Tietoa mainostajalle ›

Pelottavan hyvä Pahatar

Viime keskiviikkona oli viimein suuri päivä! Kauan odotettu Maleficent saapui elokuvateattereihin! En ede...































Viime keskiviikkona oli viimein suuri päivä! Kauan odotettu Maleficent saapui elokuvateattereihin!

En edes muista, kuinka pitkään odotin Prinsessa Ruususen Pahattaren näkökulmasta kertovaa Maleficent-elokuvaa. Tunnetusti kovana Disney-fanina olin ajatuksesta valtavan innoissani jo aikoja sitten. Olen myös fiilistellyt jo pitkään ajatuksilla aikuisten versioista erilaisista saduista: kuinka hienoa olisi, jos esimerkiksi Harry Potterit uudelleenfilmatisoitaisiin ihan reilulla K-16 tai jopa K-18-ikärajalla? Ei tarvitsisi suotta kaunistella.

Disney on selvästi lukenut ajatuksiani, vaikka ihan noin ronskiksi ei toki  Maleficentissakaan heittäydytä. Elokuvan ikäraja on K12, mikä ei kuitenkaan häirinnyt aikuiskatsojaakaan.

Alunperin fiilistelin ja odotin elokuvalta kovan luokan synkkyyttä ja ahdistusta. Sitä elokuva ei kuitenkaan loppujen lopuksi kovinkaan paljoa tarjonnut – ja hyvä niin. Elokuva toi esiin sen, kuinka pahakaan ei ole yksiselitteisen paha ja kuinka pahuuden tai pelottavuuden syitä on hyvä tarkastella eri kulmista. Se Maleficentissa tehdäänkin hienosti. Disneyllä on viime vuosina pyristelty mallikkaasti eroon mustavalkoisesta ennalta-arvattavuudesta. Pahaksi mielletystäkin löytyy hyvyyttä ja toisaalta taas hyväksi mielletystä pahuutta. Rakkauskaan ei Maleficentissa ole happily ever after-siirappilöllöä, vaikka niin luontevasti odottaisi olevan. Ovelaa loppuratkaisua en kieltämättä osannut odottaa, mutta olen siitäkin tyytyväinen. Lana Del Reyn hienon eteerisesti versioima Once upon a dream-tunnari istuu elokuvaan huomattavasti paremmin loppuratkaisun ollessa tiedossa.

Luonnollisesti päähenkilö Pahattaren (Angelina Jolie) ympärillä kulkeva elokuva toimii ja Jolie näyttelee pienin elein mutta vaikuttavasti. Käsikirjoittajalle valtava kiitos päähenkilön ja näkökulman valinnasta, sillä perinteisen Prinsessa Ruususen filmatisointi, varsinkaan näillä näyttelijöillä, olisi ollut kohtuuttoman kamalaa katsottavaa. Elle Fanningin näyttelemä Auroran epävakauden voi vielä nähdä elokuvaan sopivaksi itsensäetsinnäksi, mutta Brenton Thwaitesin näyttelemä prinssi Philip tuntuu vain päälleliimatulta koomiselta sivuhahmolta, jonka koomisuuskin on pahemman kerran B-luokkaa. Kuten sanottu, elokuva keskittyy Pahattareen, ja jättää elokuvan heikomman aineksen onneksi vähemmälle huomiolle.

Disney on ilmeisesti luottanut klassikkofilmatisointien konseptiin jo ennen Maleficentin julkaisua, sillä juuri hiljattain julkaistiin teaser vuonna 2015 julkaistavasta Tuhkimon live action-versiosta. Onneksi on taas jotain, mitä odottaa.





You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta elokuvalta!

    VastaaPoista
  2. Tää on kyllä nähtävä, koska Angelina Jolie on mahtava ja Pahatar ehdottomasti Disney-pahisten parhaimmistoa. :D

    VastaaPoista
  3. Kävin katsomassa jo heti viime keskiviikkona, koska Angelina. Tulin leffateatterista ulos polvet vetelinä, koska Angelina. En selvästikään vieläkään ole päässyt yli ensirakkaudestani... :')

    VastaaPoista
  4. Heti Tuhkimon jälkeen olis vuorossa Viidakkokirja, ja sitten vielä Kaunotar ja hirviö vuonna 2016! Disney tainnut huomata mistä rahaa tulee, mutta kyllä meille kelpaa<3

    VastaaPoista