Ei liene tarvetta sanoa, että tänä vuonna vappu on hyvin erilainen kuin aiempina vuosina. Juuri vapun viettoon liittyy ehkä itselläni tähän astisista poikkeusolojen aiheuttamista muutoksista suurimmat pettymyksen tunteet. Se on toisaalta ilmiselvää ja luonnollista, koska RAKASTAN vappua. Vappuna viimeistään alkaa kevät, kenties jopa kesä, kaikki ovat iloisia vaikkeivät olisikaan, kuohuviini virtaa ja ihmiset ovat kaikkialla.
Turun yliopistossa opiskellessani perustin ainejärjestöllemme jopa Vappu-Eino -nimisen kiertopalkinnon, joka tiettävästi kiertää edelleen vuosittain opiskelijalta toiselle, jakokriteerinään ”einomainen, ympärivuotinen vappu”. Palkintopokaalihan on siis kultaisella glitterillä kuorrutettu sarvikuono. Yksi opiskelukaverini muisteli juuri, kuinka me, molemmat suuria vapun rakastajia, olimme kerran ehkä joululoman alkua juhliessamme alkaneet riemuita ja jännittyä siitä, kuinka pian vappukin jo on.
Siksi tänä vuonna ajatus peruutetusta vapusta tuntui raivostuttavalta pettymykseltä.
Onneksi näin ei ole. Tietenkään nyt ei mennä rymyämään puistoihin ja kaduille, mutta vapun juhlinta on mahdollista tänäkin vuonna. Itselleni tämä vappu nimittäin on hyvinkin ikimuistoinen. Olen jo ennen vappua tehnyt simaa niin, että sisäministeri Maria Ohisalo on seurannut toimitusta vilpittömän kiinnostuneena etäyhteyden päästä. Tänään sain munkkilähetyksen Sisäministeriöltä ja Poliisilta. Poliisin kanssa voi toki vappuna joutua tekemisiin (itse en ole huom. koskaan joutunut), mutta harvoin poliisit ovat munkkeja tarjonneet (tähän voi jokainen ajatella jonkun jenkkityylisen vitsin donitseista ja poliiseista). Elämässähän ei ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta luulen, että ministerit tai poliisit eivät välttämättä tulevina vuosina osallistu vappuvalmisteluihini.
Tuntuu teennäiseltä maalailla yhtäläisyyksiä elämän ja simanvalmistuksen sattumanvaraisuudelle ja hallitsemattomuudelle, mutta teenpä niin nyt kuitenkin. Noudatin siman valmistuksessa tarkasti ohjeita. Siitä huolimatta rusinani ovat nousseet pintaan jo ensimmäisen päivän aikana, vaikka tätä ohjeiden mukaan voisi odotella tapahtuvaksi vasta kolmantena päivänä pullotuksesta. Hiivaa olen laittanut ohjeen mukaisesti, paitsi toisista ohjeista katsottuna puolet liikaa tai kahdeksankertaisen määrän. Sama ongelma on ollut tänä vuonna tiettävästi kaikilla muillakin simantekijöillä, vertaistukea on ollut. Mutta siinä se elämä ja tämä aika ehkä tiivistyy siman valmistuksessa: vaikka kuinka noudattaisi ohjeita, ei silti voi olla varma, että lopputulos on halutunlainen tai yhtään arvattavissa. Pitää vain katsoa mitä tapahtuu ja toivoa, että paine ei kasva niin suureksi, että räjähtää pitkin jääkaappia ja tekee vielä mennessään reiän kaapin oveen. Täytyy vain oppia hyväksymään epämääräisyys ja arvaamattomuus ja yrittää vielä jotenkin selvitäkin asian kanssa. Ei sillä, että itse todellakaan pystyisin tekemään niin, mutta näin asian ajattelen.
Onneksi näin ei ole. Tietenkään nyt ei mennä rymyämään puistoihin ja kaduille, mutta vapun juhlinta on mahdollista tänäkin vuonna. Itselleni tämä vappu nimittäin on hyvinkin ikimuistoinen. Olen jo ennen vappua tehnyt simaa niin, että sisäministeri Maria Ohisalo on seurannut toimitusta vilpittömän kiinnostuneena etäyhteyden päästä. Tänään sain munkkilähetyksen Sisäministeriöltä ja Poliisilta. Poliisin kanssa voi toki vappuna joutua tekemisiin (itse en ole huom. koskaan joutunut), mutta harvoin poliisit ovat munkkeja tarjonneet (tähän voi jokainen ajatella jonkun jenkkityylisen vitsin donitseista ja poliiseista). Elämässähän ei ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta luulen, että ministerit tai poliisit eivät välttämättä tulevina vuosina osallistu vappuvalmisteluihini.
