Kuinka pitkään festareiden jälkeen on vielä ajankohtaista palata festaritunnelmiin? Oli miten oli, aion nyt palata elokuun toiseen viikonloppuun ja Flow Festivaleihin. Palaan ehkä varsinaisiin festaritunnelmiin vielä myöhemmin, nyt kirjoitan mieleni päältä pois asian, jota olen jo pidempään pohdiskellut.

Tämänvuotinen Flow oli ensimmäinen kertani Flow'ssa. Alunperin ei pitänyt osallistua nytkään, mutta sitten elämään tuli kaikenlaisia muuttujia ja tajusin, että ajatus itsestäni makaamassa yksin kotona sohvalla koko muun maailman juhliessa käytännössä naapurissa - aivan sietämätön ajatus olisi ollut se. Festariteräni ei ole ollut tänä kesänä ihan terävin, mutta kuten sanottu, Flow on melkein naapurissa. Sieltä pääsee helposti pois, jos olisikin ollut ihan paskaa.



 Mutta kun lippu oli ostettu, alkoi se vaikein vaihe: miten pukeudun Flow'hun?!? 

Sillä hullunkurisista asuistaanhan Flow-vieraat tunnetaan. On mummon kutomaa seinäryijyä hartiahuivina, rakennustyömaan oranssia huomiomuovia tunikana ja eläviä trooppisia lintuja hiuskoristeina. Flow'hun pukeutumisesta kuului tänä kesänä jo ennakkoon paljon myös kohtuutonta kritiikkiä, myös siis hyvin fiksuina ja ymmärtävinä pitämiltäni kulttuuri-ihmisiltä. Moni ihmetteli, miksi Flow'hun täytyy tai halutaan pukeutua niin ihmeellisesti, että mikä merkitystä vaatteilla on.

Ymmärrän toki, etteivät kaikki voi tai halua panostaa festaripukeutumiseensa merkittävästi. Ja tiedättekö mitä: se on aivan tosi ok ja normaalia. Edes Flow'ssa nimittäin kukaan ei varmasti paheksu, vaikka olisit pukeutunut aivan normaalisti. Itse jopa odotin Flow-kävijöiden tyyleiltä aika paljon enemmän. Lopulta sain pettyä: aivan samaa raitapaitaa, lierihattua ja tennistossua näkyi suurimman osan päällä kuin näkyisi Forssan Holjilla tai arkipäiväisessä katukuvassa. Innovatiivisista tyylikokeiluista ei juuri voinut puhua ja minä-rukka kun odotin suurta, viikonlopun pituista performanssia ja muotishow'ta. Flow'n maine on siis huomattavasti todellisuutta eeppisempi.

 Toisen päivän Flow-asu: 
Aurinkolasit: Woobs, saatu blogin kautta
Kultaketju: second hand ja itse suunniteltu tuunaus, jonka Elina toteutti 
Jääkiekkopaita: second hand, UFF
Shortsit: second hand Nike, UFF
Sukat: H&M 
Kengät: Adidas
Reppu: Golla, jota en edelleenkään suosittele kenellekään. 


Mutta silti pukeutumishalujen kritisoiminen tai irvailu on minusta järjetöntä. Vaatteet kun ovat monille, esimerkiksi itselleni, olennainen tapa ilmaista itseään, kuin jonkinlainen performanssi. Ja auliisti myönnän, että tietysti myös silkkaa huomionhakuisuutta. Olen myös aina ihaillut ihmisiä, joilla on vahva ja näyttävä tyyli – tyylin ei välttämättä tarvitse olla omaan silmääni miellyttävä, sillä se ei toisaalta edes ole minun asiani. Omannäköisen ja näyttävän tyylin kantamisessa on jotain, mikä säväyttää ja herättää itsessäni ihailua. Toisaalta olen tajunnut, että tyyli on asia, johon jokainen voi itse vaikuttaa: voin halutessani olla itsekin rohkea pukeutuja, jonka tyyliä ihmetellään ja ihaillaan. Se on lopulta hyvin yksinkertaista, vaikka voikin vaatia ylimääräisen viskihuikan, Whatsapp-kyselykierroksen ja hermostuneen steppailun eteisessä, että voiks tän näkösenä lähteä mihinkään.

Toisaalta upea ja näyttävä tyyli elävöittää ympäristöä ja herättää ajatuksia: se toimii siis parhaimmillaan kuin tilataideteos tai muraali talon seinässä. Lähdin Flow'hun sillä ajatuksella, että ei tarvitse näyttää edes hyvältä, tarvitsee vain näyttää. Se oli tavallaan hyvin vapauttavaa, siellä sitten viipotin tukka ysärijakauksella, vanhoissa urheilushortseissa ja jääkiekkopaidassa tai kiusallisen pienissä shortseissa, joiden haaroistaratkeamista jännitin (ja tanssimalla edesautoin) koko illan. Shortseissa näytin kyllä vitun hyvältä, se täytyy sanoa.



Mutta niin, erikoista pukeutumista paheksuville tai kritisoiville sanottakoon tulevien vuosien varalle, että reippaasti vain Flow'hun niissä rytkyissä, jotka itsestä hyviltä tuntuvat. Pukeutumiseen ja erikoiseen festarityyliin panostavat toimivat kuin rokotteet: kun tarpeeksi moni ottaa rokotuksen, riittää rokote suojaamaan myös niitä, joita ei rokoteta. Toisaalta hillittömät festarityylit mahdollistavat sen, että Flow'hun voi tosiaan tulla missä tahansa vaatteissa: mitään ei tiettävästi ylenkatsota tai ihmetellä, suuntaan tai toiseen. Kukaan ei pakota pukeutumaan erikoisesti, mutta on omituista paheksua niitä, joille pukeutumiseen panostaminen on luontevaa tai olennainen osa omaa itseä.


Eikä Flow-tyyliin tarvitse edes kummoista taloudellista panostusta, vaikka laittautua tahtoisikin. Omat kahden päivän festarityylini löytyivät valmiiksi omasta vaatekaapista ja Hakaniemen vintage-UFFista. Kahden päivän asuihin panostin muutaman kympin. Tietystihän Flow'hun voi lähteä rellestämään 700 euron designer-lenkkareissa, mutta se ei ole pakko eikä minkäänlainen edellytys tai oletus. Jokapäiväiset arkifarkut ovat ihan yhtä käypä Flow-asu kuin mikä tahansa muukin.

Kuvat BIKBOK x Festival -etkoilta kuunari Kathrinalta: Juuli Rönkä