Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kumpi ärsyttää enemmän: Liian trendikkäät ihmisoikeudet vai henkensä puolesta pelkääminen?

Helsinki Pride -viikko on vuodesta toiseen vuoden parhaita viikkoja. Erityisesti tänä vuonna, suurempien yhteistyökumppanuuksien myötä P...


Helsinki Pride -viikko on vuodesta toiseen vuoden parhaita viikkoja. Erityisesti tänä vuonna, suurempien yhteistyökumppanuuksien myötä Priden näkyessä katukuvassa huomattavalla tavalla, on henkinen vaikutus ollut itsellenikin suuri.

Vaikka itselläni ei juuri olekaan identiteettiin liittyviä ongelmia tai pelkoja, tuovat silti kaikkialla liehuvat sateenkaariliput ja yhdenvertaisuuden viestit mieleen keveyttä ja onnea, turvallisuudenkin tunnetta. Silmät kosteina katselen paikasta toiseen viilettäviä valtaviin sateenkaari- tai translippuihin kääriytyneitä nuoria tai vaivihkaa laukkuunsa pientä sateenkaaripinssiä kiinnittävää mummoa. Viikon vaikutusta heille, joille kaapistatulo tai elämä ylipäätään ei ole samalla tavalla helppoa tai mahdollista kuin itselleni, on oikeastaan mahdotonta edes kuvitella. Tunnetta siitä, että saa olla olemassa.

Ja sitten tulee niitä toisenlaisia ajatuksia. Ensin luin Kolmistaan-blogin Karoliinan kirjoituksen siitä, miten Pride ärsyttää häntä (ei kannata lukea). Prideä kuulemma tulvii joka tuutista, ja se hämmentää. Karoliina tiedostaa olevansa ehkä ilkeä ja jähmeä, mutta epäilee silti ääneen, että Prideä somessa tukevat ihmiset haluavat oikeasti olla vain trendikkäitä, välittämättä asiasta oikeasti. Myös rakkauden julistaminen, Priden kaupallisuus ja joka helkkarin asiasta tehtävät printtipaidat, siiderietiketit ja giffit epäilyttävät. Näin kirjoittaa siis ihminen, joka on omassa elämässään kaupallistanut suunnilleen kaiken, rakkauselämästään lähtien.

Ja sitten avasin päivän (Pride-kuosisen) Helsingin Sanomat. Siellä Setan varapuhjeenjohtaja ja transaktivisti Sakris Kupila kertoo omasta prosessistaan. Esimerkiksi siitä, miten sai kaapistatulonsa myötä tappouhkauksia – ei vain tuntemattomilta, vaan tuntemaltaan porukalta. Kupila puhuu koskettavasti siitä, miltä tuntuu, kun oma perusturvallisuuden tunne murenee. Vastaavanlaiset kokemukset eivät varmastikaan ole harvinaisia, sillä jutun yhteydessä HS:n toimittaja Anne Kantola kirjoittaa näkökulmassaan tutkimuksesta, jonka mukaan 40 prosenttia sukupuolivähemmistöihin kuuluvista ei ole kokenut syrjintää työpaikoillaan.

Karoliinan kirjoituksesta näkyvät perimmäiset kysymykset yhdenvertaisuudesta ja Priden alkuperäisajatuksista. Heteroa ärsyttää, kun vähemmistöt eivät toteutakaan pientä ja näkymätöntä rooliaan, jonka enemmistö on heille antanut, vaan ottaa tilaa ja määrittelee itse, missä ja miten haluaa näkyä. Valitettavana uutisena Karoliinalle on todettava myös se, että hänen epäsuosittu mielipiteensä ei oikeastaan edes kuulu Prideen – silti aihetta käsittelevä Instagram-postauskin miti tägätä sateenkaarenvärisen #pride-tagin alle. Hyvä mieli kaikille, not. Prideä juhliva sateenkaarikansa on sitä paitsi itsekin tarkkana sen suhteen, millaista bisnestä Pridellä tehdään: pinkkipesua, pelkkää rahastamista ilman rahallista tukea hyväntekeväisyydelle, ei katsota todellakaan hyvällä. Karoliinan ei siis tarvitse huolehtia, vaan senkin ajan voi käyttää vaikka Tokmannin (niinikään Priden tapahtumakumppani) kolttujen mainostamiseen.

On tietysti aivan totta, että maailma ei muutu pelkillä Pride-lipuilla somessa, vaan tarvitaan konkreettisia puheita ja tekoja – mutta silti valitsen tuhat kertaa mieluummin sateenkaariin hukkuvat somekanavat kuin tyhjänpäiväiset paskapuheet siitä, miten ihmisoikeustrendi menee liian pitkälle. Kun ei tiedä mistä puhuu, ei kannata puhua.

Karoliinaa ärsyttää, kun on trendikästä tukea ihmisoikeuksia, samaan aikaan toiset taas pelkäävät oman henkensä puolesta. Ihmisen hyvinvointi voi olla uhattuna niin monella tavalla. Kumpi sinua ärsyttää enemmän?

