Tietoa mainostajalle ›

Kun saa nauraa niin että tissien tuijottaja naapuripöydästä joutuu pakenemaan

Ah voi kuulkaa! Tänään on sadellut reippaasti lunta ja sepä avasikin kristallisalaman lailla portin mieleni syövereihin ja niinkin kaukaisee...

Ah voi kuulkaa! Tänään on sadellut reippaasti lunta ja sepä avasikin kristallisalaman lailla portin mieleni syövereihin ja niinkin kaukaiseen muistoon kuin viime lokakuun loppuun. Silloin satoi ensilumi ja osa rakkaista mammoistani oli Helsingissä. Tulevana viikonloppuna mammoja ei näy Helsingissä, enkä itsekään ole siellä – kokoonnumme nimittäin mammojen ja muiden merkittävien vaikuttajien kanssa viettämään Varjoawardseja jo toista kertaa peräkkäin.

Mutta lokakuun loppu! Eräätkin onnettomat mammat (en nyt sano mitään nimiä, mutta Emmi Nuorgam ja Sappisen Päivi Uudestakaupungista) matkustivat tuntikausia, satoja kilometrejä, varasivat hotellit ja ostivat laatukuohuvat etkojuomiksi. Mamma-parat kun luulivat pääsevänsä ylellisesti juhlimaan, mutta päätyivätkin lasten mehukesteille. Onneksi mammat tunsivat taikasanat "tuutko Eino meidän kanssa johonkin mistä saa halpaa viiniä" ja simsalafaginbim, ilta kääntyi kuin taikaiskusta juhlaillaksi.

Tiedättekö kun joskus on ihmisiä, joiden kanssa on vaan ihan helvetin hauskaa? Että ihmisen ei tarvitse edes sanoa mitään, vaan jo perusolemus on niin iloinen ja hauska, että naurattaa jo valmiiksi, vaikkei edes tiedä, mitä toinen aikoo sanoa. Ja sitten kun tyrskähtelyn ja tirskumisen keskellä pystyy jonkun sanan vaihtamaan, niin jututkin ovat sitä luokkaa, että vedet valuvat silmistä ja naurunulvonta karkottaa naapuripöydästä tissejä tuijottavan asiakkaankin. Sellainen on Sappisen Päivi Uudestakaupungista.

Ei me ehkä ihan kaiken aikaa kuitenkaan ulvottu naurusta. Välillä Emmikin sai merkitsevästi kröhittyä itselleen puheenvuoron kaiken ulvonnan keskeltä. Silloin keskustelimme tasa-arvosta, feminismistä, journalismin tilasta, Tampereesta ja sosiaalisen median trollitileistä. Ja ehkä vähän myös Popedasta, kaljasta, viinin litrahinnasta ja sopivasta annoskoosta (että kuinka monta lasillista litrasta pitäisi tulla).

Kun Iltakoulun hinta-laatusuhteeltaan ja dokabiliteetiltaan oivallinen litran pullo rieslingiä (saa kolmellakympillä) oli kumottu, oli hiukan nälkä. Kun äkkiseltään pitäisi keksiä ruokapaikka, lyö paikallisella henkilöllä aina täysin tyhjää. Lopulta epätoivon hetkellä muistin nähneeni Hämeentiellä kyltin pizzan ja viinipullon yhteistarjouksesta. Suunnistimme Bar Broncoon. Paikka oli hiljaisen oloinen, mutta heti ehtiessämme ovelle, saapui paikalle isohko ja ilomielinen juhlaseurue. Niin se taitaa vain toimia, että missä somevaikuttajat edellä, siellä kaikki muut humalaiset heti perässä. On muuten aika kivat pizzat ja viinit, varsinkin sillä yhteistarjouksella, tuolla Broncossa!

Sappisen Päivin kanssa otimme yksissätuumin viinipullon jaettavaksi, tästä tuoppinsa kanssa yllättyneelle Emmille lupasimme auliisti hänellekin lasillisen myöhemmin (ja Emmin myöhemmin tilatessa toiveikkaana tiskiltä tyhjän viinilasin, oli pullokin salakavalasti tyhjentynyt). Lasillisten (tyhjien ja täysien) äärellä kävimme läpi häät, hautajaiset, polttarit ja ristiäiset, omat ja lasten rippijuhlat ja uskontokäsitykset ja miten uskonto on itse kuhunkin vaikuttanut tai ollut vaikuttamatta. Minä istuin jalat tuolilla ja katselin paljaita nilkkojani. Ikkunan takana ensilumi pöyhysi ja mietin kuinka jotenkin hauskaa on istua tässä äitien kanssa ilman, että kukaan kauhuissaan moittii riittämätöntä pukeutumistani. Itseäni kyllä vähän hirvitti, muutenkin reumatismi kolottaa nivelissä. Mutta näytinpä ainakin coolilta, ainakin kerran. Varmaan joku sukupolvenvaihdos ja muuttuva maailma muutenkin oli siinä ihan konkreettisesti käsillä.

Tulinpa oikein iloiselle mielelle ihan vain tuota taannoista iltaa muistelemalla! Onneksi olen juuri matkalla Turkuun, jossa loppuviikon aikana saan tavata sekä edellämainitut mammat että muut ihanat somekollegat että monta blogosfäärin ulkopuolista ystävää! Pitäisi useammin ymmärtää olla tietoisen onnellinen siitä, kuinka paljon ihania ihmisiä elämässä onkaan.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Tervetuloa oikeaan paikkaan; TURKUUN

    VastaaPoista
  2. Voi ihana Eino-hanidarling! Minua nauratti läpi tämän postauksen lukemisen. Olet ilo elämässäni! <3
    Onneks kohta nähdään!

    Yhteistyöterveisin,
    Sappisen Päivi Uudestakaupungista

    VastaaPoista
  3. <3<3<3 Niin nähtiin! Ja pian nähdään taas!

    VastaaPoista
  4. Tiedoksi, että korrekti termi on "sukupolvenkorjaus" (ei -vaihdos). Muuten ihana postaus, se on ihan parasta joskus vain tikahtua nauruun, joskaan itselläni ei persoonasta johtuen ole noita hetkiä kovin usein (mutta sitä arvokkaampia ne silloin harvoin ovat). :)

    VastaaPoista