Tietoa mainostajalle ›

Kyllä täällä tarkenee

Luojan kiitos tämä intiaanikesä tuli kuitenkin! Olen niitä ihmisiä, jotka eivät halua eivätkä edes osaa päästää kesästä irti. Vielä lokaku...

Luojan kiitos tämä intiaanikesä tuli kuitenkin!

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät halua eivätkä edes osaa päästää kesästä irti. Vielä lokakuun lähestyessäkin olen vähän silleen, että elokuun alkuahan tässä edetään. Loppukesä livahtaa käsistä niin kierosti.


Aurinkoiset ja lämpimät syyspäivät antavat ihan poikkeuksellista piristystä. Syksy ja talvi, pimeys ja kylmyys ja yleinen synkkyys käyvät hetkellisesti mieleni päälle aika pommikonemeiningillä. Sitä säikähtää itse ja sitä säikähtää välillä joku muukin, mutta kummasti sitä aina kuitenkin tasaantuu ja mönkii esiin koticollegeistaan ja vällyjen alta loistamaan upeana ja glamoröösinä pikkujoulukauden kautta uuteen kevääseen.

Maanantaina tuskailin töiden parissa, lähetin ystävälle töitäpakoilevan, tai oikeastaan työskentele nyt niin ehkä illalla voit humputella -hengessä tsemppaavan viestin, että mitäs tänään. Vastauksena olikin, että lähdetään nyt heti syömään, tervetuloa mukaan. Ja niin minä heitin kutimeni seinään,  tempaisin ensimmäiset käteensattuneet vaatteet niskaan ja riensin baanalle.

 Aterioimme ihanassa Storyssä, muu seurue nautti simpukkatarjouksesta, mutta minä parittomana jouduin tyytymään sain luvan kanssa nauttia jo toistamiseen jumalaisen burgerin, josta jo keskiviikkona teille kerroinkin.

Kun nyt oltiin hyvässä vauhdissa, teimme myös kaupunkikierroksen. Ihailimme läpi Stockmannin kengät ja villahousut. Haaveilen liehuvalahkeisista, leveistä housuista. Vaikka villahousuista. Toisaalta haaveilen myös erilaisista urheiluasuista, joissa voisin näyttäytyä viedessäni roskat tai käydessäni sunnuntaikävelyillä. Erilaiset tyylit viekoittelevat minua joka suunnasta, enkä tiedä, mihin suuntaan lähteä. Kuinka leveälahkeiset villahousut mahtuvat istuvien verryttelyhousujen alle?

Ostoskierroksemme huipentui skumppatarjouksen ja terassin houkuttelemana Kiilan terassille. Koska seurue oli useampihenkinen, otimme suoraan pullon.Vielä vuosienkin anniskeluikäisyyden jälkeen koko pullon, ja nimenomaan kuohuviinipullon, ostamisessa on jotain kutkuttavan ihanaa ja juhlallista.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan nauti viimeisistä terassikeleistä, eivätkä halua suoda nautintoa muillekaan. Visusti sisätiloissa istuskeleva rouvakaksikko kommentoi toisilleen kovaan ääneen ostoksiamme, että niin johan se onkin maanantai että kyllä se pullo sopiikin jo ottaa.

Teräväkielisenä mutta hidasmielisenä keksin nasevan voi helvetti onks tänään jo maanantai -vastauksen vasta ensimmäisen siemauksen jälkeen pöydässä istuessa. Toisaalta hyvä niin, miksi piinata kansanterveydestä ja alkoholin haitoista huolestuneita rouvia.

Mutta eipä pidä antaa rouvien myöskään estellä! Tänä viikonloppunakin voi vielä hyvin olla terassikelejä, otetaan niistä ilo irti ja annetaan rouvien synkistellä pussiteekuppiensa kanssa sisätiloissa.

Kyllä täällä tarkenee, beibet!

You Might Also Like

0 kommenttia