Jotenkin aivan älyttömät mittasuhteet Lidl-tossut saivat kuitenkin somekeskusteluissa ympäri internettiä. Aivan oikeista ja todellisista ongelmista ja epäkohdista, mutta omituisesti niin, että ongelma olisi juuri näissä yksissä tossuissa. On ollut paatoksellisia keskusteluja epäeettisyydestä, Myanmarin alipalkatusta orjatyövoimasta, nyt varmasti räjähtävästä koronatartuntojen määrästä ja maailman täyttävästä huonolaatuisesta muoviroskasta. Tämä kaikki on tietysti pääpiirteissään varmasti totta – niin Lidlin kuin käytännössä kaikkien muidenkin valmistajien kohdalla. Ongelma ei kuitenkaan koske, eikä varsinkaan katoa käsittelemällä, vain Lidliä. Ongelma on ihan yleisesti pesiytynyt syvälle koko maailmamme rakenteeseen ja olemassaolon ytimeen. Jos ostaa hyvät nahkakengät, on nahka peräisin eläimestä ja siksi epäeettistä, vegaaniset kengät taas ovat öljypohjaiset eli muovia, kaikki on tehty epäilyttävissä olosuhteissa tai jos ei ole, niin sitten myyntihinta on niin kallis, että tuote ei ole mitenkään pienituloisen tai varattoman ihmisen tavoitettavissa, jolloin luokkaerot korostuvat entisestään.

Mutta en nyt oikeastaan halua kirjoittaa Lidlin lenkkareista tai maapallon ongelmista. 

Olen vuosien ajan ollut kriittinen ja terävä, tiedostava, valpas ja alituiseen tarkkailemassa maailman vääryyksiä ja epäkohtia. Olen sitä toki luontaisesti edelleen, mutta olen myös paljon muuta. Paljon sellaista, mikä on jäänyt kaiken tiedostamisen ja kriittisyyden jalkoihin.

Blogiani ja someani pitkään seuranneet toki tietävätkin, että olen osallistunut aktiivisesti Lidlin lenkkaritapausta vastaaviin keskusteluihin ennenkin – tietäjät tietää, että olen aikanaan omalla blogipostauksellani aiheuttanut yhden kohun nimenomaan Lidlillekin. Monesti näissä suosikkipostauksissa on käsitelty viherpesua, pinkkipesua, yhdenvertaisuutta, suuryritysten kyseenalaisia tuotantotapoja ja -oloja ja ylipäätään suhtauduttu hyvin kriittisesti esimerkiksi halpatuotantovaateketjujen toimintaan. Ajattelin tekeväni suuren palveluksen sekä itselleni että maailmalle ja kaiken johtavan johonkin suureen – ja toki kaikenlaiseen on päädyttykin. Postauksista on tullut kaikista kohuistakin huolimatta kaikkein eniten kiittävää ja kehuvaa palautetta. Omien kuplieni enemmistö on ollut postausteni kanssa samalla kannalla. Silti suuri yleisö tuntuu ajattelevan minut herkkänahkaisena ja vihaisena, vaikka jo silloin kirjoitin satoja hyväntuulisia ja iloisia postauksia, joiden seassa oli satunnaisesti näitä hittipostauksiksi nousseita kriittisiä kannanottoja. Kaikki olisi kuitenkin ollut huomattavan paljon helpompaa, jos olisi edes välillä muistuttanut itseään, että aina ei tarvitse. 

Siksi olen ja olen ollut jo pitkään loputtoman väsynyt tähän. On raskasta olla kriittinen keskustelija, pelastaa maailma ja imagoltaan äkäinen, vaikka oikeasti on pääsääntöisesti aika leppoisa ja hauska ihminen ja haaveilee oikeastaan ihan muista asioista kuin mitä tekee. Väsyin ja lopuin aivan tyystin olemaan keskustelunherättäjäja mielipidevaikuttaja, enkä siksi halua nykyään kirjoittaa oikein mitään. Jaksan nykyään harvoin keskustella vakavista asioista asiallisesti edes ystävieni kanssa. Kaikki vähänkään mielipiteitä jakava puhe väsyttää minut heti ja tekee ahdistuneeksi ja turhautuneeksi.

Sen vuoksi blogissakin on ollut hiljaista jo pitkään. Kirjoittamaan täytyy välillä pakottautua, vaikka sisimmässäni haluaisinkin kirjoittaa ja pohdiskella kaikenlaisia asioita maailmasta kanssanne. Olen somessani tuonut esiin eettisyyttä ja ekologisuutta ja puhunut jo pitkään vintagevaatteista ja second handista. Vuosien aikana olen tuonut suuria vaateketjuja esiin lähinnä kriittisessä mielessä – viime kesänä poltin sillat Espritiin, joka toi markkinoille silkkaa pinkkipesua olevan ja siksi paskan Pride-mallistonsa. Kaiken tämän keskellä tuntuukin absurdilta ja turhauttavalta joutua keskustelemaan ja vääntämään siitä, että on kerran mennyt ostamaan hauskat ja halvat lenkkitossut.

Jos koko elämä menee siihen, että huomioi ja tiedostaa etuoikeuksiaan ja tarkistelee kaikkien tekemistensä ongelmallisuutta eikä sen takia jaksa enää puhua edes ystäviensä kanssa, on varmaan ihan paikallaan välillä höllätä ja ostaa halvat lenkkarit ihan vain siksi, että ne näyttävät hauskalta. Ja vaikkei olisikaan, niin näin olen nyt tehnyt enkä koe siitä minkäänlaista syyllisyyttä. 

Sitä paitsi näyttäkää minulle eettisesti valmistetut ja ekologiset jalkineet, jotka näyttävät hauskalta ja kreisiltä ja sopivat tyyliin, jolta haluan näyttää. Ei tule kovin äkkiä vastaan, ainakaan miesten koossa. Mistä päästäänkin jälleen koko maailman perustavanlaatuisiin rakenteellisiin ongelmiin, joihin en tosin aio mennä nyt enkä ehkä enää koskaan. 

Mutta niin, halpatossujen vastapainoksi huomenna tulee myyntiin niinikään kauan odottamani Uhana Designin ihana uutuuspaita, jonka aion hankkia! Se on ihana! Uhana Design on onneksi kotimainen, eettinen, laadukas ja toisin kuin Lidlin tennarit, hinnaltaankin melko arvokas. Silti aion ostaa sen! Koska haluan ja juuri nyt vieläpä sattumalta voin!

Lupaan palata pian. Mutta ihan vain varovaisen kevyesti, ehkä Uhana-paitaa esittelevällä asupostauksella kuin olis blogosfääri vuonna 2010.