Aaah kuulkaas, tänään elokuvateattereihin on tullut ehkä yksi maailman ihanimmista elokuvista!!!

Tänään Suomen ensi-iltansa nimittäin saa Elton Johnista kertova Rocketman. Olin nähnyt elokuvan trailerin ja pannut sen tulon merkille. Ilahduin, kun sain kutsun viime viikolla juhlittuun kutsuvierasensi-iltaan. Sen kummempia odotuksia minulla ei kuitenkaan ollut. Tajusin nimittäin, etten tiedä Elton Johnista oikeastaan mitään. Muutaman hitin, näyttävät aurinkolasit ja kypsällä iällä hankitut lapset ja homoikoniuden.

Siksi olinkin pudota penkistäni heti elokuvan alkaessa. Huomasin nimittäin nopeasti, että nyt mennään. Rakastuin elokuvaan heti ensihetkistä. Se kosketti, nauratti, itketti ja sai silti hytkymään musiikin mukana penkissä. Elokuva on avoin ja jopa ronski: mitään ei peitellä, homous, seksi ja päihteet ovat läsnä eikä Elton Johnista maalailla mitään täydellisyyden mallikuvaa. Elokuva oikeastaan lähtee liikkeelle ongelmien listaamisesta: on vakava addiktio kaikkiin mahdollisiin päihteisiin, shoppailuun ja seksiin. Taiteilijan ongelmat ja epäkohdat ovat siis esillä, mikä on yllättävää varsinkin kun elokuvan esikuva on edelleen vahvasti elossa.

Tavallaan elokuva pelaa aika helppoja kortteja: vaikeat perhesuhteet, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne ja lopulta sen kääntäminen voitoksi. Toisaalta juuri tällaisia tarinoita maailma yhä edelleen tarvitsee, enkä osaa olla enkä haluakaan olla nauttimatta tällaisesta. Rocketman toi vahvasti mieleen teinivuosieni suosikkielokuvan Billy Elliotin: molemmissa on läsnä sama lämpimästi kuvattu erilaisuus ja ahdistus. Siksi tuntui erityisen hauskalta, että Billy Elliotia näytellyt Jamie Bell nähdään myös Rocketmanissa. Pääroolissa nähtävä Taron Egerton on luonteva ja aidontuntuinen Elton.

Elokuva oli myös yllätyksekseni puhdasverinen musikaali: teatterimaisilla siirtymillä käytiin läpi musiikin siivittämiä kohtauksia ja ihan pikkuisen överillä tavalla biisejä sijoiteltiin elokuvan käänteisiin. Toivon suuresti, että Rocketmanista tehdään versio myös teatterilavoille. Musikaalius tekee elokuvasta viihdyttävän ja mukavan katsottavan, vaikka tapahtumat eivät niin mukavia olisikaan. Elokuvan myötän ymmärsin myös vihdoin ja viimein kuunnella Elton Johnia. En tiedä, miksen ole tätä aiemmin tehnyt, mutta nyt tiedän, mitä kuuntelen luultavasti koko kesän.


Aivan erityisen lumoutuneena tuijotin kuitenkin elokuvan puvustusta: uskomattomia, toinen toistaan loistavampia pukuja ja puvustuksia – joilla tietysti kaikilla on esikuvansa tosielämässä. Sääliksi käy jo etukäteen luotto-ompelijoitani, kunhan pääsen esittelemään heille inspiraation lähteitäni elokuvasta.

Rocketman elokuvateattereissa tänään eli 29.5.!