Miesflunssa piti minua ansiokkaasti koukussaan päiväkausia (tuntui jotakuinkin viikkokausilta) enkä muutenkaan ole ollut viime aikoina ihan parhaassa vireessä.

Mutta voi että sitä tunnetta, kun flunssa viimein taittui ja virekin nousi!

Siinä on juhlan tuntua, kun päiväkausien lumpustamisen jälkeen pukee päälleen jotain muuta kuin kulahtaneet, kaksi numeroa liian suuret collegehousut ja fleecetossut – tuntuu muuten vähän venyneemmätkin farkut ihanan tukevilta ja jotenkin housumaisilta päiväkausien jälkeen! Oli ihanaa suihkia lakkaa, laittaa kajaalia ja muutenkin miettiä, mitä laittaa päälleen, kun lähtee ihmisten ilmoille, oikein hienostuneesti vähän nostamaan maljaa.



Kävin katsastamassa Nellyn kevät-kesämalliston uutuuksia. Afterwork-tilaisuus järjestettiin Helsinki Contemporaryssä, jossa oli nähtävissä myös upea Rauha Mäkilän taidenäyttely. Niiin kauniita maalauksia ja mielettömiä värejä ja värien yhdistelmiä – kuin myös Nellyn kevään ja kesän mallistoissa. Ollapa Rauha Mäkilän maalaus omalla seinällä. Helsinki Contemoraryn tila oli, kuten taidegalleriat yleensä, hyvin valaistu. Talven ja flunssakauden jälkeen kirkkaat valot ja se, että näkee kunnolla, tuntui ihan häikäisevältä. Olin kuullut, että baaritiskiltä saa Hendricksiin tehtyä gintonicia. Tiskille marssiessani kajautin gt-tilauksen ennen kuin baarimikko oli ehtinyt juomavalikoimaansa listata. Varmuuteni nauratti baarimikkoa lasia minulle ojentaessaan. Ensimmäinen hörppy ja oikeastaan koko ensimmäinen lasillinen tuntui menevän suoraan ikeniin. Edellisestä afterworkeistä ja hyvästä GT:stä nautiskelusta taitaa olla hiukan liian kauan aikaa. Sitä teettää kotiinsa jumittuminen.

Sillä kuten Sinin kanssa tilaisuudessa minglailimme, on tärkeää, että myös meille somevaikuttajille järjestetään tällaisia houkutuksia: ilmaisia juomia ja kavereiden tapaamista. Sillä somevaikuttajienkin joukossa on paljon esimerkiksi itseni kaltaisia tyyppejä, jotka viihtyvät kotioloissa vähän turhankin hyvin. Liiallinen kotiin unohtuminen voi olla ihan todellinen riski, varsinkin muutenkin masentavalla ja pimeällä talvikaudella.


Ilahduin suuresti törmätessäni myös Hennaan vaaterekkien keskellä. Turussa asuessani näimme Hennan kanssa useinkin ja ikimuistoisia illanviettoja kertyi. Nyt kuulumisia oli ehtinyt kertyä pitkä lista. Erityisen hauskaa oli kuulla Hennan talonrakennusprojektista. Tuntuu niin erikoiselta, että vaikka meillä ei ikäeroa juuri olekaan, voivat elämäntilanteet ja -tavat silti olla niin tyystin erilaiset ja silti jokin lenkki tai ympyrä kuitenkin yhdistää aivan erilaiset elämät luontevasti toisiinsa. Toki elämäni on hyvin erilaista verrattuna oikeastaan keneen tahansa ihmiseen lähipiirissäni, mutta jotenkin tällaisen uuden projektin, kuten talonrakennuksen, tullessa eroavaisuudet tulevat eri tavalla esiin.

Kuvat: Andre Pozusis