You Might Also Like

17 kommenttia

  1. Huoh, olipas taas... Itkettää, että miksi näitä "epäsuosittuja mielipiteitä" pitää edes töräytellä nettiin, kun itsekin tiedostetaan, että tietoa ja ymmärrystä ei oikein ole, ja "olen ehkä ilkeä"? Neuvostasi huolimatta luin, ja kaduttaa. Tuo parin virkkeen plöräys kulttuurisesta omimisesta vielä oikein "kruunasi" koko postauksen.Cishetero kertoo, että Pride menee nyt vähän yli. Kiva kun ootte ja silleen, mutta älkää nyt noin paljon olko.

    VastaaPoista
  2. Muakin nyppii Pride. Tosin enemmän siitä näkökulmasta että vieläkö tästä pitää, eikö me voitais olla että sovittiin tästä asiasta jo 30 vuotta sitten.

    Mutta ei me voida, näköjään. Joten ei kait siinä muuta kuin kääriä hihat esim. transihmisten puolesta.

    Silti. 14-vuotiaana en tajunnut, että menisi vielä monta kertaa 14 vuotta tässä.

    Haluaisin jo niin, että ihmisoikeudet olisi jo kaikilla ihmisillä.

    VastaaPoista
  3. Sinuna lukisin postauksen uudelleen ajatuksen kanssa. Paljon positiivista löytyi sieltä mukana ja uusimmassa postauksessa koko kirjoituksen provo-osio paljastui prankiksi. Osui ja upposi tämän kirjoituksesi perusteella . Yleensä ihmiset mokattuaan pyytävät anteeksi ja Karoliina teki sen tyylillä, toivottavasti myös sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Testi"-tekosyytä uskokoon ken haluaa, minusta se oli ainakin todella läpinäkyvä hätävale. Einon ei tarvitse pyytää mitään anteeksi sillä hän kirjoitti asiallisesti ja napakasti juuri ne pointit mitä itsekin Karoliinan postauksesta ajattelin. Mikäli Karoliini halusi vain provota, niin provo oli aivan äärimmäisen huono ja sen teki vielä huonommaksi se, että ei edes pystynyt seisomaan omien alkuperäisten ajatustensa takana loppuun saakka. Eikä Karoliina pyytänyt missään vaiheessa anteeksi mitään muuta kuin sitä että on lukijan oma ongelma, jos sattuu loukkaantumaan hänen ontuvista argumenteistaan.

      Poista
  4. Kiitos hyvästä vastauksesta, en oikein osannut pukea fiiliksiä Karoliinan postauksesta sanoiksi mutta onneksi sen teit ��. Oli nimittäin tosi outo episodi ja oon sentään lukenut Kolmistaan-blogia jo aika pitkään. Surkeintahan on se että häntä ärsyttää Pride ja sitten kuitenkin hän valittelee miten on itse nyt niin sorrettu ja syrjitty kun ei saa oksentaa mitä haluaa ilman kritiikkiä.

    -Annika

    VastaaPoista
  5. Mua ärsyttää pride, ja miksi? No esimerkiksi siksi, että se tekee homoudesta jotain, mikä ei ole normaalia ja mitä pitää mainostaa ja pitää esillä ja johon liittyviä ilmiöitä ei saa ollenkaan arvostella, koska jos arvostelee on homofoobinen. En tosin pitänyt Kolmistaan- blogin kirjoitustakaan kovin onnistuneena, kaikkine anteeksipyyntöineenkään.

    Mun lähisukuun kuuluu homo, hän oli sitä aikana jolloin homous oli rikos ja jokainen voi varmaan kuvitella, miten se on vaikuttanut ihmissuhteisiin ja siihen millaisena ihmisenä häntä ja hänen perhettäänkin on kohdeltu. Sellaista en kenellekkään toivo, koskaan. Ja tuntuu ettei tämän päivän pride-innostuneet myöskään ihan tajua, millaisia haavoja tuo kaikki on ihmisiin jättänyt.

