elämä
ruoka
Rakkausruokien kevät – edulliset ja terveelliset vinkit poikkeusolojen syömisiin
20.4.20
Itse otin poikkeusolojen alkutaipaleen kuin pitkänä lomana – ja se valitettavasti näkyi aika äkkiä. Runsaampi tissuttelu ja herkuttelu aiheutti ennätysajassa painonnousua ja pöhötystä. En aio liikoja stressata, koska en muutenkaan jaksa murehtia painoa ja ruokavaliota kun maailmassa on muitakin murheita. Mutta herkkujen sekaan on hyvä pistää hiukan järkiperäisempiäkin elintarvikkeita!
Näinä poikkeusaikoina on ollut muuten ihanaa keskittyä kokkailuun – olen kokannut kuin joskus 2014, jolloin silloisen kumppanini kanssa kirjoitimme jopa ruokablogia! Uudet kokeilut ja innostukset vain viuhuvat viestiketjuissa minun ja nykyisen poikaystäväni välillä. Jatkuvasti on joku pata tai pannu porisemassa ja kokkaaminen, syömisestä puhumattakaan, on vain yksinkertaisesti superihanaa. Bravuurieni risottojen ja pastojen lisäksi olen alkanut ottaa haltuun myös pizzakokkimestarin titteliä. Eilen kokkasin ihanan ja upean Hanna Gullichsenin sunnuntaiserviisi-instaliven innoittamana jälleen pizzaa. Oikealla valmistautumisella ja valmisteluilla kokkaaminen olisi voinut sujua Hannan tahdissa, mutta itse lipsahdin nauttimaan ihanasta kevätsäästä ja säntäsin sisälle kokkaamaan samalla sekunnilla kuin livelähetys alkoi. Luotin osaamiseeni (ja netin reseptipankkeihin) ja tein varsin mainiot pizzat ilman tarkkaa ohjeistustakin! Tosin taikina oli kummallisen löysää ja märkää, vaikka kaikkeni tein. Sen levittäminen pizzapohjaksi oli työn, tuskan ja sotkun takana ja vaati noin 19 desilitraa jauhoja, mutta paistettuna pohja oli oikein erinomainen ja pizzanautinto taattu.
Vihreät pavut
Suosin erityisesti Lidlin pakastepapuja – ne myydään suurissa säkeissä, eli yhdestä pussista riittää pidemmäksi aikaa. Hinta on muistaakseni puolentoista euron kippuroissa per pussi, ja varsinkin yksineläjänä pussi riittää pitkään. Vihreät pavut sopivat oikeastaan kaikkeen: teen niistä munakasta, laitan wokkeihin ja patoihin, paistan kevyesti ja syön sellaisenaan.... Vaihtoehtoja on suunnilleen loputtomasti. Toki näihin on helppo läträtä mukaan voita, öljyä, suolaa ja parmesania, mutta se ei ole tietenkään pakollista. Eikä toisaalta pieni voinokare tai parmesanin silaus ole terveellisen vihreän päällä ketään tappanut (tai no, on ehkä, mutta siis näin haluan itselleni uskotella).
Sydänsalaatti
Sydänsalaateista huomaan puhuttavan silloin tällöin ruokalehdissä ja -blogeissa. Yleensä sydänsalaatin lehtiä käytetään terveellisempänä vaihtoehtona tacokuorille tai muuten ”veneinä” erilaisille täytteille. Jaksan harvoin itse näperrellä sellaisia, joten yllätys olikin suuri ja iloinen, kun kokeilin ihan vain silputa sydänsalaatin salaatiksi. Maustoin salaatin sitruunamehulla, oliiviöljyllä ja mustapippurilla. Söin salaattia pizzan kanssa, ja pelkistetty mutta raikas salaatti oli ihan sairaan hyvää! Tähän on helppo lisätä ruokaisempia elementtejä, ja näkisin että paahdetut pähkinät varsinkin rouheena, kirsikkatomaatit ja vaikka edellämainitut vihreät pavut olisivat sydänsalaattisalaatin kanssa oikein hyvää pataa. Nimensä mukaisesti pelkkää rakkautta, sydänsydänsydän.
Sardiinit
Iloni tästä ruokatuotteesta hiukan hiipui, kun tutkin WWF:n kalaopasta, joka paljasti, ettei sardiini välttämättä olekaan ihan kovin eettinen kala syötäväksi. Mutta WWF:n oppaan mukaankin MSC-sertifioitua sardiineja suosimalla ei ymmärtääkseni tee aivan valtavaa rikosta, jos sardiineja aina välillä nauttii. En ole itse kovinkaan sujuva kalaihminen, vaan kaikenlaiset kalat usein epäilyttävät minua. Sardiineja olen kuitenkin aina joskus syönyt ja sitten taas unohtanut niiden olemassaolon. Sardiinihan on kuitenkin aivan täydellinen ruokakala! Maistuu tonnikalalta, mutta on rakenteeltaan kiinteämpi ja miellyttävämpi ja jotenkin myös hienostuneempi. Ja sardiinien myyntipakkaus se vasta jotenkin ihanan vintage onkin, en tiennyt, että tällaisia säilykerasioita on enää edes olemassa! Huomaan tietäväni tosin aika vähän mitään asioita, joten vintagesäilykepurkeista tietämättömyyteni tuskin yllättää ketään.
Näiden kolmen lisäksi syön usein myös Lidlin ihanan täydellistä cottage cheese -raejuustoa, kananmunia ja satunnaisia muita lisukkeita. Uusi ihastukseni ovat myös uppomunat, joita olen tehnyt nyt kerran. Ensimmäinen muna oli ihan katastrofi ja räjähti keitinveteen, mutta toinen onnistui jo varsin kivasti! Uppomunien teko ei siis olekaan mahdotonta, vaan varsin näppärää ja kivaa.
Varsinkin lounaaksi näistä edellämainituista tuotteista saa koottua kivoja kokonaisuuksia: supertrendikkäitä salaattibowleja, tai sitten ihan vain isolle lautaselle kekoja erilaisia ruoka-aineita. Olen kuullut, että tällainen maistelumenu toimii usein pienille lapsille: ehkä siksi nautin siitä itsekin niin suuresti, olenhan kuitenkin pääasiallisesti kuin uhmaikäinen lapsi, joka vaatii saada ihan itsenäisesti tehdä tyhmyyksiä. Mutta syönpä silti vihreät papuni kiltisti kuin iso poika!
Tähän loppuun haluan vielä muistuttaa ja painottaa, että näistä keveistä vinkeistä huolimatta olen varsinkin poikkeusolojen aikana syönyt aivan miten sattuu – ruokalähetti kuskaa oveni taakse Heseä harva se viikko, paitsi jos reipastun ja reippailen itse hakemaan ruokaa ravintolasta. Sipsejä, suklaata ja viiniä kuluu. Marja Hintikka puhui taannoin telsussa Maaret Kallion kanssa siitä, miten puhe ”armollisuudesta itseään kohtaan” alkaa jo ärsyttää, mutta siis mitä helvettiä – nyt ja aina pitää olla armollinen, tuomitseva repiminen ei tee ihmiselle mitään hyvää vaan huonoa. Ainoa ärsyttävä asia on ihmisten selviytymiskeinojen arvostelu.
Siispä helliä viherhetkiä mättötuokioiden lomaan, sanon minä! Sinä selviät, minä selviän, me selviämme! Laitetaan voita viherpapujen päälle ja näin synti ja siveys tanssivat kansantanhua sulassa sovussa!
0 kommenttia