Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Maailma ajautuu tuhoonsa, mutta leikitään me suomalaiset iloisesti mukana

Eilen järjestettiin Helsinki Calling -mielenosoitus, jolla haluttiin osoittaa huomiota ja tukea ihmisoikeuksille, demokratialle, rauhalle...


Eilen järjestettiin Helsinki Calling -mielenosoitus, jolla haluttiin osoittaa huomiota ja tukea ihmisoikeuksille, demokratialle, rauhalle ja ympäristönsuojelulle. Aiheille, joita Suomessa tänään hengustelevat presidentit Trump ja Putin laiminlyövät ja vähättelevät jatkuvasti.

Osallistujatavoitteista jäätiin, vaikka porukkaa tuhansia olikin. Silti tuntui, että poliiseja ja mediaa oli paikalla saman verran kuin mielenosoittajiakin. We all really should care, luki Senaatintorin esiintymislavan kyljessä, enkä enempää voisi olla samaa mieltä. Kaikkia pitäisi kiinnostaa, mutta hiljaista oli. Toisaalta paikallaolleet olivatkin paikalla tosissaan. Rakastan mielenosoituksia, vaikka niihin ajavat ja houkuttelevat vääryydet ja epäkohdat usein surettavat, ahdistavat ja uuvuttavat. Jotenkin niistä saa kuitenkin voimaa. Vaikka tietysti toivoisi maailman muuttuvan paremmaksi ja hyväksi, toivoisin myös enemmän mielenosoituksia.

Silti kylmää ajatus, millaisella hiljaisuudella tämä maailma juuri nyt saa tapahtua ja toteuttaa itseään.

Vituttaa ajatus, kuinka polvilleen koko Helsinki laitetaan kahden kahelin edessä. Vituttaa ja pelottaa se ahdistuksen määrä, mitä ihmisille voidaan tällaisen takia aiheuttaa. Pääkaupunki voidaan sulkea tyystin, joukkoliikenne pysäyttää ja ihmiset olla jumissa kodeissaan (hellepäivänä ikkunat suljettuna ja poissa roikkumasta parvekkeilta, muuten tulee poliisi ovelle). Hornetit, helikopterit ja tarkka-ampujat vaanivat kansalaisia joka nurkalla ja salaisissa paikoissa. Edes kaivonkannet eivät ole turvatoimilta turvassa. Jos on pakko tulla Suomeen, niin ainakin tyhjää majoitustilaa ja kokoussalia olisi voinut löytyä jostain muualtakin kuin Helsingin keskustasta.

Vittu että vituttaa, vittu. Anteeksi ranskani.

Koko maailma kuulemma tuijottaa nyt Suomea, joka saa kerrankin olla huomion keskipisteenä. Sen pitäisi ilmeisesti olla upeaa ja merkittävää, mutta ei se ole. Suomi itsessään ei kiinnosta tässä ketään, Trump ja Putin kiinnostavat. Miten kenelläkään on edes pokkaa julkisesti väittää, että Suomen rooli kaiken keskipisteenä olisi millään tapaa Suomen maineelle hyväksi? Maine vaarallisten hirmuhallitsijoiden mukavana kesäretkikohteena vahvistuu, kaikki järjestelyt kun hoituvat mallikkaasti kun vain pyydetään! Siinä sitä brändityöryhmää ja visitfinlandia kerrakseen.

Tuntuu, että maailma ajautuu väistämättä kohti tuhoaan, kenenkään voimatta tehdä mitään. Silti ahdistaa ja hirvittää ajatus, että siinä pitäisi jotenkin iloisena leikkiä mukana. Melkein tekisi mieleni veikata rahasta, kuinka moni iloinen suomalainen vilkuttaa lippuja heilutellen presidenttisaattueille. Tämä ei saatana ole mikään iloinen huviretki, tämä on silkkaa kuvottavaa hirveyttä.

Että eipä muuta kuin kaikki roikkumaan ikkunoista ja parvekkeilta! Hesarin jutusta löytyvät suljetut alueet ja kielletyt alueet – Huominen Helsingissä on tuhoontuomittu, oikein hyvä. Olkoon tämä päivä nopeasti ohi ja hirmuhallitsijat äkkiä ulkona maastamme ilman suurempia tuhoja.

You Might Also Like

0 kommenttia