Tietoa mainostajalle ›

Uusi Kaunotar ja Hirviö on tyylipuhdas Disney – pienellä ongelmalla

Pelon- ja jännityksensekainen odotus päättyi viimein, kun Disney uusintaversio Kaunottaresta ja Hirviöstä ilmestyi viimein. Olen suhtautun...

Pelon- ja jännityksensekainen odotus päättyi viimein, kun Disney uusintaversio Kaunottaresta ja Hirviöstä ilmestyi viimein.

Olen suhtautunut viime aikoina aika neutraalisti Disneyn viime vuosien trendiin kuvata uusia, live action -versioita vanhoista klassikoista. Trendin aloittanut Maleficent oli mielestäni hyvä, vaikka aika onkin näyttänyt, ettei se kovin ikoniseen asemaan elämässäni noussutkaan. DVD löytyy kokoelmistani, mutta katsottu sitä on ehkä kerran.Tuhkimon katsoin kerran Netflixistä ja tyrmistyin. Kokemus oli kiusallinen.


Uutiseen Kaunotar ja Hirviö -uusintafilmatisoinnista suhtauduin jännittyneemmin: nyt ollaan ensikertaa itselleni merkityksellisen Disney-klassikon kimpussa. Oli vaarana, että nyt tuhoutuu paljon ja enemmän. Kaunotar ja Hirviö on nimittäin elokuva, jonka kaikenlaiseen uudistamiseen ja parantamiseen olen huomannut suhtautuvani todella nuivasti. Odotin aikoinaan DVD-julkaisua, mutta sen tullessa petyin. DVD:llä ei tietenkään ollut VHS:ltä tuttua kohinaa. Kuva oli kliininen eikä tuntunut elävältä. Siksi elokuva on mielestäni yhä parhaimmillaan VHS-nauhalta.

Kaunotar ja Hirviön ennakkotiedot kuitenkin lupailivat hyvää. Teaserit, trailerit ja biisiklipit enteilivät loistavuutta. Muutenkin upea Emma Watson vaikutti täydelliseltä Belleltä. Ja sitten, juuri ennen ensi-iltaa: puheet Disney-elokuvan ensimmäisestä homohahmosta.Voiko tämä olla edes totta.

Näillä eväillä elokuviin meno jännitti hulluna. Mahdollisuus pettymykseen oli olemassa. Niin paljon saattaisi tuhoutua iäksi.

Mutta ei, mikään ei tuhoutunut. Kun jo avauskohtauksessa meikattiin prinssiä, tiesin, että tulen nauttimaan. Sain jälleen hengittää vapautuneesti: tästä tulee hyvä, tämä toimii. Elokuva oli tehty hienosti alkuperäistä kunnioittaen ja silti uutta löytäen. Kohtaukset, vuorosanat ja hahmot olivat yllättävän yhteneviä alkuperäisklassikon kanssa, vaikka mukana oli toki uusiakin kohtauksia ja kappaleita. Alkuperäisestä on paha parantaa, mutta elokuvassa kuultavat uudetkin biisit olivat loistavia (erityisrakkautta kappaleelle Evermore). Elokuvan jo animaatiossakin nerokkaat huippukohtaukset, kuten Be My Guest -musiikkiosuus, nousivat uudessa versiossa vielä huimemmalle tasolle. Elokuvan parissa muistin sen kihelmöivän innostuksen ja jännityksen, mitä useasti koin Disneyn parissa lapsena. En uskonut tunteen voivan enää koskaan palata, mutta niin vain kävi. Paikoin elokuva tosin lipsahtaa liiallisesti fantasian puolelle, joka on edelleen Harry Potter -elokuvista parhaiten muistettavaan Emma Watsoniin yhdistettynä pieni riski.



Elokuva käsitteli yllättävän vahvasti esimerkiksi tasa-arvoa, eliitin etuoikeuksia, sukupuolen moninaisuutta ja vihan lietsonnan syntyä. Huomiota kiinnittivät myös ei-valkoiset näyttelijät. Se tuntui ehkä hieman kaavamaiselta, mutta  kaavamaisuudesta on toki helppo tulevaisuudessa edetä luontevuuteen. Joka tapauksessa oli ilo yllättyä lumotun esineen muuttuessa takaisin ihmiseksi, joka ei ollutkaan valkoinen.

