Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vielä pienet vapputerveiset

Vappu on itselleni vuosittain niin merkittävä ja tärkeä juhla, että haluan kirjoittaa siitä nytkin, vaikka mitään kovin merkittävää kerrotta...

Vappu on itselleni vuosittain niin merkittävä ja tärkeä juhla, että haluan kirjoittaa siitä nytkin, vaikka mitään kovin merkittävää kerrottavaa ei ehkä olekaan. Tai no, ei tällaista vappua ole ollut sataan vuoteen eikä toivottavasti enää tulekaan. Eli tässä vielä hiukan jälkijättöisesti pienet vapputerveiset!

Kuten pelkäsinkin, ei vappu oikein tuntunut miltään. Ei tuntunut, koska ei näkynyt. En jaksanut kaivaa edes ylioppilaslakkia esiin, vaikka tiedän missä se on, ja sen käyttäminen tuntuu itsestäni yleensä tärkeältä ja merkitykselliseltä. Ei ehkä ylioppiluuden vuoksi, olen todella rimaa hiponut ja alisuoriutunut ylioppilas, enkä siksi siinä suhteessa ollenkaan merkittävä, vaan siksi, kuinka hyvältä ylioppilaslakki, varsinkin tuhansiin muihin lakkeihin sulautuessaan, näyttää. Sen sijaan käytin viime kesän Prideille minulle askarreltua homotirehtöörin lakkiani. Vielä vähän juhlavampi valkolakki se. Se vain painaa arviolta 6 kiloa, joten kovin pitkään sitä ei jaksanut kotioloissa pitää, vain muutaman instastoorin ja videopuhelun verran. Toisaalta enemmän yksin ollessa lakki iloa toikin ollessaan vieressäni pöydällä, päässäni en olisi tietenkään nähnyt sitä.



Vappuaattona kävin päivällä poikaystäväni luona. Töölönlahden ohi kävellessäni koin liikutuksen aallon pyyhkäisevän ylitseni ja itkin vähän ilosta ja suresta. Kuuntelin Kaj Chydeniuksen jotain ihanaa laulua, aurinko paistoi ja tunsin jo kesäisen lämmön ja rakkauskuohut. Samalla kuitenkin mietin sitä, kuinka ihanaa nyt olisi viettää vappua oikeasti ja kunnolla, mutta juuri nyt se ilo viedään. Kuinka paljon enemmän kaikkialla olisi ihmisiä, kuinka paljon riemukkaampina ja hehkuvampina. Nyt kaikkialla oli hiljaista, näin kahden ja puolen kilometrin kävelylläni ehkä muutamia kymmeniä ihmisiä. Yksi heistä oli pyörälähetti, joka kiisi ohitseni pinkit ilmapallot reppuunsa kiinnitettynä – juuri samanlaiset pallot, joita ehkä juuri se sama lähetti oli hetkeä aiemmin tuonut myös minulle PR-lähetyksen mukana. Kävellessäni mietin, mitä kaikkea polkupyörälähetit joutuvat kuljettamaan, ja kuinka paljon esimerkiksi erilaiset innovatiiviset elämyslahjat vaikuttajille vituttavat heitä. Itse varmaan menettäisin mielenrauhani pysyvästi, jos vaikuttajalle elämyksenluominen olisi kiinni siitä, saanko toimitettua heliumpallot ehjänä perille. 

Poikaystäväni kanssa avasimme kuohuviinin ja katsoimme Aikuiset-sarjan vapun erikoisjakson. Sen jälkeen palasin kotiini suunnitelmieni mukaisesti. Tein perunasalaattia, join shampanjaa ja vietin aika railakasta vappua itseni kanssa. Katsoin muun Suomen tavoin JVG:n keikan, osallistuin videokonferensseihin, söin sekä pizzan että ranskalaiset että sipsejä, join viiniä, join jallua, join ginipohjaisia seljankukkamehudrinkkejä. Otin hauskoja yhteiskuvia ruutukaappauksina etäyhteydellä.


