Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Mitä kuuntelin tänä kesänä? – Soittolista kesältä 2018

Olen tänä kesänä maannut aika paljon kotona. Kotonani soi musiikki muutenkin jatkuvasti, mutta tänä kesänä musiikki on näytellyt entistä ...


Olen tänä kesänä maannut aika paljon kotona. Kotonani soi musiikki muutenkin jatkuvasti, mutta tänä kesänä musiikki on näytellyt entistä suurempaa roolia. Olen löytänyt uusia biisejä ja palannut vanhoihin ja etsinyt niistä vastauksia, samaistumispintaa ja kaivautunut mielen tai ahdistuksen syövereihin. Aina kun yksinäisyys on liikaa ja hiljaisuus alkaa huutaa, levyhylly pelastaa, lauloi Anssi Kelakin joskus hienosti.
 Sain Sonyltä alkukesästä testiin SRS-XB41 -bluetooth-kaiuttimen. Kaiutin on suunniteltu mukaan otettavaksi ja siis kestämään kovempaakin menoa. Se kestää myös roiskeita ja pölyä – joku voisi siis sanoa, että kaiutin sopii mainiosti juuri minun kotioloihini. Pölyä nimittäin riittää. Suhtauduin ehkä hiukan varauksella kaiuttimeen etukäteen: puistoihin ja bileisiin mukaan otettavaksi suunniteltu kestävä kaiutin ei välttämättä ole äänentoisto-ominaisuuksiltaan kovin ihmeellinen. Otin kaiuttimen kuitenkin testiin ja yllätyin. Siinä on upea basso ja muutenkin todella miellyttävä soundi. Kaiken kruunaa musiikin tahtiin vilkkuvat värivalot. Monia öitä olen valvonut kuunnellen musiikkia ja ihaillen ympäri hämärää kämppää heijastuvia värivaloja. 

Mutta se kaiuttimesta! Siirrytään siihen, millä on tärkeintä, eli musiikkiin! Tein teille reilut parikymmentä biisiä kattavan Spotify-soittolistan biiseistä, joita olen tänä kesänä kuunnellut paljon. Esittelen erikseen muutaman erityisen biisin, joihin ette välttämättä muuten ole vielä törmänneet. 

Jos selostukset eivät kiinnosta, pääset soittolistaan suoraan tästä

R.A.E. - Yhen kaikkii
R.A.E.:n Yhen kaikkii ei ehkä ole ihan nyt varsinaisesti surumielistä ja masentavaa kesääni kuvaava kappale kaikessa bailuhenkisyydessään, mutta kuvaa jotenkin hienosti fiilistä ja tunnetta, joka omaankin mieleeni toistuvasti palaa. Pitäisi ja olisi järkevää tyytyä yhteen, mutta haluaakin silti yhen kaikkii. Biisinä Yhen kaikkii on mielestäni nerokas ja sisältää kiehtovia hittibiisielementtejä: biisissä on jotain vähän ärsyttävää, mutta silti paljon myös jotain kiehtovaa ja sairaan hienoa. Biisi jakanee  mielipiteitä, mutta jää varmasti soimaan päähän. Sinisii ja punasiiii, kirpeit ja makeit.

 Jore Marjaranta - Niin kaunis on Helsinki nyt
 Tämän biisin linkitti taannoin kaverini, joka oli saanut biisin mieleensä jostain Helsinkiä koskevasta postauksestani. Biisi on kuulemma käännöscover Peter Jöbackin Tukholmaa ylistävästä kappaleesta, mutta sitä en ole kuullut. Jore Marjaranta taas edustaa itselleni jotenkin tosi paljon jotain vuotta 2003 ja tuntuu siksi vähän teennäiseltä. Jotenkin kappaleessa on jotain kaunista ja samaan aikaan kiusallista mahtipontisuutta, sellaista näyttävää musikaalikesäteatteria. Just vähän sellaista miltä oma elämäkin välillä tuntuu.

 Eini - Iho iholla
Eini ilmestyi elämääni vähän vahingossa. Ensin päädyimme Einin kanssa kahville, kun kirjoitin hänestä blogiin jutun. Sitten tapasimme uudestaan, kun olimme yhdessä arvioimassa tämän vuoden Euroviisujen kilpailukappaleita (Ylen juttu raatimme parhaista kommenteista täällä). Iho Iholla on Einin uudempaa tuotantoa vuodelta 2017. Siinäkin välittyy hienosti pienillä äänenpainoilla ja sanavalinnoilla itselleni suurta lohtua ja voimaa – etten ehkä olekaan kaikkien fiiliksieni kanssa yksin ja outo, vaan ihan sillälailla ihminen virheineen. Ihana Eini, rakastan.

Rauli Badding Somerjoki - Mikset nuku sisko pieni
Kuten kaikki yleissivistyneet ihmiset tietävät, on Rauli Badding Somerjoki Somerolta eli "tästä kylästä" kuten minäkin! Ja se on ihanaa, olen siitä valtavan ylpeä. Kuuntelen Baddingia usein ja paljon, mutta varsinkin tänä kesänä Mikset nuku sisko pieni on soinut valtavasti. Tekstissä on niin paljon ilahduttavia ja piristäviä pieniä yksityiskohtia, otsalle laskeutuvat yöperhot ja pienet kultakalat.




 Ella Lymi - Poikii on 
Kuuntelin Ella Lymin biisiä itseasiassa jo edellisen eroni jälkimainingeissa. Biisihän ei oikeastaan kuvasta itseäni yhtään, mutta silleen oikeaoppisesti olen irrottanut tekstistä itselleni sopivat rivit ja hoilannut useammissakin yksinäisissä viini-illoissani suurella tunteella siitä, kuinka poikii on, kato sun kaltasia poikii on. Nykyisinhän biisi vähän ehkä on enemmän sellaista minulle suunnattua puhetta kuin puhetta minulta muille. Se sattuu, mutta muistuttaa ehkä ihan oikeista asioista.

Kanerva - Totuus ja tiede
Joskus tulee biisejä, joiden sisältö ja sanavalinnat ovat aivan suoraan omasta elämästä. Ei sillä tavalla, että fiilis on sama, vaan yksittäiset sanat, lauseet ja kuvaukset osuvat yksiin hyytävällä tavalla. Tällainen biisi on Kanervan Totuus ja tiede, johon törmäsin jossain aivan sattumalta. Kerta kuulemalla olin aivan kylmiksissä, aivan kuin olisin itse kirjoittanut tekstin, vaikken ehkä näin osuvasti osaisi mitään lyriikalla kuvatakaan.

Soittolistaan pääset myös tästä!

You Might Also Like

0 kommenttia