Jo alkuvuodesta sateenkaaripiireissä tuohtuneena puitiin sitä, kuinka huonosti Tom of Finlandin syntymäpäivä on Suomessa ja hänen kotiseudullaan Turussa huomioitu. Ei juhlanäyttelyitä, ei turistimarkkinointia, ei yhtikäs mitään. Itse en ollut tilanteesta niinkää pöyristynyt – uskon ja jopa tiedän nimittäin, että juhlanäyttelyitä ei niin vain tilailla tai pidetä, sillä teosten hallinnointi on tietysti Los Angelesissa Tom of Finland Foundationin käsissä. Ja hyvä niin. Heidänkin intresseissään on varmasti esitellä Toukon taidetta laajasti ympäri maailmaa, suurelle yleisölle. Näin myös tämä taide ja sen kulttuuriperimä pystytään parhaiten säilyttämään ja se voi säväyttää uusia ja uusia homomiehiä ympäri maailmaa myös tulevaisuudessa. Ja onni onnettomuudessa – nythän mitään juhlallisuuksia ei kuitenkaan voitaisi järjestää, vaikka kuinka olisi suunniteltu. 

Tällä hetkellä maailmaa kiertää ainakin valokuvanäyttely kuvista, joiden pohjalta Touko Laaksonen on teoksensa piirtänyt. Näyttely on nyt (olosuhteiden pakosta tietysti suljettuna) Tallinnan Fotografiskassa. Itsellänikin oli Tallinnan reissu juurikin näyttelyä silmällä pitäen buukattuna, mutta tämä näyttely jää nyt ainakin Tallinnassa näkemättä, näyttelyn kun on määrä loppua poikkeusolojen aikana. Näyttelyn on tosin alunperin ollut tarkoitus tulla vielä Tukholman Fotografiskaan, mutta tiedä häntä miten korona vaikuttaa taidemaailmaan – tai siihen, pääseekö kukaan enää koskaan museoihin. 

Turku ja Suomi toki voisi juhlia Tom of Finlandia hyvinkin laajasti – en tosin oikein itsekään tiedä, että miten. Juuri viime vuosina on jo järjestetty useampia näyttelyitä, tehty postimerkki, musikaali, elokuva ja massiivinen Touko Laaksosen taiteen tuotteistaminen. Liputuspäivä ja patsas toki puuttuvat, mutta niitä tuskin on lähitulevaisuudessa suunnitelmissakaan. Tom of Finland -vodkaa (jonka pullo on muuten ehkä kaunein viinapullo maailmassa) sentään myydään juhlan kunniaksi erikoiserä käsin tehdyissä nahkapussukoissa. Onnekkaat saattavat saada napattua sellaisen koriinsa Alkosta. 

Suuret juhlat olisivat ihania, mutta en toisaalta halua jakaa Tomia liikaa koko kansan riemuksi ja kansallisomaisuudeksi  – pussilakanoissa suvaitsevaisuuden symbolina toimiminen riittäköön. Haluan säilyttää edes sen pienen jäljelle jääneen osan Tom of Finlandin taiteen salamyhkäisyydestä, kiimasta ja ilkikurisuudesta, joka vielä on jäljellä. Vaalia sitä puistoissa öiden pimeydessä, hämärissä huoneissa ja kotien kätköissä. Samalla muistaa raadollisen ja kammottavan kohtelun historian, joka ei ole niin kovin kaukana tai historiaa ylipäätään meillä Suomessakaan. Pitää oman historian omissa käsissä, hyvien ja huonojen puoliensa kanssa. 

Tietenkin itsetuntoani ja identiteettiäni hivelee nähdä Tom of Finlandin taiteen sanoma saamassa yleistä hyväksyntää ja laajaa tunnustusta, mutta siinä sivussa siitä kaikkein tärkeimmästä, Tomin taiteesta,  menetetään syvempi ja yksityisempi puoli – se puoli, jonka vuoksi Tom on taiteensa luonutkin. Yhdenvertaisuutta voidaan tunnustaa ja vaalia tärvelemättä kansallisaarretta. 

Hyvää syntymäpäivää, Touko ♥