Sen lisäksi huomaan, että tänä vappuna minusta selvästi tulee lopullisesti aivan oikea aikuinen. Kuten todettu, tein tänä vuonna itse ensimmäistä kertaa simaa. Vielä en tiedä, onnistuiko simani alkuunkaan, mutta tehty mikä tehty. Minun silmissäni simaa nimittäin tekevät vain aikuiset, jotka hallitsevat kaikki keittiöniksit ja konstit, hoitavat kotitalouksia ja lapsia ja tietävät, mitä pitää tehdä. Itse en ole kokenut itseäni sellaiseksi – en koe, että kotini olisi kotitalous, en todellakaan osaa minkäänlaisia kodinhoidollisia niksejä, lastenkasvatuksesta puhumattakaan. Siman tekeminenkin on kuulostanut hankalalta ja kaukaiselta - keittelyä ja sekoittelua, pullottamista ja ties mitä. Opiskeluaikoinani seurasin kyllä joidenkin simanvalmistusta ja munkkien paistoa, mutta en todellakaan ymmärtänyt tämän toiminnan käytännön puolta. Lopputuote kyllä kelpasi siitä huolimatta.
Tuntuu teennäiseltä maalailla yhtäläisyyksiä elämän ja simanvalmistuksen sattumanvaraisuudelle ja hallitsemattomuudelle, mutta teenpä niin nyt kuitenkin. Noudatin siman valmistuksessa tarkasti ohjeita. Siitä huolimatta rusinani ovat nousseet pintaan jo ensimmäisen päivän aikana, vaikka tätä ohjeiden mukaan voisi odotella tapahtuvaksi vasta kolmantena päivänä pullotuksesta. Hiivaa olen laittanut ohjeen mukaisesti, paitsi toisista ohjeista katsottuna puolet liikaa tai kahdeksankertaisen määrän. Sama ongelma on ollut tänä vuonna tiettävästi kaikilla muillakin simantekijöillä, vertaistukea on ollut. Mutta siinä se elämä ja tämä aika ehkä tiivistyy siman valmistuksessa: vaikka kuinka noudattaisi ohjeita, ei silti voi olla varma, että lopputulos on halutunlainen tai yhtään arvattavissa. Pitää vain katsoa mitä tapahtuu ja toivoa, että paine ei kasva niin suureksi, että räjähtää pitkin jääkaappia ja tekee vielä mennessään reiän kaapin oveen. Täytyy vain oppia hyväksymään epämääräisyys ja arvaamattomuus ja yrittää vielä jotenkin selvitäkin asian kanssa. Ei sillä, että itse todellakaan pystyisin tekemään niin, mutta näin asian ajattelen.
Aiotko nyt ihan oikeasti olla vappuaaton yksin kotona, epäuskoinen poikaystäväni on kysynyt useampaan otteeseen. On totta, että aion olla vappuaattona omassa kodissani. En suinkaan kuitenkaan ole yksin. Olen sopinut jo useammat illanvietot etäyhteyksillä, toimin siis kuten vappuna muutenkin, piipahtelen ehkä useammissakin kotibileissä. Ei tunnu ollenkaan yksinäiseltä, vaan jotenkin jopa nautinnolliselta. Riittää kun laittautuu yläruumiistaan, jalassa voi olla kotihousut tai ei mitään, vessaan ei ole jonoa, skumppa ei hölsky laukussa ja sen voi laittaa jääkaappiin pelkäämättä, että joku varastaa sen. Etäyhteyksien päässä olevien ystävien lisäksi on tietysti myös Virtuaalivappu, joka on Sisäministeriön, Poliisin ja Ping Helsingin luoma kampanja. Kampanjan sivuilta löytyy oivallisia vinkkejä virtuaalivapun ohjelmanumeroiksi. Ympäri internettiä löytyy nimittäin valtava määrä seurattavaa ohjelmaa. Sivustoa kannattaa vilkaista myös siksi, että sain kunnian piirtää sivustolle vappuaiheisia kuvituksia. Piirsin mukaan tietysti myös itseni, olenhan Vappu-Eino.
Vappupäivänä nautin poikaystäväni kanssa perinteisestä vappubrunssista, mutta vappupäivän illaksi siirryn ihan koko kansan iloksi! Olen nimittäin yhtenä vieraana vappupäivän Yle Olohuone -ohjelmassa. Vilahdukseni ovat oletettavasti aika lyhyitä, mutta kiva päästä silti osallistumaan mainioon ohjelmakonseptiin, joka on ilahduttanut itseäni näin aikoina hyvinkin paljon. Jos pukeudun esiintymisiin muutenkin verrattain näyttävästi, palan itsekin halusta tietää, mitä löydän päältäni televisiolähetyksestä vappuna.
0 kommenttia