    Kuitenkin, itse toivoisin, että ihmisen seksuaalisuus ei olisi se ihmisarvoa määräävä tekijä,vaan ihmisiin suhtauduttaisiin ihmisinä eikä _kukaan_ olisi erityisen kiinnostunut siitä, tykkääkö samasta vai eri sukupuolesta. Heterous on kuitenkin se yleisin suuntautuminen, jos vaikka ihan evoluutiota ajattelee, on selvää että suurimman osan on oltava heteroita. Mua ei kiinnosta työkavereissa tai omissa ystävissä tai lasten kavereiden vanhemmissa kenestä kukakin tykkää, mua kiiinnostaa ihmisten keskustelukyky, huumorintaju ja vaikkapa se, että tykätäänkö molemmat samoista harrastuksista. Ja seksuaalisuus ei ole minusta harrastus tai mittari ihmisen älykkyydelle.
    Ettekö te vähemmistön edustajat itse toivoisi, että teihin suhtauduttaisiin ihmisinä ja persoonina, eikä vain seksuaalisuutenne kuvana? Jos niin, miksi te koette julkisuudessa seksuaalisuus edellä menemisen tärkeäksi? Miksi juuri se seksuaalisen suuntautumisen rummuttaminen (käytän tuota sanaa tarkoituksella)on se, minkä koette homoseksuaalien asiaa edistäväksi?
    En minä ainakaan halua tehdä kenellekkään tiliä seksuaalisuudestani, enkä koe nykyistä yliseksuaalista maailmankuvaa erityisen sivistyneeksi.
    Miksi homot kokevat hyväksi ja tavoiteltavaksi nousta nimenomaan seksin ja seksuaalisuuden kautta kaikessa näkyviksi? Onko se todella tie, joka yhteiskunnassa johtaa siihen, että homoutta pidetään normaalina ja arkipäiväisenä asiana?
    Sinäkin pidät blogia nimeomaan homopoika-tittelillä, eli onko niin että seksuaalisuus määrittää sinua ihmisenä eniten, enemmän kuin muut ajatuksesi, arvosi, huumorintajusi tai arkesi? Minusta se on surullista, olipa kysessä homo tai hetero, ihminen on minusta suuresti paljon enemmän kuin seksuaalisuutensa ilmentymä.
    Tarkoitus ei ole loukata, vaan tuoda näkökulmaa vähän toiselta kannalta ja toisaalta kuulisin aidosti mielelläni vastauksia noihin kysymyksiini?

    VastaaPoista
  6. Hetero minäkin, mutta vastaan sinulle silti. En minä, et sinä eikä varmasti moni muukaan pidä siitä, että asioita katsotaan pelkän sukupuolinäkökulman kautta. Sukupuolen ei tulisi määrittää meidän ihmisarvoamme. Monet ihmiset lähellämme ovat vain ihmisiä.

    Mutta, nyt tulee ensimmäinen pointti: kaikilla ihmisillä ei ole samoja laillisia oikeuksia toteuttaa elämäänsä. Kaikilla ei ole yhtälaista oikeutta mennä naimisiin kirkossa, saada lapsia tai adoptoida. Kyse ei ole seksistä vaan seksuaaliseen suuntautumiseen liitetyistä laista, peloista ja uskomuksista. Siksi Pride on yhä tärkeä.

    Toinen pointti on se, että mielipiteet tai näkemykset, jotka syvästi loukkaavat ihmisen minuutta, teksti mistä tämäkin teksti on saanut alkunsa (ehkä jopa tämä sinun ystävällismielinen kyselysi), voisivat olla ihan oman pään sisäistä pohdintaa pikemminkin kuin julkisia möläytyksiä. Pahansuopuus on rumaa ja ajattelemattomuus ei kovin älykästä.

    VastaaPoista
  7. Miksi kolmistaan blogin kirjoittajan piti pyytää anteeksi? En vielkään ymmärrä. Pitikö hänen pyytää anteeksi sitä että kannattaa tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta? H&M:kin kannattaa tasa-arvoa mutta tarvitseeko minun tykäkä sen vaatteista? Haluaisin että Pride olisi oikeasti tasa-arvon puolesta puhuja siis tällä tarkoitan ihan kaikkia! Eino miksi otat esille Karolinan henkilökohtaiseen elämän. Oliko sinun tarkoitus hyökätä samalla tavalla, kostaa niin kuin on esimerkiksi homoja kohtaan tehty? Tekstistäsi huomaa että et ole sen parempi kirjoittamaan asiasta kuin Karoliinakaan.Seuraavaksi aiheeksi voisi ottaa somelynkkaamisen jonka takia ihmisen elämä voi mennä pilalle. Onko sellainen sen arvoista ? Tuhotaan somen voimalla jonkun toisen elämä, ihmisarvo, elanto. Ehkä sinä voit antaa anteeksi Karoliinalle mutta antaako suuri someyleisö?

