Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tove Janssonista kertova Haru - Yksinäisten saari on maailman kaunein ja liikuttavin dokumentti

Hei kaikki nyt huomio! Nyt on hirveän ihana ja tärkeä katseluvinkki! Huomasin viikonloppuna aivan sattumalta, että HARU - Yksinäisten s...


Hei kaikki nyt huomio! Nyt on hirveän ihana ja tärkeä katseluvinkki!

Huomasin viikonloppuna aivan sattumalta, että HARU - Yksinäisten saari -dokumenttielokuva on jälleen katsottavissa Yle Areenassa!

Haru kertoo Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesistä Harun luodolla Suomenlahdella vuosina 1970 - 1991. Olen kuullut tästä dokumentista valtavasti hyvää, mutta en ole itse päässyt sitä näkemään. Nyt kuitenkin katsoin, ja sehän oli juuri niin ihana ja liikuttava, kuin kaikki sitä kehuneet ovat kertoneet.

Dokumentti perustuu Tuulikki Pietilän kaitafilmikameralla kuvaamiin filmeihin ja Tove Janssonin kirjoituksiin. 25 yhteistä kesää käsittävä dokumentti on valtavan kaunis ja runollinen ja sai itsenikin kummasti kaipaamaan vastaavaa elämää: hyvin tavallista, paikoin jopa huolestuttavan tylsää, mutta ihanaa ja rakkaudentäyteistä kesänviettoa yksinäisellä saarella. Sitä, miten saarella puhuttava voi yhtäkkiä loppua. Sitä, miten siihen voi reagoida toteamalla, että alamme muuttua tylsiksi. Miten saaren kanssa oppii vuosien varrella elämään, kuinka taidelehdistä voi tehdä todella hyvää multaa, kuinka arjesta voi tehdä kiinnostavaa merkitsemällä muistiin maisemassa tapahtuvia muutoksia.

Ja se, mikä itseäni jotenkin dokumentissa puhutteli eniten: kun koittaa aika, jolloin tietää olevan aika erota. Erota silloin, kun kaikki on hyvin, eikä vasta kun on pakko. Kun tuntuu oikealta luopua saarimökistä, mutta samalla miettii sitä, kuinka ei enää koskaan kalastaisi, ei enää koskaan heittäisi solkkuvettä mereen, eikä olisi tarkkana sadevedessä tai olisi huolissaan veneensä puolesta. Eikä kenenkään tarvitsisi pelätä minun puolestani.

Olen itseasiassa blogissakin esitellyt kerran Tove Jansson -postikortteja, joiden kuvat on itseasiassa otettu juuri tuolla samaisella saarella. Toven ja Tuulikin kuva on yksi kauneimpia ja jo pelkästään kuvana, ilman tietoa kaikesta siihen liittyvästä, jotenkin arkisuudessaan liikuttavan ihana.

Kaunis dokumentti täynnä ihanaa elämää, kaunista tekstiä ja kaunista kuvaa: oli hauska huomata, kuinka samoja asioita Tuulikki Pietilä on kaitafilmikamerallaan kuvannut kuin ihmiset nykyään puhelimillaan. On aamiaiskattauksia, auringonlaskussa onnellisena nauraen tanssiva rakas ihminen, hullusti käyttäytyvä lokki, rantakiviä ja suuria kukkaseppeleitä. Aika vähän maailma on vuosikymmenten aikana tainnut lopulta perusasioiltaan muuttua.

HARU - yksinäisten saari Yle Areenassa vielä 28 päivää, mutta suosittelen katsomaan nyt heti, sillä muuten unohdat ja kadut myöhemmin! Dokumentti löytyy täältä.

You Might Also Like

0 kommenttia