Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pahinta on olla lihava homo

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää. Itsekään en aio laihduttaa, en tänään enkä myöhemminkään: noin neljä kertaa vuodessa olen herännyt...

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää. Itsekään en aio laihduttaa, en tänään enkä myöhemminkään: noin neljä kertaa vuodessa olen herännyt paniikinomaiseen tilanteeseen, että nyt on pakko tehdä jotain, olo on turvonnut ja kamala. Silloin saatan elää luontevasti parsakaalilla ja raejuustolla yhdestä kolmeen vuorokautta, mutta sen jälkeen romahdan. On saatava viiniä, sipsiä, karkkia, pullaa, suklaata, pizzaa, kebabia, ranskalaisia, kananugettia ja mozzarellatikkua. Kaikkea sellaista, jota en todennäköisesti olisi pakonomaisesti halunnut ilman sitä pakkoa olla ilman.

Mikään ei nimittäin ole ollut itselleni pahempaa kuin olla lihava homo.

Itse olen aina ollut enemmän tai vähemmän pyöreä. En ehkä muun maailman silmissä silmiinpistävästi, olenhan myös pitkä ja harteikas, mutta pelkkiin numeroihin katsovassa homokulttuurissa, kuulkaa, siellä olen ollut valtava. Ja se, että ei ole bodattu tai timmi oikeuttaa yhä edelleen aivan kaikenlaisen kommentoinnin. Näitä riittää.

Joskus heilastelin vähän aikaa yhden pojan kanssa. Kun heilastelu loppui ja poika tästä sivumennen Facebookissa mainitsi, oli ensimmäinen kommentti, että "mitä sille paksulle pojalle tapahtui". Oli ilo päästä vastaamaan hänelle, että täällä ollaan, mitä asiaa.


Muistan myös, kuinka joskus Setan diskon jälkeen Turussa joku vanhempi mies koki tarpeelliseksi tulla kertomaan, että olet kyllä vähän turhan iso. Muuten vaan halusi kertoa, emme olleet edes nähneet koko iltana.

Tai kuinka eräs kaukaisesti tuttu oletettavasti homomies tokaisi kesken juttelun jotain huomattavan suurista rinnoista viitaten minuun. Kyllä, manboobsit löytyy, mutta ei nyt saatana huomattavan suuria. Eikä kommentti olisi sen tarpeellisemmaksi muuttunut, vaikka olisin kantanut tissejäni ämpäreissä.

Puhumattakaan niistä sadoista keskustelun avauksista internetissä, joissa kysytään että millaset mitat ja keskustelu päättyy samantien, jos paino on enemmän kuin pituus miinus sata. Varman päälle pelaava sentään kysyy vielä lisäkysymyksenä, että salikundi?, varmistaakseen ettei vaan feidaa bodaria luullen tätä läskiksi. Tai vielä pahempaa, toisinpäin. Keskustelusovellus Jodelin homo-kanavalla puhutaan usein siitä, mistä tasokas, itsestään huoltapitävä komea homo löytää tasoistaan seuraa, kun taso on niin matalalla. On surullinen ajatus, että ylipäätään puhutaan ihmisten tasokkuudesta. Vielä surullisempaa on, että koko taso syntyy ulkonäöstä. Jokainen toki tyylillään, mutta itse olen yhden yön juttujenkin suhteen sillä linjalla, että intressien ja kemioiden kohtaaminen on tärkeää. Merkityksetöntä muovikyrpää kun voi työntää sisäänsä ihan yksinäänkin.

Jos ei pidä olla lihava, niin ei toisaalta pidä olla myöskään liian pieni ja hintelä: feminiininen homomies, ns. neitihomo, kun on viime aikoina kasvanut nettikeskusteluissa ehkä eniten dissatuksi ihmisryhmäksi. Se on raivostuttavaa. Jokainen saa tietenkin haluta tai olla haluamatta sen näköisiä ihmisiä kuin haluaa, mutta tapaa ilmaista mieltymyksensä voisi hioa. Ei voi olla välttämätöntä listata nettiprofiiliin kovasanaista listaa siitä, ketä ei halua.

