Helsingin asuntoni on jäänyt kokonaan esittelemättä (esittelinhän Turun kotinikin teille hyvin pian sieltä pois muutettuani). Nyt olen kuitenkin puuhannut Helsingin lukaalini eteishalliin pientä yksityisnäyttelyä omista taidekokoelmistani, joten ajattelin vilauttaa teillekin hiukan elinympäristöäni. Asuntoni eteiskäytävä kun epäilemättä kiinnostaa teitä!

Viimeisin taidehankintani on niinkin merkittävä kuin Kiasmasta ilmaiseksi saatu muunsukupuolisen Artor Jesus Inkerön Omakuva sininnen tausta -juliste! Juliste liittyy Inkerön hyvinkin keholliseen taideprojektiin. Inkerö oli aiemmin laiha ja pitkätukkainen taideopiskelija. Nyt hän on kuitenkin käyttänyt taideapurahansa proteiinijauheisiin ja salikortteihin ja kasvattanut itselleen parikymmentä kiloa lihasmassaa. Hän käy myös ääniterapiassa muokatakseen puheääntään. Kaiken takana motivoi halu ymmärtää miessukupuolta – Inkerö katsoo, että sukupuolien väliseen tasa-arvoon on vielä matkaa.

Juliste liittyy Inkerön toiseen työhön, Bubble -nimiseen videoteokseen. Videolla urheilullinen nuori (Inkerö itse) kuluttaa aikaa helsinkiläisessä hotellissa lojuen sohvalla, kattoterassin uima-altaassa uiden ja musiikkia kuunnellen. Teoksen nimi Bubble viittaa miessukupuolen etuoikeutettuun kuplaan, jossa valkoinen hyvin toimeentuleva mies elää.


Seinältäni löytyvä juliste muistuttaa nuortenlehtien julisteita ja fanikuvia. Mietin pitkään, että juliste ehkä vaatisi ihan oikeat kehykset ja aikuisemman ripustuksen. Lopulta rymisteerausintoni vallassa päätin, että toisaalta fanikuvamainen juliste sopii hyvin teipattavaksi. Niinpä kiinnitin julisteen seinään ihan vain teippaamalla - sateenkaariteipillä tietysti.

Toisena teoksena näyttelyssä edustaa blogissa jo aiemminkin esitelty Iida Lotta Räsäsen maalaus, jonka hankin muutama vuosi sitten Pride-viikolla Ruplassa järjestetystä näyttelystä. Maalaus viehättää itseäni edelleen, mutta on kodeissani jäänyt vähän sivuun ja vaille huomiota. Haluaisin taululle hyvän ja toimivan paikan, mutta sen värimaailma ja koko ovat nykyiseen asuntooni jotenkin väärät. Inkerön omakuvan kanssa sen värit kuitenkin sopivat yhteen, joten tukekoon toinen toisiaan eteiskäytävälläni toistaiseksi. Räsäsen maalauksen kanssa taidekokoelmaani vartioi lapsuudessa saatu Roope Ankka -säästölipas.

Kolmantena teoksena eteistäni koristaa talvinen maisema, jonka keskellä nököttää jänis. Tauluun liittyy polveileva ja yksityiskohtien täyteinen kertomus, joka tuntuu juuri nyt kuitenkin vähän liian henkilökohtaiselta jaettavaksi koko maailmalle. Ehkä joskus, ehkä ei. Vuosien odotuksen jälkeen jänistaulu kuitenkin päätyi itselleni sattuman kautta. Nyt tuntuu ehkä siltä, että joudun esimerkiksi polttamaan taulun terapiamielessä jossain vaiheessa, mutta sitä odotellessa katselen jänistaulua ja sen kauniisti kuvattua lunta ihan mielelläni.

Näiden taulujen lisäksi kodistani löytyy edelleen myös purjekankaalle painettu, Loved-näyttelystä hankittu printti alastomasta karhumiehestä. Ilmiselvistä syistä kotini keskipiste ja katseenvangitsija.

 Kirjoitin jo kesällä Iida Lotta Räsäsestä ja hänen heinäkuussa olleesta näyttelystään. Mainitsin tuolloin ostaneeni yhden taulun ja nyt tajusin, että taulu on jäänyt kokonaan esittelemättä blogin puolella.

Heinäkuisessa postauksessani ihastelin suurikokoisia töitä, mutta ostamani taulu on hyvinkin pieni. Syyt siihen ovat puhtaasti taloudelliset, vaikka eipä kodissani toisaalta olisi kyllä suurelle teokselle tilaakaan.