    VastaaPoista
  8. Olen tuo 16.01 kirjoittanut anonyymi ja pakko sanoa, että koen erikoiseksi sen, että pohdintaa siitä, onko ihmisen minuuden pelkistyminen seksuaalisuuteen ja nykyisenlaisen maailmankuvan yliseksualisoitumisen arvostelu, vihjataan epäsopivaksi tai oman pään sisällä pidettäväksi mielipiteeksi.
    Toisekseen, ei kaikki heterotkaan saa lapsia, joko biologisista syistä tai siksi, etteivät löydä puolisoa, joten en ymmärrä mikä ihmisoikeus lapsen saaminen on. Adoption tarkoitus taas ei ole antaa vanhemmille lasta vaan ensisijaisesti lapselle hyvä ja turvallinen koti, adoptioon annettavilla lapsilla on jo hylkäämistraumoja, enkä ole olenkaan varma, onko tällaisen lapsen kannalta hyvä, jos hänellä ei ole isää ja äitiä roolimalleina, kokemusta siis adoptiolapsesta on itsellä. Perheensisäinen adoptio on asia erikseen ja sitä kannatan lämpimästi. Mutta ei näissä voi mennä "aikuisen oikeus"-ajattelu edellä, ei hetero, eikä homo.
    Kirkossa eivät voi kaikki heterotkaan mennä naimisiin, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi homopari haluaisi kirkossa naimsiiin, tai sen enempää miksi eronneet heteroparit haluavat uudelleen avioitua kirkossa, joka ei sitäkään alunperin ole hyväksynyt.
    Minusta olennaisia kysymyksiä seksuaalisten vähemmistöjen kohdalla ovat esimerkiksi se, jääkö syrjityksi työhönotossa tai joutuuko elämään väkivallan pelossa. Ja ihan rehellisesti, en usko että pridehehkutus on vastaus näihin asioihin olenkaan, ennakkoluuloisten ennakkoluulot vaan lisääntyy, kun rauhallinen ja asiallinen yhteiskunnallinen keskustelu voisi vaikka auttaa oikeasti ja toisaalta se, että homotkin olisivat omissa elämissään aivan tavallisina ihmisinä. Luulen että ennakkoluulot häviää aika paljon helpommin, kun vaikka harrastusryhmässä jossain vaiheessa (ilman mainostamista) tajuaa että "hei XXX on ilmeisesti parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa, hei sehän on ihan tavallinen ihminen", kuin sillä, että on isoja kulkueita, joissa osa porukasta on seksuaalisesti hyvinkin provokatiivisesti pukeutunut tai rinnat paljaana. Itse pitäisin yhtä lailla heteroakin joka rinnat paljaana marssisi julkisesti, jotenkin erikoisena ja rehellisesti sanoen vähän vinksahtaneena, en vakavasti otettavana. Siksi varmaan en ymmärrä miksi seksuaalivähemmistöt haluavat profiloitua tällä tavoin.
    Esimerkiksi fiksuja lehtihaastatteluja olen lukenut paljon, joissa keskiössä ei ole ollut vain seksuaalisuus vaan ihminen muuten, eikä sellainen samalla lailla ruoki ennakkoluuloja ja asenteita.

    VastaaPoista
  9. Huh huh, aikamoista tekstiä sinulta anonyymi (2.7.2018 klo 16.01 ja 3.7.2018 klo 10.31). Ihan tosissaanko kirjoitit lapsen saamisesta, adoptiosta ja naimisiin menemisestä? Minä koen erikoisena sen, että ajattelet seksuaalivähemmistöjen kohdalla minuuden pelkistyneen seksuaalisuuteen. Seksuaali-identiteetti on yksi osa ihmistä, mutta koko ihmistä ei voida pelkistää vain seksuaalisuuteen. Kirjoitit että ” Ettekö te vähemmistön edustajat itse toivoisi, että teihin suhtauduttaisiin ihmisinä ja persoonina, eikä vain seksuaalisuutenne kuvana?” Uskon että jokainen ihminen haluaa tulla kohdatuksi kokonaisena ihmisenä, oli sitten hetero tai homo tai mitä vaan. Miksi siis koko ajan piehtaroit tässä aiheessa, toistellen sitä, että homot korostavat seksuaalisuutta, kun et kuitenkaan kirjoita auki mitä sillä tarkoitat? On sinun ongelmasi, jos homon kohdatessasi ajattelet vain hänen seksuaali-identiteettiään etkä ota häntä vastaan kokonaisena ihmisenä.

    Totta, kaikki heterotkaan eivät voi saada lapsia, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä voisi olla mahdollisuus saada lapsia. Tällä hetkellä laki kohtelee samaa sukupuolta olevia pareja eri tavalla kuin heteropareja, esim. hedelmöityshoitojen suhteen, ja tämä on väärin. Seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen voi antaa lapselle hyvän kodin, myös adoptiolapselle. Kuten kirjoitit, ensisijaista on, että lapsella on hyvä ja turvallinen koti. Heterous ei ole sellaisen kodin tae.

    Halutessaan kaikki (kirkkoon kuuluvat) heterot voivat mennä kirkossa naimisiin, mutta samaa sukupuolta olevia pareja kirkko ei suostu vihkimään. Miten oikeasti edes julkeat kysyä, että miksi homopari haluaisi mennä kirkossa naimisiin? Ihan samoista syistä kuin heteropari. Jumalan kasvojen edessä, seurakunnan läsnäollessa jne. Ei sinulla ole valtaa eikä oikeutta päättää siitä, mitä muut haluavat. Miten edes kehtaat kysyä mitään tuollaista? Ihan käsittämättömän ylimielinen kommentti.

    Sanot että ennakkoluulot häviäisivät helpommin jos homojen parisuhdetilanne tulisi esiin ”ilman mainostamista”. Käytännössä siis toivot, että vähemmistöt olisivat vain hiljaa kaapissa. Mutta miten hiljaa oleminen on koskaan lisännyt yhdenvertaisuutta tai korjannut ihmisoikeusrikkomuksia? On tärkeää, että yhteiskunnalliseen keskusteluun tuodaan epäkohtia, jotta niihin puututtaisiin ja jotta ne saataisiin korjattua. En vieläkään ymmärrä mitä mainitsemasi ”homorummutus” tarkoittaa. Heterothan tuovat seksuaalisuuttaan erittäin avoimesti esiin, kertomalla esim. kumppaneistaan ja lapsistaan, monesti ihan kysymättäkin. Käytännössä tämä todellisuus, missä elämme, on kyllästetty heterorummutuksella. Miksi heterot mainostavat seksuaalisuuttaan tällä tavalla? Sinun mielestäsi homot rummuttavat seksuaalisuuttaan ja menevät ”seksuaalisuus edellä” julkisuudessa. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Enemmistöön kuuluvan, etuoikeutetun ihmisen, jonka ei tarvitse taistella omien ihmisoikeuksiensa puolesta, on helppo vaatia että vähemmistöt olisivat hiljaa.

