Kauan sitä on odotettu ja nyt se on tuloillaan. Perinteinen kuulumispostaus! Niitä on blogikentillä ikävöiden kaivattu ja yhdyn ikävöijien joukkoon – tavallisia turinoita elämästä, niitä lisää kiitos! Nyt asiaan.

Vuodenvaihteen jälkeen löysin itseni sekä Lontoosta että Islannista - Portugalissa vietetyn joulun jälkeen. Lontoo oli vuosien tauon jälkeen samanlainen ja erilainen. Rakastin sitä yhä kuin vuonna 2011 siellä viimeksi käydessäni. Vaikka olen nähnyt Lontoosta noin murusen, tuntuu, että hallitsen ja ymmärrän kaupunkia. Asiat ovat selkeitä ja loogisia ja yhdessä soljumme säännöllisenä jonona juuri sinne minne haluamme. Itse päädyin lähinnä Sohon homolifestyle/erotiikkaliikkeisiin, joista löytyneet ostokset olen vakaasti päättänyt esitellä täällä blogin puolellakin. Islantiin taas lähdin rakkaan Timpsin avecina pressimatkalle – sekin oli ihanaa ja Islantiin pääsy oli vuosien aikainen unelma ja haave. En muuttunut matkalla ilman satulaa issikalla halki laaksojen ratsastavaksi ulkoilmasoturiksi, mutta oli tärkeää myös huomata, että en muuttunut, vaan olen edelleen minä, enkä juuri nauti luontoseikkailuista. Sen sijaan nautimme valtavasti ihanaa ruokaa ja juomaa, siitä nautin Islannissakin. Kävimme myös paikallisessa homoseksuellien yökerhossa, siitäkin haluaisin kirjoittaa teille oman juttunsa, mutta kuten näette, olen kirjoittajana täällä internet-palstallani tätä nykyä vähän hiljainen, enkä täten lupaa yhtään mitään.


Olen muutenkin ollut vähän hiljainen. Olen löytänyt itsestäni ihmisen, joka viihtyy hyvin yksin kotona ja katsoo jopa Netflixiä. Olen kuunnellut myös äänikirjoja ja ASMR-videoita. En tiedä, onko se mitenkään muuttanut minua ihmisenä tai rauhoittanut mieltäni, mutta haluan uskoa niin. Olen myös löytänyt terapeutin ja nyt yritän saada kiinni hetkestä, jolloin täytän Kelan terapiatukihakemuksen. Yksin ollessa olen huomannut olevani valtavan iloinen siitä, ettei tarvitse nähdä ketään tai olla kenenkään kanssa – en kertakaikkiaan jaksaisi olla. Toisaalta samaan aikaan olen ollut hirveän surullinen ja yksinäinen siitä, että ei ole ketään (siis tiätteks Ketään Sellasta), jonka kanssa olla. Ristiriidat jakavat mieltäni ja sen huomaavat kaikki paitsi minä, sanon sen koska olen puheesta oppinut sen, en koska itse huomaisin sen. Somevaikuttamisen tärkein sääntö: kirjoita itsestäsi vähän hataria psykologisia diagnooseja internettiin mahdollisimman paljon.

Viime kuukaudet sain työskennellä Ylen Uuden Musiikin Kilpailun somekasvona. Se oli ihanaa aikaa, enkä oikein vieläkään usko, että tätä voi ylipäätään ihminen tehdä työkseen ja varsinkaan, että juuri minut haluttiin tähän duuniin. Että ihminen voi tehdä työtä, jonka työasuksi ihan minua varten on hankittu kuvissa näkyvä paljettipuku. Työtä, jonka edustustilaisuuksiin tehdään tällainen kevyehkö arkiehostus. Ihana työ ja niiin sairaaaan kovia ammatti-ihmisiä ympärillä tekemässä joka osa-alueella, että huuli pyöreänä sai ihmetellä. Ja siihen päälle vielä Darude. Siis Darude. En vieläkään ihan ymmärrä tätä kaikkea. Oli myös ihanaa, kuinka myötäinnoissaan kaikki olivat, ihmiset Ylellä, ihmiset yleisössä, ihmiset ympärillä, ihmiset joka paikassa. Suosikikseni muodostui yleisöpalaute "Eino on hyvä somettaja, katsoin läpi koko hänen instan". UMK-hommat huipentuivat viikonloppuna tietysti UMK-show'hun, joka sekin oli upea, ja on katsottavissa Yle Areenasta. Kannattaa katsoa myös etkolähetys, jonka viime minuuteilla pyörähdän itsekin ruudussa.

Yhden alkudrinkin verran Islannissa puhuin vakavaan sävyyn pala kurkussa siitä, miten olen varma, että hyvä työtilanne on nyt ohi, kaikki duunit loppuu ja joudun palaamaan vuoden 2011 elämään, jolloin olin niin köyhä ja onneton, etten edes itse tajunnut sitä silloin. Että tämä on yksi viimeisiä ihania illallisia, jatkossa juon yksin kotona Lidlin kaljaa, jotka olen pullopanttirahoilla ostanut. Matkan jälkeisenä maanantaina menin sähköpostiini, jossa odotti kaksi ihan järjetöntä ja uskomatonta tiedustelua, että kiinnostaisiko tämmöset hommat. Niitä hommia nyt sitten teen tässä keväällä. Blogityypilliseen tapaan en tietenkään voi kertoa näistä vielä teille enempää, mutta nämä on hyviä asioita, joissa varsinkin toisessa pääsen hyvinkin syvälle siihen, mihin tämä blogikin alunperin ja kaikenkaikkiaan on perustunut.

Viime päivät olen kuunnellut Samuli Putron uutta levyä. Tämä on ihana ja tulen tästä joka kuuntelulla onnellisemmaksi. Tästä tulee hyvä kevät, kunhan tulee kevät.