Jarno Jussila kirjoitti kivan ja kiinnostavan blogipostauksen omista tatuoinneistaan ja innosti minutkin kertomaan omista tatuoinneistani!

En toki ole Jarnon lailla aivan yhtä tatuoitu, Jarnolle on sentään tatuoitu jopa shortsit, mutta salakavalasti ja aika nopealla aikavälillä olen kuitenkin tullut tatuoineeksi itseäni sen verran, että olen saanut tatuoidun ihmisen identiteetin. Meni vuosia, että käsivarressani oli vain yksi. Sitten otin hetken mielijohteesta toisen ja pienen, ja siitä jotenkin pato aukesi. Nyt tatuointeja on yhteensä viisi. Viime aikoina on taas ollut hiljaisempaa. Mielessäni on joitakin ideoita tuleviksi kuviksi, mutta toteuttaminen on jotenkin jäänyt. Ehkä ongelmana on se, että tatuointiajat joutuu yleensä varaamaan aika pitkän ajan päähän. Tatuointeja kannattaa tietysti ottaa vähän harkiten, mutta itse yleensä toimin niin, että harkitsen etukäteen ja kun on harkittu, haluan toimia heti tai viimeistään kohta. Toisaalta monia kuvia on tehty kyllä todella nopean harkinnan jälkeenkin.

Tahdon2013-kampanjan tatuointi on siis merimieshenkinen kuva, jossa trooppisen kasvin ja sydämen edessä kaksi kättä koskettaa toisiaan. Tavallaan hyvin klassinen tatuointi siis! On kuitenkin hauskaa, miten epäselvästi monet ihmiset sen näkevät: todella moni yrittää tulkita käsien sormia kaunokirjaimina. Suosikkini oli kysymys siitä, että kuka on tämä Tim, jonka nimen olen käteeni tatuoinut. Kerrotakoon siis, että mitään Timiä tai muitakaan nimiä ihossani ei ole, vaan kyseessä todellakin ovat toisiaan koskettavat kädet. Tatuointi ilahduttaa minua edelleen päivittäin, kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.



Seuraava tatuointini oli ensimmäisen tavoin hetken mielijohde. Sain kutsun erään vaatemerkin moottoripyörätalli-teemaisiin bileisiin, jotka ihan todella järjestettiin moottoripyörätallissa. Jo kutsussa kerrottiin mahdollisuudesta ottaa bileissä tatuointeja. Kuvittelin, että kyseessä on joku vitsi, jonka seurauksena heräisin seuraavana aamuna vaatemerkin logo siirtokuvana otsassani tai takapuolessani. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan paikalla oli aivan oikea tatuoija! Otsaan tai peppuun ei luojan kiitos syntynyt kuvia, mutta kyynärpäähän kyllä! Tatuoija oli huippusuosittu, ja oikeastaan koko ilta menikin tatuoijalle jonottaessa. Minun vuoroni tullessa tatuoija oli jo todella väsynyt ja ärtynyt, ja siitä jäi ehkä hiukan huono fiilis, mutta muuten pienen kolmiotatuoinnin tarina on hauska. Onhan se nyt jännittävää voida kertoa uusille tuttavuuksille tarinaa siitä, kuinka otin tatuoinnin bileissä moottoripyörätallilla.

Oikeassa ranteessani lukee Sinä ansaitset kultaa. Kyllä, olen aivan oikeasti ottanut tatuoinnin Jari Sillanpään hittibiisin mukaan. Rakastin biisiä aikoinaan todella paljon. Tatuoinnin ottamisen aikoihin elin hyvin raskaita aikoja ja biisi lohdutti minua suuresti. Ajattelin ensin tatuoinnin olevan hyvin simppeli ja pieni, tikkukirjaimin kirjoitettu teksti. Se ei kuitenkaan tuntunut toimivalta. Sitten näin Muita ihania -blogin Tiinan kirjoittelevan tekstejä instastoryssään ja tajusin, että ehkä maailman kauneimman käsialan omaavan Tiinan on tietysti piirrettävä tatuointini. Tiina ilokseni suostui kirjoittelemaan muutamia versioita tästä tekstistä ja niistä parhaat palat yhdistelemällä sain täydellisen tatuoinnin.

Jari Sillanpää on nykyaikana, varsinkin tässä hetkessä, julkisuuskuvaltaan hyvin toinen kuin tatuointia ottaessa. Itseasiassa tatuointiprojekti meni kerran jäihinkin, kun Jarin huumekohut tulivat esiin. Sitten näytti siltä, että kohu on liioiteltu ja voin aivan hyvillä mielin ottaa tatuoinnin. Nyt tilanne on taas aivan toinen, enkä ehkä ole tatuoinnistani enää niin ylpeä – nykyhetkessä teksti jäisi ottamatta, vaikka kappale kaikesta huolimatta on tekstiltään valtavan onnistunut eikä sinänsä menetä merkitystään, vaikka sen esittäjä ei enää tuntuisikaan samalta. Ja tämä riski tatuointeihin toki liittyy aina: voi tapahtua jotain, minkä seurauksena tatuointi yhtäkkiä onkin ruma, kiusallinen, nolo tai muuten vain tuntuu väärältä. Sen kanssa on nyt vain elettävä.


Sinä ansaitset kultaa -tekstin yläpuolelle otin toisen itselleni merkittävän aiheen kuvan: Aladdinin taikalampun. Olen ollut aivan taaperosta saakka todella fanaattinen Disney-fani. Aladdiniin jotenkin kiteytyy parhaiten se taianomaisuus ja lumous, jolla Disney on minut hurmannut. Se menee siis samaan kategoriaan Tahdon2013-tatuoinnin kanssa: asiat, jotka ovat kulkeneet ja kulkevat mukanani alusta loppuun ja ovat suuresti olleet vaikuttamassa siihen, millainen ihminen minusta on muodostunut. Jos käsivarteni saa näiden kolmen tatuoinnin kaveriksi vielä lisää kuvia ja alkaa muotoutua niinkutsutuksi hihaksi, saattaa taikalamppu saada lisää savukiehkuroita ja käsivarteen tulla myös Pocahontasista tuttuja tuulen mukana lentäviä puunlehtiä. Mutta saa nähdä kuinka käy.


Viimeisin tatuointini on suunnilleen vuoden takaa. Se on myös suurin ja näyttävin tatuointini. Kuten Disney, myös Spice Girls on kulkenut mukanani lapsesta saakka. Jos Disneyn kohdalla kaikki tiivistyy Aladdiniin, on Spaissarien kohdalla selkein symboli kaikelle Ginger Spice ikonisessa Union Jack -lippumekossaan. Pääsin viime kesänä näkemään Spice Girlsin livenä jopa kahdesti, ja tätä juhlavuotta halusin juhlistaa myös tatuoinnilla. Luottotatuoijani Outi Vihlman Impact Tattoosta innostui ideasta heti ja niin kuva toteutui. Kuten sanottu, Gerin kuva on suurin ja näyttävin tatuointini ja sijaitsee pohkeessa. Kuva päätyi myös Spice Girlsien instastoryyn ja sitä kautta tatuoinnista tehtiin myös juttu Iltalehteen. Kaikenlaisiin tilanteisiin voi siis tatuoinneillaan päätyä – esimerkiksi toteamaan, että ”herranen aika”.