    Jos yhtään olisit tutustunut pride-tapahtuman sanomaan, ymmärtäisit mistä siinä on kysymys. Kyseessä on ihmisoikeustapahtuma. Kyse on siis ihmisoikeuksista, jotka ovat jakamattomat. Tapahtuma muistuttaa siitä, että kaikki ihmiset ovat keskenään yhdenvertaisia ja myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille kuuluvat samat ihmisoikeudet kuin muillekin. Tällä hetkellä niin ei ole. Esim. translaki vaatii transsukupuoliselta ihmiseltä lisääntymiskyvyttömyyttä, mikä on väärin.

    VastaaPoista
  10. Mietin viitsinkö vastata, koska luet selvästi kirjoitustani ihan omasta näkökulmastasi. Mutta yritetään, koska uskon keskustelun voimaan.

    Jos luit tarkkaan, toin noissa esiin nostamissasi esimerkeissä nimenomaan esille sen, etteivät nämä asiat ole heteroillekaan automaattisia. Ja ei, en sanonut että homoseksuaalin tarvitsee olla hiljaa kumppanistaan. Ja nimenomaan sanoin, ettei mulle ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ole normaaleissa arjen kohtaamisissa mitenkään merkittävä asia, suuntaan tai toiseen.

    Jos olet yhtään perehtynyt adoptiolasten psyykkiseen puoleen, voi lapsi perheeseen saavuttuaan leimautua hyvin vahvasti jompaa kumpaa sukupuolta olevan vanhempaan, pitkäksikin aikaa, johtuen aiemman elämän traumoista tai kokemuksista. Ja jopa suorastaan pelätä toista sukupuolta olevaa vanhempaa ja luottamuksen rakentamiseen voi kulua hyvin pitkään. Entä jos ei olekaan kuin yhtä sukupuolta vanhempia? Tämä luo lapselle aikamoisen raskaan tilanteen ja vanhemmille luonnollisesti myös. Varmasti näistä selvitään,jos on pakko, mutta en näe, että se välttämätää on lapsen kannalta hyvä tilanne ja lapsen etu.

    Homoseksuaalien seksuaalisuuden korostaminen taas koski kirjoituksessani nimenomaan Pride-tapahtumaa, ei arjen kohtaamisia. Pride-tapahtumassa olen nähnyt nimenomaan hyvin seksuaalisesti provosoiviin asuihin pukeutumista ja alastomuutta ja mielikuvaltaan se siksi vertautuu esim. erotiikkamessuihin eikä vaikkapa Amnestyn tapahtumiin. Tätä nimenomaan tarkoitin, kun mietin miksi Pride on niin seksuaalissävytteinen ja miksi sillä tavoin halutaan profiloitua. Toki tässä voi olla takana myös ns. festarimeininki-henkisyys, festareillekin pukeudutaan hassusti ja erilailla kuin arkeen. Mutta, en minä sitten festarikävijöitä pidä sillä hetkellä erityisen yhteiskunnallisesti vakavasti otettavina kommentoijina, tai tärkeää asiaa esille tuovina, joten vaikea on Pridessakaan nähdä vakavasti otettavaa yritystä olla osa normaalia yhteiskuntaa, jos/kun festarimeiningillä mennään.
    Jos taas tarkoitus on festarityyliin juhlia omanmielisen porukan kanssa, miksi jauhetaan yhteiskunnan suvaitsevaisuudesta samassa yhteydessä niin isosti ja tuodaan sitä esille koko häppeningin perustana, aika harva ns. tiukkapipo siitä rock-festariväestäkään positiivisia fiboja saa ja se suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentaminen pitäisi sitten tapahtua jossain muilla foorumeilla, missä kai aika ansiokkaasti esimerkiksi osa politikoista sitä toteuttaakin, varmaan sinunkin mielestäsi?
    Rehellisesti sanoen, en kuitenkaan usko, että tämäkään vastaukseni miellyttää, koska olemme selvästi eri mieltä siitä, miten erilaiset vähemmistöt saisivat asemaansa parannettua ja mitkä ovat yhteiskunnassa fiksuja keinoja vaikuttaa. Kukin tavallaan ja omista taustoistaan. Itse en Prideä ymmärrä ja olisin kaivanut asiallista ja pohtivaa keskustelua siitä, miten eri lailla asian voi nähdä. Ehkäpä tämän blogin pitäjä osaisi asiaan ottaa kantaa seksuaalivähemmistön edustajan näkökulmasta, joka ilmeisesti arvostaa Prideä korkealle?
    -anonyymi 16.01

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anonyymi 16.01

      Vastaan sinulle vähemmistön edustajan näkökulmasta.