Toisaalta feminiini homomies on ilmestys, jota jo Touko Laaksonen halveksi ja kavahti ja siksi piirsi pumpattuja miehiään yhä maanisemmin. Liian feminiinisyyden kavahtamisessa lienee kyse myös jonkinlaisesta stereotypian välttelystä. Pinkissä trikootopissa ranteita heilutteleva homo kun on edelleen vahva muistikuva monella. Lihava homo sen sijaan ei, sillä lihava homo on tabu, joka toimii korkeintaan komediahahmona, kuten Pikku-Britannian Only gay in the village -hokemastaan tuttu Daffyd tai Modernin perheen Cameron. Naishahmokin voi jo olla lihava olematta pelkästään lihava, kuten vaikka Skamin Chris Berg. On kuitenkin vaikea kuvitella, että saman sarjan Isak tai Even olisivat voineet olla luontevasti lihavia sen nousematta päällimmäiseksi ominaisuudeksi. Moni myös muistaa, kuinka Brokeback Mountain -novellin lyhyet ja pönäkät metsäläiscowboyt muuttuivat elokuvaversiossa Jake Gyllenhaaliksi ja Heath Ledgeriksi.


Kuten sanottu, olen itse ollut aina vaihtelevasti pyöreä. Vuosia se häiritsi, enää ei. Pari vuotta sitten sairastuin vakavasti ja olin vuoteen omana lähes puoli vuotta. Sairaus ei suinkaan saanut tajuamaan, että mikä elämässä oikeasti on tärkeää, vaan laihtumaan hetkessä huomattavasti. Ei sinänsä ihme,  söinhän käytännössä vain raejuustoa ja ananasta, kaikki muu tuntui vastenmieliseltä. Sairaudenkin keskellä sain kommentteja, kuinka näytän raikkaalta ja hyvinvoivalta. Tottakai se vaikutti. Paranin ja painokin palautui lähemmäs tavanomaista painoani. Mieli kuitenkin jäi sairauden laihduttamaan tilaan: aloin ajatella itsestäni eri tavalla. Tuntui ja tuntuu edelleen hyvännäköiseltä.

Onko nykymaailma todella sellainen, että pitää sairastua vakavasti tunteakseen itsensä hyvännäköiseksi? Reuma jyrsii niveliä enkä saa vichypulloa itse auki, mutta ainakin tunnen näyttäväni hyvältä.

Kuvat: Mirkku Merimaa

You Might Also Like

19 kommenttia

  1. Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, joka kokee olevansa ahtaalla homokulttuurin suhteen. Itse olen naisista kiinnostunut nainen, mutta en ole koskaan osannut kutsua itseäni lesboksi, koska miellän sen heti lesbokulttuuriin, jossa on toisinaan vaikee tulla hyväksytyksi, kun on liian feminiininen. Surullista on se, että kokee olevansa ahtaalla sekä heterokulttuurissa että homokulttuurissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Moni muukin on puhunut tästä feminiinisen naisen sopeutumisvaikeudesta lesbokulttuuriin. Toivottavasti nämä asetelmat vähän vapautuisivat. Voimia!

      Poista
  2. ei mulle oo koskaan tullut mieleen että sä oisit lihava:)

    VastaaPoista
  3. Eiköhän jokainen saa olla sellainen kuin on. Itse ainakin olen tyytyväinen kroppaani. Eikä sinussa kyllä kuvien perustella ole mitään liikaa. :)

    T. IleTku Homo Jumalan armosta

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä. Jos on heteroilla tarkkaa, niin se tuntuu olevan teilläkin. Ja voi herranen aika. Me ollaan ihmisiä, eikä mitään "tasoikkaita" mittatikkuja ilman sielua. Jatketaan elämää! Terveisin lihava hetero, mutta siitä huolimatta ihan mukava ihminen

    VastaaPoista
  5. Kiitos hyvästä blogista, löysin tän kunnolla vasta hiljattain ja vaikutat kivalta tyypiltä. Harmi että muutit pois Turusta, turkulaisena arvostin paikallisuutta. Mutta hyvä että teet ratkaisuja jotka tuntuu sulle parhaalta! Näytät hyvältä just sellasena kun oot :) ite sairastuin kans reumaan edellisvuonna, tsemppiä täältä sinne!

