuun lopussa järjestettävä Turku Pride sai nyt ehkä siisteimmän yhteistyökumppanin, kun Turku Pride ja Uuden Muotoilun Yhdistys tekivät yhteistyössä sateenkaarenvärisen version lyhyessä ajassa ikoniseen asemaan kohonneesta "Varför Paris, vi har ju Åbo" -kassista.

Kassit tulivat tänään myyntiin PUF Design Marketissa. Kauppa lähti käyntiin silmämääräisesti arvioituna erittäin hyvin. Turku Pride arvioi, että ainakaan ensimmäistä erää tuskin jää jäljelle itse tapahtumassa myytäväksi, vaikka toinen erä kuulemma onkin mahdollinen.

Fiksua on kuitenkin kotiuttaa kassi heti, ihan jo sen eeppisen hienouden vuoksi. Kassi on ekologista Pure Waste-laatua ja sen hinta on 20 euroa per kassi. Itse sain hätääntyneitä yhteydenottoja poissa Turusta olevilta kavereilta, että voinko napata heillekin kassin kun kuitenkin olen ensimmäisenä kärppänä ostoksilla. Ostin siis heti reilun nipun kasseja eteenpäin diilattavaksi. Yksi onneksi jää sentään itsellenikin.

Turku Priden porukka napsi minusta kassin kanssa muutaman kuvan, olenhan sentään virallinen Turku Pride -kummi. Kiitos Turku Pridelle kuvista! 

Kassit siis myynnissä PUF Design Marketissa, Linnankatu 9-11 eli Forum-korttelissa. Avoinna maanantaista perjantaihin 11-19.00, lauantaisin 11-16.00.