      Sanot kommentissasi, ettet ymmärrä Prideä. Tuot kommentissasi hyvin esille Pride-tapahtuman kaksijakoisuuden, joka varmasti aiheuttaa monelle hämmennystä ja sekaannuksia, ja toisaalta jakaa myös sateenkaarikansaa.
      Pride on sekä mielenosoitus, jolla pyritään ottamaan kantaa vähemmistön kokemiin epäkohtiin ja nostamaan niitä julkiseen keskusteluun, että karnevaali, lgbt-kulttuuria juhlistava tapahtuma, jossa sateenkaarikansa voi juhlia yhteisöllisesti jo saavuttamiaan oikeuksia. Eri ihmisille Pride merkitsee eri asiaa; toiset tulevat nimenomaan osoittamaan mieltään, toisen haluavat vain juhlia. Se, mikä lopulta on Priden "syvin olemus" jakaa toisinaan myös sateenkaarikansaa, onko Pride ennen kaikkea yhdenvertaisuuden juhla vai kantaaottava ihmisoikeustapahtuma. Mielipiteet jakautuvat.
      Olet varmaankin aivan oikeassa siinä, että karnevalistinen henki saattaa rapauttaa mielenosoittajien uskottavuutta. Toisaalta "sateenkaarevuus", se että Pride on vähän kaikenlaista vähän kaikille tuntuu sopivan tapahtuman luonteeseen.

      Puhuit siitä, että miksi homojen täytyy korostaa homouttaan. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille on muodostunut vuosikymmenten saatossa ihan omanlaisensa kulttuuri, jota voidaan pitää ainakin osittain jopa kansainvälisenä. Luulen, että monille vähemmistöjen edustajille omasta vähemmistöviiteryhmästä kehittyy iso osa identiteettiä juuri siksi, että se yhdistää omaan viiteryhmään ja sen kulttuuriin, ja toisaalta erottaa valtavirrasta, jonka kanssa on saattanut joutua taistelemaan kovastikin. Kuuluminen vähemmistöön on siis iso osa identiteettiä monille vähemmistöjen edustajille, ei pelkästään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Kuuroillakin on oma kielensä ja kulttuurinsa, josta kaikki eivät ole valmiita luopumaan, vaikka kuulon palauttaminen olisi teknisesti mahdollista.

      Minusta Priden merkitys ei ole siinä, että sillä saataisiin oikeasti parannettua vähemmistöjen kohtaamia epäkohtia. Sen merkitys on ensinnäkin yhteisössä. Monelle vähemmistöön kuuluvalle nuorelle Pride on ensimmäinen kosketus ihmisiin, jotka kuuluvat samaan vähemmistöön. Erityisesti pikkupaikkakunnilta tuleville, kuten minulle, se saattaa olla ensimmäinen kerta nähdä samaa sukupuolta olevia pareja yhdessä, ja toisaalta olla oma itsensä kaapista ulkona. Pride-juhla näyttää sateenkaarinuorille, ja vanhemmillekin, että he eivät ole yksin. Se on minusta Priden tärkein merkitys.
      Toinen Priden merkitys on sitten tämä vähemmistöjen asioiden nostaminen julkiseen keskusteluun. Siitä voidaan olla montaa mieltä, ja myös tavasta voidaan olla montaa mieltä, mutta itse ajattelen, että vain hiljaa olemalla ei saavuteta mitään. Näkymättömyys ei ole supervoima.

      Poista
    2. Kiitos, tämä avasi prideä hyvin, tällaista keskustelua juuri hain. Sain tästä enemmän ymmärrystä siitä, mitä pride merkitsee seksuaalivähemmistöön kuuluvalle. Kiitos!
      anonyymi 16.01

      Poista
  11. Tähän kirkossa naimisiin menemisessa kommenttiin minkä kirjoitit haluan kommentoida....

    "Halutessaan kaikki (kirkkoon kuuluvat) heterot voivat mennä kirkossa naimisiin, mutta samaa sukupuolta olevia pareja kirkko ei suostu vihkimään. Miten oikeasti edes julkeat kysyä, että miksi homopari haluaisi mennä kirkossa naimisiin? Ihan samoista syistä kuin heteropari. Jumalan kasvojen edessä, seurakunnan läsnäollessa jne. Ei sinulla ole valtaa eikä oikeutta päättää siitä, mitä muut haluavat. Miten edes kehtaat kysyä mitään tuollaista? Ihan käsittämättömän ylimielinen kommentti."

    Tähän kommenttiin haluan sanoa, että oletko tutustunut aiheeseen? Oletko uskossa?

    Ei avioliitto ole ihmisen keksimä. Avioliitto on Jumalan järjestys, joka jo luomisessa on säädetty yhteiskunnan perustaksi. Kun Jumala oli luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, hän sääsi avioliiton suvun jatkumisen ja säilymisen tavaksi.