    VastaaPoista
  6. et kyl mun mielest oo liian iso :O no itekkään en sovi kyllä iha normi homomuottiin mut kyllä siihe iha tyytyväinenki :) nimim. too big, still beautiful

    VastaaPoista
  7. Muakin ärsyttää, kun Grindrissa joku laittaa lyhyeen profiilitekstitilaan "masc only". Vaikka en ole mielestäni neitimäinen, en halua myöskään tavata ihmistä, joka vaatii ehdotonta miehekkyyttä. Feminiininen puoli miehessä on ihan ok tai oikeastaan jopa erittäin hyvä asia, huom: myös heteromiehissä.

    Tuo paino < pituus - 100 onkin kiinnostava kaava, enpä olekaan ajatellut, mutta pitää varmasti tosielämässä surullisen hyvin paikkansa ;) Hyvin sanoitit tämän ongelman tekstiin!

    Ja sitten aivan samaa sarjaa onkin sitten homopiirien ikäsyrjintä, joka on melkein yhtä ärsyttävää kuin BMI-syrjintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan täysin juuri näin! Ikäsyrjintääkin varmasti tapahtuu enkä itse ole ihmisten iän suhteen erityisen tarkka, mutta toisaalta ymmärrän miksi joku on: ihmiset kun ovat aika erilaisissa tilanteissa ja muuttuvat iän myötä muutenkin. Kovin erilaisessa elämäntilanteessa olevaa ihmistä voi olla vaikea nähdä missään mielessä tai suhteessa itseensä. Toki siihenkin pätee sama asia kuin ulkonäkömieltymyksiin: että niistä voi puhua fiksusti tai ylipäätään ilmaista kiinnostumattomuutensa muuten kuin vihamielisesti.

      Poista
  8. Tekstissäsi oli maininta Skamin Chris-hahmosta, josta tässä puolestaan on Vaakakapinan Jennyn ja Saaran näkemys asiasta: https://www.instagram.com/p/BTrpPk7DZEy/.

    Entä oletko kuunnellut tämän Perttu Häkkisen radio-ohjelman, jossa aiheena on (homomiesten) karhu-alakulttuuri? Keskustelussa pohditaan samankaltaisia asioita kuin tekstissäsi. Ohjelma Areenassa: http://areena.yle.fi/1-3448229.

    VastaaPoista
  9. Seuranhakumielessä mua ei kiinnosta numerot ollenkaan enkä mä edes koskaan kysellyt tai kertonut niitä, puhelinnumeroja vain. Oon varmaan yks omanlaiseni tapaus.

    Ymmärrän täysin, jos tuntemattomien ihmisten pyytämättä ilmoille heittämät paskat mielipiteet vituttaa tai luokittelu ja hierarkia vituttaa. Puhut tuomitsevasta homokulttuurista ja on se olemassaoleva asia, silti, "NOT ALL GAY MEN...!" tekee mieli sanoo. Ne on kuitenkin vain ajatusrakennelmia, joiden kanssa voi itse olla samaa tai eri mieltä ja niitä voi omalla toiminnallaan joko ylläpitää tai purkaa.

    Pidän ite ihan tavallisista eri-ikäisistä miehistä ja tosi monenlaisista vartalotyypeistä.

    Piirsin tämän, koska pidän siitä:
    http://homoksikasvamisesta.blogspot.fi/2016/03/chubby-honey-kuva.html

    Ja siis, hei, eiks me ollakin oltu jostain joskus samaa mieltä:
    http://homoksikasvamisesta.blogspot.fi/2013/06/ainakin-minusta-se-on-kaunis-kuva.html

    Mahakkaat miehet on hot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAISTAKAA paskat saatanat kikkeli jumalauta

      Poista
  10. Minä ainakin tykkään läskeistä miehistä. Tälläiset kirjoittelut vaan lisää tuota stereotypiaa että vain laiha tai lihaksikas kelpaisi. Kannattaisi jättää nämä valitukset historiaan.

    VastaaPoista
  11. Homot ottaa kyrpää perseeseen esinahka takana saatanat kikkeli jumalauta

    VastaaPoista