Tietoa mainostajalle ›

Syksyn lempiasussa yhdistyvät Pate ja Freddie

Olen jotain puoli vuotta tempoillut vaatekaappini kanssa ärsyttävyyksiin asti. Ihan jo siksi, että kaappi itsessään romahtaa joka kerta, kun...

Olen jotain puoli vuotta tempoillut vaatekaappini kanssa ärsyttävyyksiin asti. Ihan jo siksi, että kaappi itsessään romahtaa joka kerta, kun sen (puoliksi irtiolevan) liukuoven avaa.

Sen lisäksi olen kuitenkin kärvistellyt itse vaatteiden kanssa. En tiedä, mitä pukisin, koska en tiedä, miten haluaisin pukeutua. Samaan aikaan haluaisin pukeutua klassisen tyylikkäästi, huomiota herättämättä mutta helvetin hyvin. Pelkkään mustaan. Ja sitten toisaalta haaveilen erilaisista karvatekstiileistä, paljeteista, printeistä, brodeerauksista, ketjuista, nahoista, pvc:stä ja herratiesmistä.

Vaatekaappi elää ehkä loputtomassa murroksessa, mutta pikkujouluihin ja muihin kauden juhliin olen löytänyt täydellisen asun! Alunperin kehitin sen Blog Awardseihin, joita varten ihana Elina toteutti visioideni ja sekavien selitysteni perusteella ketjuhässäkkäkorun. Se on koottu useista ketjuista, joista esimerkiksi yhden sain Maijulta. Moni ketjuista on kuitenkin Elinan kätköistä ja lupasinkin palauttaa korun purettavaksi, kunhan gaalakekkerit ovat ohi. Taidan kuitenkin vielä hetken nauttia ketjujen painosta ja pienestä kuristuksen tunteesta kaulallani.

Asuun kuului myös kuvissa näkyvä paita sekä ystäväni äidiltä haalitut Marimekon vaaleanpunaiset villahousut. Villahousut ovat sekä väriltään että materiaaliltaan kuitenkin sen verran herkät, etten ole uskaltanut käyttää niitä aivan joka kekkereillä. Se on yks glögimuki tai punkkulasi syliin ja housut olikin sitten siinä ja loppuillan saa tanssia ilman housuja pöydällä murehtia tuhoutuneita housujaan.

Onneksi keksin kokeilla asuun myös kesällä Helsinginkadun Recci-liikkeestä löytämiäni paljettihousuja! Ne tekevät asusta ihanalla tavalla röyhkeän ja pornahtavan, mutta myös glamoröösin ja juhlavan. Nyt kun pitkän nitkuttelun jälkeen viritin housuihini kuminauhavyötärön, pysyvät ne myös vaivattomasti ylhäällä. Ja look on jumalainen! Asussa yhdistyy mielestäni sekä Pate Mustajärvi että Freddie Mercury ja sehän ei voi olla muuta kuin voimauttavaa ja mahtavaa. Sekä Asikainen että Emmi tosin protestoivat Pate-vertaustani, mutta vähät siitä, on kuitenkin kyse minun tyylistäni. Siinä saa toisten kunnalliset kansallissankarit jäädä toissijaisiksi.

Varjoawardseissa viime viikonloppuna yhdistin asuun myös kesällä löytämäni Vagabondin nilkkurit. Ne sopivat asuun niinikään täydellisesti ja toivat siihen ryhtiä. Ainoa ei-niin-sopiva elementti asussa on kuvissakin vilkkuvat raitasukat, jotka jouduin pukemaan jalkaani pakon edessä. Muita sukkia ei ollut mukana, eikä ilman voinut kekkereihin lähteä. Sitten totesin niiden olevan kaikesta huolimatta vain sukat ja bailasin menemään sukat vilkkuen.

Juhlalookin kruunasin Glitternistin glittereillä ja laineikkaalla kampauksella. Glittereitä olisi muutenkin ihana käyttää enemmän. Hiuksien suhteen on ihanaa, kun hyvän tovin lyhyenä pitämäni hiukset ovat salaa livahtaneet vähän pidemmiksi. Kaiholla olen katsellut esimerkiksi kuvia viimejouluiselta Espanjan reissulta. Mikä ihana kiharapilvi hiukseni olivatkaan! Tahdon saman pituuden ehdottomasti takaisin, se oli upea ja näyttävä ja kaikessa runsaudessaan kuitenkin uskomattoman helppo laittaa kivasti. Oi kasva karva, tuuhistu tukka!


You Might Also Like

0 kommenttia