Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

"Ulkoa kuuluu Helsingin ääni, jonka kuuntelemisesta kotona haaveilin 12 vuotta"

Kuvassa istun tyhjän Turun kotini ikkunalaudalla ruusu kuvausrekvisiitaksi säästettynä. Olin muutosta tyystin kajahtaneena, samaan aikaan ...

Kuvassa istun tyhjän Turun kotini ikkunalaudalla ruusu kuvausrekvisiitaksi säästettynä. Olin muutosta tyystin kajahtaneena, samaan aikaan ylikierroksilla ja kyvytön tekemään mitään. Mielettömien ihmisten joukko kuitenkin auttoi ja hoiti homman, tyhjässä asunnossa yritin itse vielä siivoilla, mutta imuri hajosi ensimmäisen neliömetrin jälkeen. Tyhjiä pulloja ja roskaa löytyi loputtomasti kaappien alta, hyllyjen takaa ja laatikoista.

Samalla tajusin, että kaikki on kamalaa, en halua lähteä, on niin surullista, miksen miettinyt tätä aikaisemmin. Tulee hirveä ikävä kaikkea: sapatinviettoa, kolmeksi pulloksi vaihtuvaa yksien ottamista, satunnaisen säännöllisiä kokkailuiltoja tai itsensä syömäänkutsumista, hiljalleen sumuun hukkuvaa Tuomiokirkkoa joka näyttää haihtuvan, Tyksin keuhko-osaston vastaanoton tätiä, kävelykatua kun aurinko häikäisee, Suxesin tanssilattiaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 2:17 kun tanssii Hank Solon Söpöä jonkun hattupäisen ihanan kanssa ja luulee kolme minuuttia rakastuneensa, sitä miten Mikaelin kirkko yhtäkkiä vain nousee kaiken keskeltä ja miten samat kasvot tulevat vastaan mennen tullen samassa kohtaa katua. 





Nyt olen uudessa kodissa Helsingissä ja rakastin tätä heti. Kuulen, kuinka raitiovaunu kolisee ja ulkoa kuuluu Helsingin ääni, jonka kuuntelemisesta kotona olen haaveillut 12 vuotta. Muistan kuinka ehkä vuonna 2009 maaliskuussa katselin nukahtaessani seinällä olevaa Muumi-kalenteria ja mietin, että ehkä tämän kalenterin loppuessa olen jo Helsingissä. Muutama vuosi meni ja kalenterikin vaihtui Tom of Finlandiksi, mutta nyt se kuitenkin tapahtui. Aika kivuttomasti, lopulta.

Tuntuu hyvältä ja tuntuu kodilta.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Muistan itse myös sen tunteen kun istuin kämpässä joka täynnä laatikoita odotin että kello tulee niin paljon että voimme pakata tavarat pakettiautoon seuraavana aamuna kävin hyvästelemässä tyhjän kotini istumassa hetken sen tyhjyydessä jotenkin vapauttavaa mutta samalla hirveän pelottavaa

    VastaaPoista
  2. Menisiköhän se itsellänikin noin, jos vihdoin uskaltaisin lähteä joko saaristoon tai Stokikseen. Molemmista on haaveiltu.

    VastaaPoista