    Jos olet uskossa mutta tulkitset Jumalan sanaa eri tavalla, niin että Jumala on tarkoittanut avioliiton myös homoille?

    Itse en tulkise Jumalan sanaa näin vaan että avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi.

    Kannatan homopariskunnille yhdenvertaisia oikeuksia perheen perustamiseen, kaikkiin mahdollisiin samanlaisiin laillisiin oikeuksiin kuin heteropareillakin. Adoptioon, hedelmöityshoitoihin yms.

    Mutta avioliitto ei minusta ole tasa-arvo kysymys vaan se perustuu Jumalan sanaan niin sitä ei ihminen voi muuttaa. Tämä ei kuitenkaan poissulje tasa-arvoista kohtelua varsinkin juridisesti parisuhteessa olevilta homopareilta heteropareihin nähden. Homopareille on saatava samat lailliset oikeudet!

    Totta kai joku tulkitsee Jumalan sanaa eri tavalla mutta niin saakin. Jokaisella on oikeus mielipiteensä.

    ps. sivukommenttina uskovia on herjattu, haukuttu, kivitetty, tapettu ihan vaan omien mielipiteiden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 3.7. klo 14.29 täällä hei. Tottakai tulkitsen maailmaa omasta näkökulmastani, miten muutenkaan voisin sitä tehdä. Jokainen katselee maailmaa omista kokemuksistaan ja näkökulmistaan käsin. Haluan kuitenkin ymmärtää ympäristöäni, mutta olen myös aika väsynyt kaikkeen syrjintään ja väheksymiseen. Kirjoitat että ” vaikea on Pridessakaan nähdä vakavasti otettavaa yritystä olla osa normaalia yhteiskuntaa, jos/kun festarimeiningillä mennään.” Mikä on normaali yhteiskunta? Ihan samanlaisia ihmisiä Prideilla olevat ihmiset ovat kuin ketkä tahansa muutkin. On työssäkäyviä, työttömiä, opiskelijoita, vammaisia, mielenterveyskuntoutujia jne. En osaa nähdä Pride-tapahtumaa niin seksuaalissävytteisenä kuin sinä sen koet. En ymmärrä missä se päälle käyvä seksuaalisuus on. Ehkä se johtuu siitä, että olen sinut seksuaalisuuteni kanssa. Tänä vuonna Pride-kulkueessa oli 100 000 ihmistä ja aika harva siellä on alastomana ollut. Pride on paljon muutakin kuin vain kulkue, on keskustelutilaisuuksia, musiikkia, taidetta, elokuvia ja retkeilyä ja vaikka mitä.

      Eilisen Hesarissa oli kiinnostava Anna-Stina Nykäsen kirjoittama essee Prideista: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005743808.html

      Esseessä oli hyviä pointteja. Tämä kohta kosketti: ” -- Myös sorrosta tulee osa yhteistä, suvun jakamaa kokemusta. Mitä luulette, miltähän sukulaisista tuntuu, kun omia rakkaita ei päästetä kirkon sisään, vaan heidät vihitään kirkon portailla, ulkopuolella? Sen kokemuksen jakaminen sydämistyttää. Sen jälkeen ollaan entistä halukkaampia ja valmiimpia puolustamaan läheisiä.”

      Kerroit ajattelevasi että avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi. Minä en tulkitse raamattua samalla tavalla. Raamattu on oman aikansa teos, jota voidaan tulkita monin eri tavoin. Onneksi Suomen luterilainen kirkkokin on moniääninen. Kuitenkaan se julmuus ja kylmyys, millä joissakin uskonnollisissa piireissä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohdeltu, ei unohdu. Mm. eheytyshoidot ja yhteisöstä ulos sulkeminen ovat asioita, joita edelleen harjoitetaan Suomessakin.

      Tälläkin hetkellä homouden tai transsukupuolisuuden vuoksi ihmisiä murhataan ja vainotaan, ja useissa valtioissa se on ihan hyväksyttyä. Erityisesti sukupuolivähemmistöön kuuluminen on vaarallista, jos et solahda binääriseen sukupuolijärjestelmään. Jos sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen kokemukset kiinnostavat, suosittelen tutustumista esim. Alok V. Menonin ajatuksiin. Hän kohtaa arjessaan syrjintää päivittäin vain sen vuoksi, että hän on oma itsensä. Alok kirjoittaa mm. Instagram-päivityksissään kokemuksistaan ja tekee terävää analyysiä siitä, mikä binäärisessä sukupuolijärjestelmässä mättää.

      Ainakin yhdestä asiasta olemme samaa mieltä: jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Se on tärkeää.

      Toivoisin enemmistöön kuuluvilta ihmisiltä itsereflektointia siltä osin, että he ymmärtäisivät oman etuoikeutetun asemansa, ja pyrkisivät omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että antavat tilaa erilaisten vähemmistöjen (ei vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen) äänille.