Vappupäivänä heräsin ja keräsin itseni, evääni ja tavarani ja lähdin poikaystäväni luo brunssille. Kuvittelin päivästä tulevan kupliva ja nousujohdanteinen, vaikka Ylen Olohuoneessa vierailuni päivää hiukan himmaisikin. Olin kuitenkin niin tuskastuttavan loppu vappuaaton juhlinnasta, että en mitenkään päässyt uusiin nousuihin. Jos viimeksi pohdinkin tänä vappuna tulevani aikuiseksi, en olisi toivonut tätä. Vapusta toipuminen oli juhlintaan nähden aivan kohtuuttoman tuskan takana, en ymmärrä miksi. Tai ehkä ymmärrän, ehkä syynä tosiaan oli se, mistä kaikki kokeneet juhlijat varoittelevat: ei saa sekoittaa eri juomia, vaan pitää pysyä yhdessä juomalajissa läpi illan. Nyt meni skumpat, valkkarit, ginit ja jallut, ja olo oli sen mukainen. Yleensä vabu ei lobu, mutta nyt lobu kyllä itsellenikin yllätyksenä aivan ennen aikojaan.

Yle Olohuoneessa vierailu meni tosi kivasti ja oli ihana. Voisipa käydä koko ajan televisiossa keskustelemassa, jotenkin tykkään, eikä edes jännitä ikinä, mikä on outoa. Tavallinen ihminen ehkä jännittäisi suorassa televisiolähetyksessä esiintymistä, itse jännitin lähinnä sitä, löydänkö ajoissa perille (tiesin kyllä tasan tarkkaan mihin olen menossa) ja osaanko soittaa oikealle ihmiselle (......). En ole ihan järkevä, mutta en toisaalta ole muuta väittänytkään. Kaikki meni kuitenkin täydellisesti ja näytin ihanalta! Olin pukeutunut juuri hankkimaani Uhana Designin t-paitamekkoon, äitini vanhaan, punaiseen nahkatakkiin ja Recci-liikkeestä käytettyinä ostamiini paljettihousuihin. Look oli ihanan kasari! Paljettihousut alkavat valitettavasti olla tiensä päässä, sillä niiden haarat ja takapuoli ovat menettäneet paljettinsa, ja niiden langat usein roikkuvat haaroistani kuin pitkät ja takkuiset ihokarvat. Tunnustan, pidän karvaisista miehistä, mutta rajansa kaikella.


Vappupäivä oli jotenkin ihana ja kaunis. Aamulla ihailin glitterhousujeni ja kuohuviinin välkehdintää täydellisessä piknik-säässä ja auringossa – sisätiloissa, ikkunan takana. Ulos ei tietenkään menty, vaikka mieli teki. Ulkoilmalle ja puistoille vaputon vappu teki toisaalta hyvää. Näin koko vappuna ulkona liikkuessani kolme serpentiiniroskaa. Silti oli jotenkin haikean ja surkea olo – aivan kuin brunssipizzalla, joka räjähti uuniin tavalla, jolla pizzan ei voisi kuvitella räjähtävän. Brunssimme oli ihana ja todella lifestyleblogimainen, mutta että jotain arkista ja maanläheistäkin oli aistittavissa, kun räjähtäneen pizzan jäljiltä uuni yritettiin saada äkkiä viilenemään, etteivät pizzan rääppeet aivan palaisi kiinni uunin seinämiin. Poikkeusvapusta huolimatta harva varmaan voi kehua vappupäivän aamuna suitsait pesseensä uunia.



Palasin kotiini joskus, kun toukokuu oli jo pitkällä. Pidin mukanani yhä vappuna saamiani pinkkejä helium-palloja. Ikuinen vappu. Kotimatkalla näin täyteen kukoistukseensa räjähtäneen kirsikkapuun Kisahallin parkkipaikan kulmalla. Katso, miten kauniisti ilmapallot sopii kukkien kanssa yhteen, hihkaisi pyöräilevä rouva turvavälin päästä seuralaiselleen.


You Might Also Like

0 kommenttia