Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Järkeä Pride-keskusteluun, pliis

Kesäkuussa vietetään maailmanlaajuisesti Pride Monthia – Suomessakin kesäkuuhun mahtuvat Pride-tapahtumat ainakin Pirkanmaalla, Lappeenranna...

Kesäkuussa vietetään maailmanlaajuisesti Pride Monthia – Suomessakin kesäkuuhun mahtuvat Pride-tapahtumat ainakin Pirkanmaalla, Lappeenrannassa, Vaasassa ja Helsingissä.

Pride-kuukausi on ihana kuukausi. Rakastan kaikkea Prideen liittyvää: kaikkialle ilmestyviä sateenkaaria, brändien Pride-mallistoja (vain niitä, joiden tuotoista lahjoitetaan osa hyväntekeväisyyteen), Pride-viikon tapahtumia ja bileitä ja tietysti sitä, mikä on Priden alkuperäinen ajatus: vaatimusta yhteiskunnan muutokseen, mielenilmaisua ja poliittista keskustelua.

Ja vaikka rakastan keskustelua, olen jo näin Pride-kuun alussa aivan saatanan väsynyt tapaan, jolla keskustellaan.


Viime päivinä Twitterissä on tyrmistytty Ruisrockin twiitistä. Ruisrock käytti twiitissään "voi pojat" -lausahduksen sijaan muotoa "voi poika- ja tyttöoletetut". Tietysti twiitti oli hölmösti muotoiltu, mutta minun on hirveän vaikea uskoa, että sen taustalla olisi ollut halu tai tarkoitus vitsailla ja jopa lietsoa vihaa sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Ruisrock on toki erityisesti teinivuosieni rakkain festari, joten saatan olla puolueellinen arvioimaan, mutta haluan silti uskoa, että tarkoitus on pilkan sijaan ollut nimenomaan olla olettamatta ja sukupuolittamatta – tarjota tukea ja ilmaista, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen laajemmin kielen tasolla on varsinkin Suomessa suhteellisen uutta. Siihen oppiminen vaatii aikansa. Useammat twitteristit (ainakin Kuura ja Tuuli Kamppila) olivatkin mallikkaasti tehnyt opettavia päivityksiä siitä, miten, miksi ja milloin on hyvä puhua "oletetuista". Ketjut olivat itsellenikin hyvin valaisevia, vaikka kuvittelin hallitsevani termit aivan mallikkaasti. Suurin osa ihmisistä oli kuitenkin tyytynyt yksinkertaisesti raivoamaan ja ilmaisemaan suuttumustaan. Hyvää yritystä on helvetisti järkevämpää opettaa eteenpäin kuin raivota ja kysellä ivallisesti kriisiviestintäsuunnitelmien perään.

Vielä suurempi närkästys syntyi kuitenkin Helsinki Priden julkaisemasta Lisää näkyvyyttä transihmisille -kirjoituksesta. Jos ette ole sitä vielä lukeneet, lukekaa se nyt. Kirjoitus on erittäin hyvä ja sisältää pelkkää asiaa. Kirjoituksessa vaaditaan enemmän tilaa ja näkyvyyttä transihmisille – nykyisellään kun Pride on enemmänkin lihaksikkaiden, pikkustringeissä juhlivien cis-homomiesten bilekarnevaali. Tästä toteamuksestahan ainakin henkisesti lihaksikkaat, pikkustringeissä juhlivat cis-homomiehet ovat närkästyneet: olen nähnyt jopa verisesti loukkaantuneita somepäivityksiä siitä, kuinka kyseiseen kategoriaan istuvat cis-miehet suunnittelevat boikottia tapahtumaa kohtaan, kun ei heitä tapahtumaan kerran kaivata.

Naurattaisi, jos ei vituttaisi. On aivan itsestäänselvää, että Pride, kuten mielikuva seksuaalivähemmistöistä ylipäätään, on hyvin cis-mieskeskeinen. Medioissa ja sosiaalisessa vilisevät kuvat Prideistä keskittyvät pääasiassa cis-miehiin ja kaupalliseen main stream-drag queeneihin (jotka pääasiallisesti taitavat olla cis-miehiä). En voi käsittää sitä itsekeskeisyyttä ja toisaalta oman identiteetin murenevaisuutta, joka joidenkin cis-homomiesten mielissä vallitsee. Emme, rakkaat ystävät ja viha(-cis-homo)miehet, murene siihen, että vuorostamme annamme tilaa transihmisille. Se on vähintäänkin oikeutettua, jopa vähimmäisvaatimus.

Olemme, tai ainakin meidän pitäisi olla, samalla puolella. Koitettaisiko siis vähän enemmän tulla toimeen? Jos tämä tuntuu liian raskaalta ajatukselta, on todellakin parempi boikotoida Prideä. Sillä nimittäin antaa tilaa ihan fyysisestikin.

You Might Also Like

0 kommenttia