Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hienojen kirjojen julkaisuviikko: Gastronaatti II ja Depressiopäiväkirjat

Tämä viikko on ollut erittäin hyvä: olen saanut olla mukana juhlimassa kahden hienon kirjan julkaisua! Ensin torstaina juhlittiin Satu Koi...

Tämä viikko on ollut erittäin hyvä: olen saanut olla mukana juhlimassa kahden hienon kirjan julkaisua!

Ensin torstaina juhlittiin Satu Koiviston Gastronaatti ll -kirjan julkaisua. Olen seurannut kirjan syntyä ja Sadun kokkailuja kieli pitkällä Instagramissa ja kirjan kuvanneen Tommin  Isyyspakkaus-blogissa. Kuinka kekseliäästi ja nerokkaasti monenlaiset ruuat syntyvätkään! Gastronaattiin liittyy olennaisesti filosofia siitä, kuinka ruuanlaittoa mietitään pidemmälle kuin seuraavaan ateriaan. Ruuanlaitto vie arjesta vähemmän aikaa, kun aterioita valmistelee jo etukäteen. Itselläni olisi tässä huomattavasti petrattavaa: itse nimenomaan en osaa ja jaksa ajatella juuri yhtään, minkä seurauksena syön aika pitkälti koko ajan todella typerästi. Tässä on siis erittäin positiivinen oppimisen paikka hyvinkin tarjolla! En toki välttämättä ensiyrittämällä yllä Sadun kaltaisiin onnistumisiin, mutta julkkareissa tarjoillut maistiaiset kirjan resepteistä veivät sekä kielen mennessään että minut ehkä neljälle santsikierrokselle.


Eilen perjantaina taas juhlittiin Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat -kirjan julkaisua. Kuten nimestäkin voi nähdä, kyseessä ei ole samalla tavalla iloinen ja piristävä kirja kuin Gastronaatti, mutta hieno ja tärkeä kirja kuitenkin. Olen kirjassa vasta alussa, mutta ihailen Annin upeaa tapaa kirjoittaa: teksti on samaan aikaan koskettavaa ja ronskin suorasukaista. Hienointa on kuitenkin henkilökohtaisuus ja rohkeus, jolla kirja on kirjoitettu. Omien vaikeiden kokemustensa avaamisen rohkeus vetää yksinkertaiseksi sanattomaksi. Aiheen tärkeydestä puhumattakaan.


 Tuttava- ja kaveripiirissäni ilmestyvät kirjat ovat hyvällä tavalla muuttaneet suhtautumistani kirjan kirjoittamiseen. Joskus ennen ajattelin kirjan kirjoittamisen olevan ikään kuin lahja, johon harvat ja valitut pystyvät jotenkin sisäsyntyisesti. Tietenkin kirjan tekemiseen varmasti liittyy haasteita ja vaiheita, joita en pysty edes ymmärtämään. Silti kirjojen syntymisen seuraaminen, vaikka vain somen välityksellä, on jotenkin inhimillistänyt prosessia. Sen kuin kirjoittaa ja tekee, noin lyhykäisyydessään. Satu Rämön ja Hanne Valtarin (niinikään bloggarikollegoitani ja kavereitani, kuinkas muutenkaan) Unelmahommissa-kirjassa muistaakseni Satu kirjoitti kirjoittamisen suunnitelmallisuudesta ja nimenomaan järkevästä ja tavoitteellisesta kirjoittamisesta. Että tämän verran on aikaa, näin paljon kirjoitetaan tässä ajassa ja sitten kirja on valmis ja aloitetaan kuluvan vuoden toinen ja kolmas kirjaprojekti. Kirjaa kirjoittaakseen ei siis tarvitsekaan asettua vuosikymmeneksi kirjoittajan kammioonsa rypemään itsessään inspiraatiota odotellen. Toisaalta, kuten kustannustoimittaja Mikko Aarne Depressiopäiväkirjojen julkkareissa mainitsi, nykypäivänä suuria ajatuksia ei enää kypsytellä kirjoittajakammiossa, vaan niiden kanssa mennään sosiaaliseen mediaan.

Olen vuosien varrella pariinkin otteeseen maininnut ehkä täälläkin omista kirjoitushaaveistani. Tänä syksynä ajatus on ehkä hiukan kirkastunut, juurikin tässä suhteessa, että kirjoittaminen oikeasti on  mahdollista. Saa nähdä, mihin tämä kaikki johtaa.

You Might Also Like

0 kommenttia