Ostamani teos on, kuten Räsäsen näyttelyn muutkin teokset, aika kovasti seksuaalisesti latautunut. Kun olin juuri päivää aiemmin ostanut printin alastomana sängyssä köllivästä karhumiehestä, meni tämä taulu samassa hengessä, samaan sarjaan.

Olen pitänyt aina tärkeänä sitä, että taide herättää jonkun tunteen tai ajatuksen. Syntyi se sitten suoraan teoksen sisällöstä, värimaailmasta tai jostain oman elämän tunnemörinästä, josta teos muistuttaa.


Räsäsen taulussa on kaunis ilmaisu ja värimaailma. Suurissa töissä vielä enemmän ja selkeämmin, näistä pienistä tämä valitsemani oli luonnollisesti suosikkini. Joskus lapsena minulla oli hirveän vahva sininen kausi, oikeastaan kaiken piti olla sinistä. Haaveilin sinisistä seinistä huoneeseeni. En koskaan saanut niitä, vaan sinisen fleecetorkkupeiton. Seinät olisivat kyllä olleet kauniit, täytyy  sanoa.


Enemmän taulussa kyllä vetoaa sen sisällön aiheuttama tunne. Onhan kuvan aihe aika kiistattoman eroottinen ja latautunut, juuri sopivasti. Kaikki se mitä ei näy ja niin edelleen. Pieni värinä pitkin päivää pitää mukavasti veren kiertämässä ja hormonit hyrräämässä, vähän hymyilyttää aina kun taulua katselee.

Ei voi pieni hyrinä olla paha asia, varsinkaan kun taulu on niin kaunis.


Seiniltäni löytyy itseasiassa näiden esiteltyjen taulujen lisäksi kaksi muutakin taidehankintaa, joita en ole blogissa vielä esitellyt. Ne ovat luvassa joskus myöhemmin. Voin kuitenkin jo etukäteen lohduttaa, tai pahoitella, vastaanottajasta riippuen, sillä ne eivät ole mitenkään eroottisia teoksia. En siis ole aivan tyystin posket punoittaen täällä kaiken aikaa!

Huh, hädintuskin ehdin toipua Creat Spacen Loved-näyttelystä, kun jo riensin Ruplaan katsomaan Iida Lotta Räsäsen Spaces-näyttelyä. Näyttely vakuutti sen verran, että ostohousut livahtivat jälleen jalkaan.

Olin seurannut Räsästä Instagramissa jo aikaisemmin. Näyttely olisi Pride-viikon hulinoissa ehkä livahtanut silmieni ohi, ellei taiteilija olisi pistänyt henkilökohtaisesti kutsua avajaisiin. Avajaiset jäivät kiireissä ohiin, mutta perjantain aamiainen tuli näppärästi hoidettua Ruplassa näyttelyn tsekkaamisen ohessa.

Ja voi miten hieno näyttely se olikaan! Suurikokoiset maalaukset ovat toki jo kokonsa puolesta usein vaikuttavia (toisaalta huonot ja suuret ovat yleensä huonompia kuin huonot ja pienet). Haluaisin lähtökohtaisesti välttää missään yhteyksissä tekijän ikää, mutta en voinut olla ihmettelemättä, kuinka nuorella ihmisellä voi olla noin vahva viesti ja ilmaisu. Tyhjässä tilassa on yhtäkkiä hyvinkin tiiviisti toisissaan kiinni olevia ihmishahmoja, samaan aikaan siis paljon ja kaikkea ja toisaalta ei mitään, tyhjässä tilassa kun ollaan.



Kauniita maalauksia, suosikkini on ehdottomasti tämä yksi, jonka nostin tähän postaukseenkin kuvitukseksi. Muissa töissä on ehkä hiukan erilainen meininki. Menkää kaikki, ainakin helsinkiläiset, tsekkaamaan! Näyttelyn aukioloajoista liikkuu vähän ristiriitaista tietoa, mutta ainakin 11.7. asti näyttely on avoinna. Joidenkin lähteiden mukaan 17.7., mutta menkää siis pian, ettette jää lehdelle soittelemaan. Rupla löytyy Helsingistä, osoitteesta Helsinginkatu 16.

Budjettini ei ihan antanut periksi jatkaa Loved-näyttelystä tuttua metodia (ostaa suosikkityö), mutta yhden pikkuisen taulun varasin. Sain ihan itse liimata punaisen tarran taulun viereen, se oli hiipaiseva hetki.