Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

#Varjoawards 2017 – tämän jälkeen joulukin tuntuu loppiaiselta

Niin sitä ajattelee, että kiva mennä vähän Turkuun pikkulomalle ja levätä, elpyä ja sillälailla freesiytyä pääkaupungin paineita paetessa. T...

Niin sitä ajattelee, että kiva mennä vähän Turkuun pikkulomalle ja levätä, elpyä ja sillälailla freesiytyä pääkaupungin paineita paetessa. Tai sit vaa humpata ja jumpata kuin viimeistä päivää kolme päivää ja palata kotiin johtotähtenä se ajatus, että jumalankiitos kotona voi saa levätä ja rentoutua.


Vaan en valita, Turku, sen ihmiset, juhlat ja käänteet olivat niin käsittämättömän ihania ettei pysty sanoinkuvaamaan. Matkan pääasiallinen tarkoitushan olivat Varjoawardsit, jota järjestävä joukkomme on organisoinut jo pitkän tovin. Jos oli viime vuonna hienoa, niin vielä hulppeampaa oli tänä vuonna! Oli lavarakennelmat, foliokirjainpallot, studiovalot, diskovalot ja vielä enemmän jengiä kuin viime vuonna.

Oma panokseni oli järjestää juhliin ruuat. Jumalainen Roots Kitchen tarjosi ruuat tänäkin vuonna ja toimitti ihanat ruuat – minä poloinen unohdin tyystin syödä jälkiruuaksi ollutta porkkanakakkua, jota muut kuvailivat taivaalliseksi. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, todella. Turussa asuessani kävin  kauppahallissa Rootsissa lounaalla ja brunsseilla hyvinkin mieluusti. Rootsin ruoka on vegaanipainotteista kasvisruokaa, mutta silti ravitsee ja ilahduttaa kaltaistani raavasta sekasyöjääkin. Vaikka syön oikein mielelläni kasvisruokaa, on silti selkäytimessäni ja aivojeni sopukoissa pinttynyt jäänne lihan tarpeesta (joka tosin on viime aikoina aika paljon hellittänyt). Rootsin kohdalla ruoka on kuitenkin niin kokonaisvaltaista ja täysipainoista nautintoa, ettei liha käynyt kyllä pienessä mielessäkään. Lämmin kiitos ja suositus siis Rootsille!

Juhlapaikkaa järjestellessä vastasin myös juomapöydän, eli drinkkipisteen järjestelystä ja organisoinnista (ja järjestinpä juhliimme muuten ruokajuomaksi Santiagon viinit, myöhäisillan Jäger-shotit ja tanssilattialla kauniisti paljettien ja diskovalojen keskellä välkkyvät Aperolit). Viime vuonna kehitin Gin Tonicin Homopojan tapaan, ja sen inspiroimana halusin tarjota yhdelle onnekkaalle mahdollisuuden tähän drinkkiin tänäkin vuonna. Osaatteko veikata (tai satuitteko instastoorista näkemään), kuka tämän jalon juhlajuoman sai?


Awardseissa kun oltiin, niin tietysti jaoimme myös palkintoja! Parisuhteeni ja jakamieni parisuhdevinkkien myötä voitin Vuoden parisuhdeterapeutin palkinnon. Se oli hauskaa, ja gaalavieraiden kesken jaoinkin julkaisemattajääneitä parisuhdevinkkejä. Kenties vinkkaan ne teillekin vielä jonain päivänä!

Gaalan päätteeksi voitin vielä (yhden neljästä) Vuoden parhaan bloggarin palkinnosta! En olisi uskonut, enkä usko vieläkään! Mutta niin vain kävi, siitä on diplomi ja kaikki todisteena. On se vain ihanaa noin niin kuin ystävien ja alan ihmisten keskuudessa voittaa äänestyksessä. Toisaalta en nyt ehkä lähde laskemaan, että kuinka monta ääntä sain, koska ylipäätään äänestänyt joukko oli aika pieni. Ja kun alan miettiä pienen joukon äänestämisellä voittamista, tulee jotenki mieleen presidentin vaalit ja Laura Huhtasaari, eli eipä jäädä siihen sen enempää. Ihanaa kuitenkin, että minua oli äänestetty! Jotenki lisäsi reippauden tunnetta tekemisen suhteen kummasti!

Noin muuten tätä juhlaseuraamme miettiessä tajusin, kuinka merkityksetön asia ikä jotenkin itselleni on. Tuntui, että kaikki tässä ollaan suht samanikäisiä, vaikka todellisuudessa ikähaitari lieni lähempänä viittätoista vuotta. Ja joka tapauksessa kaikki keskenään niin erilaisissa asemissa ja tilanteissa. Ja silti bailasimme ihanasti sulassa sovussa. Niin hauskaa.

Varjoawards tuntui kuin joululta – pitkään sitä odotettiin, suunniteltiin ja innolla juhlittiin. Ja sitten se onkin yhtäkkiä ohi ja poissa. Varjoawardsin jälkeen joulukin tuntuu loppiaiselta.

Sunnuntaina palasin kotiin yhtämatkaa Tiian kanssa ja kotiin päästyäni tuntui kyllä siltä, että ihan hiukan voisi hellittää ja olla vaiti ja rauhassa, kuten Sappisen Päivi meitä gaalassa kehotti olemaan. Paitsi että minähän lähden torstaina blogimatkalle Tampereelle (jonne tulee myös muunmuassa esimerkiksi Sappisen Päivi), että se siitä rauhallisesta vaikenemisesta. Tätä tää nyt vaan on, olla ihminen. Just hyvä, hyvempi ja kaikki hyvin. 

You Might Also Like

6 kommenttia