      Poista
    2. Summarum näistä kommenteista tulee esiin homoja on syrjitty, vainottu ja tapettu mutta sama koskee myös uskovia. Uskovia on syrjitty, vainottu ja tapettu. Ahaa sitten on vielä tummaihoiset heitäkin on syrjitty, vainottu, orjuutettu ja tapettu. Ketäs vielä, no ainakin vammaisia on syrjitty ja tapettu (en tiedä onko vainottu). Syrjitty, pistetty mielisairaalan ja pakkostreriloitu psyykepotilaita. Ja hekin edelleen yrittävät päästä eroon häpeän tunteestä, leimasta mikä mielensairauksiin liitetään (ei tietystikkään kaikki). MUTTA jokaikinen ihminen on tehnyt virheitä.

      Mihinkään näistä ryhmistä kuuluminen ei poissulje sitä etteikö itse tekisi virheitä, mokia, tuottaisi pettymyksiä, pettäisi luottamusta, tuomitsisi toista ja tekisi niitä vielä uudelleen koko elämänsä aikana. KOSKA me kaikki ollaan ihmisiä ja se yhdistää meitä kaikkine erilaisuuksinemme halusimme sitä tai emme.

      Ja niin kuin historia toistaa itseään, tulemme tekemään nämä samat virheet aina sukupolvelta toiselle aina uudestaan.

      Linkki "Sairauden häpeällinen leima":
      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00080

      Linkki kristittyjen vainot
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristittyjen_vainot

      Linkki rasismi
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi

      Linkki homofobia
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Homofobia

      Linkki "vammaisena olen toisenluokan kansalainen"
      https://www.syrjinta.fi/vammaisselvitys

      Linkki naisten syrjinnästä
      https://www.unwomen.fi/uutiset/naisten-syrjinta-yha-laillista-kymmenissa-maissa/

      Kommentoin vielä tätä:

      "Kerroit ajattelevasi että avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi. Minä en tulkitse raamattua samalla tavalla. Raamattu on oman aikansa teos, jota voidaan tulkita monin eri tavoin. Onneksi Suomen luterilainen kirkkokin on moniääninen. Kuitenkaan se julmuus ja kylmyys, millä joissakin uskonnollisissa piireissä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohdeltu, ei unohdu. Mm. eheytyshoidot ja yhteisöstä ulos sulkeminen ovat asioita, joita edelleen harjoitetaan Suomessakin. "

      Tässä on mielestäni kaksi eri asiaa jotka mielestäni käsiteltävä erillään toisistaan koska niiden ei ole tarkoitus missään nimessä kulkea käsi kädessä.
      1. Jumalan sana siitä että avioliitto on miehen ja naisen välinen
      2. Homojen eheyttämishoidot ja syrjintä

      1. Henkilökohtaisesti pidän Jumalan sanana sitä että Jumala on tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Jokaisella on kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseensä. Ja haluan että jokainen sen saa tuodakin esiin. Se on erittäin tärkeää. Raamattua tulkitaankin hyvin eritavoilla ja siksi onkin syntynyt erilaisia seurakuntia mm. helluntalaiset, luterilaiset yms. Mutta olisi se seurankunta mikä hyvänsä niin ei ihminen voi muuttaa Jumalan sanaa. Lakia voidaan muuttaa, liikennesääntöjä voidaan muuttaa mutta ei ihmisen ole tarkoitus muokata Jumalaa itselleen ja omille tarpeilleen sopivaksi. Mutta näinkin ihminen on jo tehnyt. Monia pahoja asioita on oikeutettu sillä että se olisi Jumalan nimeen tehty. Kristitytkin kaikkien muiden uskontojen ohella ovat tehneet virheitä, julmuuksia, vääryyttä. Tietysti tästä seuraa se että jos joukossa on näitä mätämunia niin se leimaa kaikki muutkin.
      Mutta riippuu tämä avioliittoon vihkiminen seurakunnasta kuinka he sen raamatusta tulkitsevat. Ainahan on mahdollista perustaa oma kristillinen seurakunta. Minusta siinä on kuitenkin väärin lähteä syyttämään seurakuntaa jos seurakunta tulkitsee asian kummin päin vain ja se eroaa kovasti omasta näkemyksestä niin onko se silloin oikea seurakunta mihi on liittynyt? Vai jos asiaa ajattelee toisinpäin niin pitääkö seurakunnan vaihtaa tulkintaa raamatusta aina sen seurakunnan sen hetkisten jäsenten mukaan?

      2. Homojen eheyttäminen ja syrjintä on minusta henkilökohtaisesti väärin. Jumala on luonut homot niin se on sitten niin.Jumala ei syrji ketään ja on aina heikomman puolella. Syrjiminen homouden takia minusta väärin. Tästäkin on erilaisia tulkintoja mutta en lähde niitä nyt kirjoittamaan.

      Poista
  12. Nauratti tuo kirjoitus jälkiselityksineen. "Testasin sananvapautta" näyttää olevan uusi kännissä ja läpällä.

    Ensimmäinen kirjoitus, jossa ei edes mainittu muita ryhmiä kuin homot ja kommenteissa arvosteltiin miten hyvin homoilla täällä asiat ovat kertoi kyllä mitä tuo täti oikeasti ajattelee. Mutta oon mä kaiken hyvän puolel siis silleen niiq.

    VastaaPoista