Ja niin, se homohahmo. Kaikki mitä puhutaan on totta ja vielä vähän enemmänkin.

Kaunotar ja Hirviö on pitkästä aikaa täysin tyylipuhdas Disney-elokuva: sen parissa unohtaa ajan ja paikan. Sitä katsoessa nauttii joka hetkestä eikä haluaisi elokuvan loppuvan koskaan. Se itkettää ja naurattaa ja on kokonaisvaltaisen ihana olematta kuitenkaan lässy.

Alkuperäisklassikossa on kuitenkin yksi pieni, mutta itseäni aina häirinnyt ongelma, jota edes uusintaversio ei onnistu korjaamaan. Hirviö on nimittäin huomattavasti komeampi hirviönä kuin prinssinä.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Ihana elokuva oli ja vei täysin mennessään! Minä tykkäsin siitä, että juoni oli pidetty lähellä alkuperäistä, mitäs sitä hyvää muuttamaan. Näyttelijät tekivät hyvää työtä, varsinkin Luke Evans Gastonina oli mahtava. Visuaalisesti erittäin miellyttävä ja laulut onnistuneita, varsinkin tuo Evermore ja tanssiaiskohtaus on aina yhtä upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä myös vähän pelkäsin juonen liiallista muuttumista. Onneksi oli pysytty melko hyvin kiinni alkuperäisessä :).

      Poista
  2. Jaha, minä kävin jo kahdesti tän viikonlopun aikana katsomassa leffan ja se oli positiivinen yllätys. Animaatiossa oikeasti, prinssi oli komeampi hirviönä mutta tykkäsin kyllä tässä versiossa molemmista (johtunee ehkä siitä että Dan Stevens itsessään on mun mieleen ja paljon :D). Mutta! Eniten rakastin sitä, että Lefou inhimillistettiin paljon paremmin kuin animaatiossa ja osoitettiin että myös näillä pahisten sidekickeilla on moraali ja omatunto joka saattaa erota pahiksen päämääristä paljonkin. Evermore on puhdas rakkaus mutta leffaversio pisti oikeasti miettimään, että mahtoiko Dan ihan tosissaan omalla äänellään laulaa vai onko sitä muuteltu ja vieläkin olen kahden vaiheilla, usein kun lauluääni on korkeampi kuin puheääni mutta tässä kohtaa menee juuri toisin päin :D Evermore on kuitenkin soinut tässä viikonlopun aikana aika reilusti (nimenomaan Dan Stevensin versio, vaikka Josh Grobaninkaan versiosta ei löydy pahaa sanottavaa). Tässä toisen kerran katsoneena kiinnitin jo huomion kuinka jännästi Gaston-biisi ennusti miten Gaston (SPOILER!) raukkamaisesti aikoo "tappaa hirviön". Smooth ;D Itse luin että haltijattarella on isompikin rooli tässä liveversiossa, mutta mulle nyt ei kuitenkaan jäänyt mitenkään sellaista fiilistä tästä, lähinnä mietin että tämä oli jotenkin tosi irtonaista? Itse silti tykkäsin paljon, en voinut olla kyllä huomaamatta, että pukusuunnittelusta näki että Bellen keltaisessa tanssiaispuvussa oli vaikutteita Hermionen puvusta. Mutta siis nautin. Kerrassaan upea. Ja Luke oli niin täydellinen kuspiä kun voi olla. Beauty & The Beast kuuluu myös mun lapsuuden suosikkeihin ja siis osittain tykkäsin tästä liveversiosta jopa enemmän kuin alkuperäisestä, mutta siitä huolimatta alkuperäinen on aina alkuperäinen. <3

    Joo, tästä tuli nyt paljon pidempi "arvostelumainen" hypetys mitä piti, mutta menköön :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä, Lefoussa tapahtuva kasvu ja muutos elokuvan aikana oli hieno yksityiskohta!

      Ja just hyvä ja kiva pidempi kommentti, oli ilo lukea ajatuksiasi vaikken pidemmin nyt ehdikään kommentoida. Kiitos!

      Poista