Aurinko paistaa, lumet sulaa ja lämpö nousee. Tärkein kuitenkin puuttuu: millainen on tyylini kevät/kesäkaudella 2017? Kevät on vallaton ja siihen suuntaan seikkailee mieleni tyylikysymyksissä!

En ole ihan hirveän tietoinen kevään muotivirtauksista, mutta kaikenlainen kiinnostelee. Yläkouluikäisten parissa työskentelevät ystäväni ovat kertoneet influenssan lailla leviävästä ilmiöstä, jonka seurauksena kaikki poikaoletetut ovat yhdessä hetkessä muuttuneet lähes siilitukkaisiksi. Ei sellaisella skinheadilla tai maalaispoikien kesäsiilillä tavalla, vaan tyylikkäästi.

Itse kokeilin lyhyempää mallia ja pidin siitä. Ongelmaksi vain muodostuu hiusteni julmettu kasvuvauhti. Elämäntyyliini ei sovi jatkuva kampaajalla ravaaminen, vaikka se ihanaa onkin. Toisaalta katselin vanhoja (siis kolme kuukautta vanhoja) kuvia, joissa leijonanharjani oli huikea ja kihara. Sen kanssa oli helppo tuntea näyttävänsä hyvältä, vaikka toisaalta kampaus tarvitsi sellaiset määrät hiuslakkaa, että kaikki se suihkuttelu tuhoaa otsonikerroksen hetkessä ja sen jälkeen ei sitten tarvitse enää kampauksia miettiä. Lyhyt tukka on myös ekologinen, sillä se ei tarvitse muotoilu- eikä pesutuotteita.

Huolia tuottaa myös kevään ja kesän pukeutumistyylini: en tiedä mitä haluan, en tiedä mistä sen saan, kuka sen maksaa, suunnittelee ja/tai tekee. Olen muotiasioissa hitaasti lämpiävä: innostun muodista kolme kuukautta tai vuoden muiden jälkeen. Toisaalta jos saan jonkun oman kreisin idiksen, niin sen kanssa veuhdonkin etulinjassa intoa puhkuen. Ehdin jo taannoin innostua supermageista second handeista, leveälahkeisista farkuista, mutta ne osoittautuivat kriittisesti liian pieniksi. Yksi toinenkin hillittömän upea idea ja suunnitelma minulla kyllä kytee takaraivossa, mutta en ole vielä löytänyt ihmistä, joka ottaisi yhteyttä ja lupaisi ommella sairaimmatkin ideani todeksi.

Sen verran voin sanoa, että mielessäni vilisevät tekstipaidat sekä liekkikuviot. Kyllä. Maailmanloppu on ihan tosi lähellä. Olen nähnyt kaksi supercoolia ihmistä (toisen Turussa ja toisen Tampereella) liekkikuvioihin pukeutuneena ja kadehtinut heitä. Viime kesältä tutut, yhtenevät kuosipinnat sekä ylä- että alaosissa kiinnostavat tälläkin kaudella. Mitä hullummat värit, sitä kiinnostavammat katseet vastaantulijoiden kasvoilla.

Olen seurannut viime aikoina Ellinooraa ihaillen Instagramissa. Ihaillen siksi, että Ellinoora on  ihana, mutta myös ja varsinkin siksi, että meillä on useita samoja vaatteita. Molempien päällä on nähty VilleGallen V ILLEGALL E-fanipaita, molempien päissä on nähty pinkki merinovillainen beanie ja molemmat tunnustavat kotikaupunkinsa R-Collectionin collegella. Sama kohtalo on myös Janita Autiolla. Jostain naistenlehdestä luin, että sekä luottovaatteemme että vaatehaaveemme ovat pitkälti samoja. Haaveilen myös Minna Parikan puputossuista, mutta niitä ei (saatana) ole glitter-pinnoitettuina miesten koossa. Niitäkin taitaa löytyä sekä Ellinooralta että Janitalta. Glitter-Parikoiden kohdalla ihailen tietenkin myös Kaamosta, joka on tossuineen kyllä valtavan onnellisessa asemassa. Ja supertyylikäs jäbä muutenkin!



Lopuksi, päästä varpaisiin edetäksemme käsittelen vielä jalkineet. Niissä ainakin yksi on varmaa: en missään nimessä, koskaan, ikinä halua sellaisia lenkkareita, joissa on sellainen sukkavarsi. Eli näin sanoessani himoitsen niitä tukahduttavissa määrin viimeistään heinäkuussa. Mutta nyt tuntuu tältä. Muuten lenkkareissa lönkyttely tuntuu hirveän hyvältä, sekä ajatuksena että fyysisenä suoritteena. Toisaalta olisi kiva pukeutua johonkin erikoisempiinkin kenkiin. Kenkien yhdistely asuihin on itselleni selkeästi suurin haaste matkallani tyyli-ikoniksi. Ja muistetaan nyt edelleen ne puputennarit. Saatan suunnata jonkinlaiseen jalkakirurgiseen toimenpiteeseen Viroon, ellei Parikan valikoimiin piakkoin ilmaannu koon 46 glitteritossuja.


KUVAT:
Ellinooran Instagram
Oi mutsi mutsi
Minna Parikka