Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Paha pulla pilaa hyvän kahvin

Tiistaina lähdin hänen kanssaan iltapäiväkävelylle. Kävely jatkui ja jatkui, näimme citykanin, tai oikeastaan ihan -rusakon, ei mitään kanii...

Tiistaina lähdin hänen kanssaan iltapäiväkävelylle. Kävely jatkui ja jatkui, näimme citykanin, tai oikeastaan ihan -rusakon, ei mitään kaniinia. Siinä se loikki uljaasti ja niin mekin uljaina jatkoimme matkaamme Merihaan yli Kruununhakaan ja Katajanokalle. Koin odottamatonta lämpöä ja iloa kun kadut olivat täynnä ikkunoista heijastuvaa auringonvaloa, joka on ehdottomasti suosikkiasioitani maailmassa.


Katajanokalla kävely jotenkin alkoi riittää ja pistäydyimme kahville. Menimme oikein hienoon ja asiantuntevaan kahvilaan. Niin hienoon, että en ymmärtänyt listasta ja valmistustavoista mitään. Hän taas tietää kahveista aika paljon. Sopertelin selän takaa, että otatko mulle vaan jotain mikä on hyvää, en tajua näistä mitään, ostan meille korvapuustin, onpa muuten valtavan suuri. Olin vieraannuttanut itseni kahvin tilaamisesta niin hyvin, etten tajunnut työntekijän puhuttelevan minua hänen tiedustellessaan jotain no en tiedä mitä kun en näistä kahveista tiedä.

– No jopas on, täällä Isolla Kirkolla tarjotaan kahvit tällaisesta lasisesta pannusta! Ja tämäkö kulho tässä on kahvikuppi? Eihän tässä ole edes korvaa!
– Niinpä! Ei teil mittää Myrnaa ois? 
– Ja että joka kupillinen pitää muka erikseen tehdä! Minä otan kuule kyllä ihan termarista pahvimukiin, aamulla kun keittää pumpputermoksen täyteen niin kyllä kelpaa, älä kuule yhtään minun takia ala keittää, jos joku muu ottaa niin sitten, mutta minun takia älä!


Huomiomme kiinnittyi korvapuustiin. Se oli valtava, siis jopa minun mielestäni. Itse aina naurahdan huvittuneesti jonkun todetessa esimerkiksi ruoka-annoksen olevan valtava: minusta ne harvoin ovat, tai ehkä vain syön ongelmitta valtavatkin annokset. Mutta korvapuusti oli valtava. Sen olisi hyvin voinut jakaa neljällekin. 

Mutta ikävä totuus paljastui heti jakaessamme pullaa (teelusikalla). Pulla oli kiusallisen kuiva. Se olisi pitänyt jakaa neljälle ja upottaa kukin pala kahvikuppiin kostumaan. Liekö olisi korppu imaissut koko artesaanikahvin.

Se oli kurjaa. Tavallinen ihminen ei välttämättä huomaa erinomaisen kahvin hyvyyttä, jos on vaikka tottunut termarikahveihin tai pikakahvijauheisiin. Pahan pullan sen sijaan huomaa vähemmänkin sofistikoitunut asiakas. Siinä sitten unohtuu erinomainen kahvi, kun mielen ja kielen päällä on vain kuivaa nisua. 


Onneksi minulla oli hirveän hyvät jutut. Kerroin hänelle maailman hauskimman jutun siitä, miten erään ystävättäreni kanssa keksimme elämäntarinoita ja henkilöllisyyksiä teillä vastaantuleville rahtareille. Kertoessani kävi vahingossa vähän ilmi, että joko aika ei ollut kypsä tämän tason paljastuksille tai sitten juttu onkin niin, ettei tämä laadukas improvisaatioharjoitus istukaan kenenkään muun seuraan kuin tämän ystävättären. 

Luulin jo menneeni liian pitkälle, mutta myöhemmin huomasin, että ainoa liian pitkälle mennyt juttu oli kello. Veroilmoitukset ja muut iltapuhteet siirtyivät vaivihkaa seuraavalle päivälle, kun tulin kotiin ihan tosi paljon myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus. 


You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Kirjoitat niin hyvin ja oot niin hauska! En kestä!

    VastaaPoista