Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ikääntymisvinkit varaäidiltä ja Anita Hirvoselta

Taas on vuosi elämää mennyt – ja jessus mikä vuosi onkaan ollut! Tänään täytän 28 vuotta ja aion tietenkin juhlia syntymäpäivääni koko vii...

Taas on vuosi elämää mennyt – ja jessus mikä vuosi onkaan ollut! Tänään täytän 28 vuotta ja aion tietenkin juhlia syntymäpäivääni koko viikonlopun.

On ehkä vähän hassua, mutta syntymäpäivän juhlimisen merkitys korostuu näköjään vuosi vuodelta. Lapsena riitti pienet kahvikekkerit isovanhempien kanssa tai jotkut kaverisynttärit. Nyt ei. On oltava ylellinen (itseostettu) laatulahja, shampanjaa, dinnereitä, bileitä, cocktaileja ja monen päivän ohjelmanumerot. Jos tämän kesän työsuunnitelmat olisivat menneet alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisin juhlinut tänään syntymäpäivääni työn merkeissä Popedan keikalla Tampereella. Lihaa ja perunaa jää nyt kuulematta, mutta en jää murehtimaan.

Syntymäpäivän juhlinta alkoi jo eilen. Ystäväni äiti, joka on myös ystäväni ja hyvin pitkälti kyllä täyttänyt kohdallani myös äidin tehtäviä, kyseli viikonloppusuunnitelmia ja ilmoitti syntymäpäivänjuhlintasuunnitelmista. Luvassa olisi seikkailua, ruokaa ja juomaa.


Seikkailimme Kaivariin ja Kaivarin tuntumasta Merisatamasta pikkupurjehdukselle Pihlajasaareen. Pihlajasaari oli nimenä tuttu, mutta muuten aivan vieras ja ennenäkemätön. Uusi ranta tuli siis merkkipäivän merkeissä valloitettua. Pulahdimme Pihlajasaaren rannasta mereen. Muistelin kuulleeni myös Pihlajasaaren nakurannasta, mutta tähyilystä huolimatta se ei osunut silmiimme. Meressä kehitimme uusia urheilulajeja, kuten polvillaanjuoksun. Kyllä meitä nauratti. Tarkkailimme myös ilmiselvästi koko kesäksi vuokrattavia uimakoppeja. Niiden saatavuus on varmasti hyvin rajallinen ja jonotusajat pitkiä. Suunnittelimme pikkuhiljaa yön pimeydessä roudaavamme rantaan omia, vuokrallelaitettavia uusia koppeja. Kukaan ei vuosien päästä muistaisi, onko koppeja alunperin ollut neljätoista vai kaksikymmentäkahdeksan. Me eläisimme leveästi pimeällä uimahuonebisneksellämme ja köllöttelisimme Pihlajasaaren rannassa eväskoreinemme.

Täytän siis 28 vuotta. Se on lähinnä merkki siitä, etten kuollut legendaarisessa 27 vuoden iässä, jossa kaikki eli muutama rock-tähti on kuollut. Joskus teini-ikäisenä rokkipoliisina pidin itsestäänselvänä tavoitteena 27-vuotiaana kuolemista. Silloin 27-vuotias ei ollut nuori, vaan jo aika paljon nähnyt ja kokenut, melkein 30-vuotias. Nyt olen ihan tyytyväinen, ettei lähtö ole vielä tullut. Vaan en vieläkään osaa tai edes halua osata haaveilla mistään arvokkaasta vanhuudesta ja pitkästä iästä. Vaikka tietenkin pitäisi osallistua talkoisiin ja painaa pitkää työuraa kahdeksankymppiseksi, jotta hyvinvointivaltio säilyy.

Eilen muistelin myös Anita Hirvosta ja alkuvuodesta lukemaani syntymäpäivähaastattelua. Anita Hirvonen täytti toki jo 71 vuotta, eli on kaikin puolin eri ikäryhmää kuin minä. Silti hänen ajatuksensa elämästä tuntui hyvin samaistuttavalta:

"Nykyään saa anoa, jotta joskus joku kopeloisi. Vaan on elämä 71-vuotiaana helpompaa. Ei tarvi korkokenkiä, ei hameita eikä tarvi kenellekään antaa." 

 Sitaatti on yksi suosikeistani, jatkuvasti joudun googlaamaan sen tarkkaa sanamuotoa voidakseni siteerata sitä ihmisille. Nyt se on taltioitu myös blogini arkistoihin, josta voin sen aina näppärästi hakea.

Uituamme luulimme aterioivamme Pihlajasaaren huvilassa olevassa ravintolassa. Ravintolan keittiö kuitenkin meni kiinni nenämme edestä, eikä ravintola muutenkaan ihan vakuuttanut kanakoreineen, joten joimme ampiaisten ympäröimänä lämpimät viinilasilliset ja otimme lautan takaisin Merisatamaan. Sieltä tilasimme Uberin ja pyyhälsimme vähän puskista keksimäämme ravintolaan. Pitkien perinteiden legenda Elite Töölössä sai täyttää nälkää kiljuvat vatsamme.

Olen käynyt Elitessä pari vuotta sitten – ja olipa vain ihana palata! Hiukan huvitti ja hävetti lähteä illalliselle suoraan merestä, mutta toisaalta se oli myös ihanaa. Seuralaisellani oli juhlamekon alla yhä uimapuku, itse rapistelin vaivihkaa pöydän alle hiekkaa varpaiden väleistä. Eliten perinteiset klassikot, kuten Tauno Palon sipulipihviannos, oli täydellinen helteisen ja uuvuttavan päivän päälle. Suonet tukkeutuivat rasvasta ja suolasta, mutta jumalauta miten oli hyvää.

Illallisen tiimellyksessä kysyin seuralaiseltani, jota leikkisästi Vanhaksi emännäksi kutsun, että millaisia neuvoja tai kokemuksia Vanhalla emännällä on tästä ikävaiheesta neuvoa.

"Samassa iässä itkin syntymäpäiväni yksin nurkassa, koska olin niin vanha. Sen jälkeen ei enää koskaan ole vanhalta tuntunut." 

Tämä kuulostaa hyvältä, otan tämän. Ei ikääntymisitkua tänään, ei ikääntymisitkua tulevina vuosina. Eikä toivottavasti itkemistä muutenkaan, sitä on tähän vuoteen mahtunut riittävästi.

Nyt lähden Marimekkoon syntymäpäiväostoksille ja sen jälkeen Kustaa-Tiian järjestämän yllätysohjelman pariin.

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Onnittelut! Mutta älä turhaan stressaa iästäsi sillä ikä on vain numeroita. Itse tunnen itseni 30v nuoremmaksi mitä olen. Voisin jopa ……… sinuun, no se siitä. ;)

    VastaaPoista