Viime viikolla vietettiin Transpoliittista toimintaviikkoa. Viikko päättyi Transvallankumous nyt! -mielenosoitukseen, jonka marssi lähti Kiasman edestä.

Transsukupuolisuutta on vaikeaa tai jopa mahdotonta käsittää, jos asia ei koske itseä. Mielenosoitukseen kuuluneissa puheissa transsukupuolisuuden ja varsinkin translainsäädännön ongelmallisuutta ja tilanteen vaikeutta selitettiin hyvin: kuvittele, että joutuisit vähintään vuoden, yleensä pidempäänkin, vakuuttelemaan ja todistelemaan omaa sukupuoltasi kaikille. Suurin osa jopa asiantuntijoista ja terveydenhoidon ammattilaisista suhtautuisi vähätellen, kyseenalaistaen ja epäuskoisesti, eikä välttämättä pitkien vakuuttelujenkaan jälkeen uskoisi.

Kuvaavaa on myös se, että Ruotsin hallitus päätti juuri maksaa korvauksia kaltoinkohtelemilleen transihmisille. Samaan aikaan Suomessa hallitus ilmoittaa suoraan ja selväsanaisesti, ettei aio edelleenkään tehdä muutoksia translakiin, joka esimerkiksi vaatii juridisen sukupuolen vahvistamiseksi lisääntymiskyvyttömyyttä. Ei edes, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut tämän olevan ihmisoikeuksien vastaista. Hienosti, Suomi.

Tarkemmin mielenosoituksen motiiveista voi lukea mielenosoituksen Facebook-sivulta, siellä asiat on selitetty seikkaperäisesti Teksti ja vaatimukset voivat kuulostaa rankoilta, mutta olen sitä mieltä ja huomannut sen, että jos haluaa saada edes vähän, on vaadittava paljon.

Poliittisesti korrektimpaa kieltä käytettiin perjantaina, kun Amnesty luovutti hallitukselle kansainvälisen vetoomuksensa, jonka allekirjoitti lähes 350 000 ihmistä ympäri maailmaa. Amnestyn mukana ollut Jani Toivola puhui jälleen hienosti puhuessaan translain muutosta ajavasta Kuuluu kaikille -kampanjasta eduskunnassa.