Tietoa mainostajalle ›

Teini-iän tuska vyöryy ylitsesi tasaisen varmasti Tampereen Työväen Teatterissa

Kerroinkin taannoin käyneeni Tampereella teatterissa ja muutenkin elävöitymässä . Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä ...

Kerroinkin taannoin käyneeni Tampereella teatterissa ja muutenkin elävöitymässä.

Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä sai hiljattain ensi-iltansa Spring Awakening.  Kannatan kaikkea Einoksi nimettyä jo periaatteen tasolla, joten teatterimatka oli selvä jo sillä perusteella. Produktiossa mukana oleva ystäväni houkutteli minua kuvailemalla musikaalia suunnilleen niin että "siinä runkataan ja ollaan alasti" hyvän musiikin lisäksi.

Köh, noh, olin heti että take my money mutta sainkin pyytämättä kutsun tulla katsomaan pressilipuilla. Mikäpä minä olen siinä vastustelemaan kun en muutenkaan.

Steven Saterin käsikirjoittama Spring Awakening on alunperin yhdysvaltalainen musikaali, joka perustuu Frank Wedekindin kirjoittamaan näytelmään Frühlings Erwachen. Musikaali sijoittuu 1800-luvun loppupuolen Saksaan. Pääosassa ovat nuoret, jotka kamppailevat aikuistumisen, kielletyn seksuaalisuuden ja yhteiskunnan odotusten kanssa. Näytelmää sensuroitiin sen ilmestymisen aikana ja keskustelua ja ajatuksia herää varmasti edelleen. Näytelmä kun on täynnä kuolemaa, itsemurhaa, teiniraskautta, homoseksuaalisuutta ja juuri kaikkea sellaista teini-ikäisen elämään kuuluvalta tuntuvaa, vaikkei mikään aiheista teini-ikäistä koskettaisikaan. Ollaan hurjasti vereslihalla ja tiedetään ehdottoman varmasti kaikesta kaikki.


Aihe on edelleen hyvin ajankohtainen: aivan samoja aiheita käsitellään Suomessa nytkin. Helposti voi taipua ajattelemaan maailman muuttuvan aina vain pahemmaksi ja hullummaksi, mutta siihenkin musikaali on hyvä lääke: aivan samoja ongelmia on koettu jo 1800-luvun lopussa.

Henkilökohtaisella tasolla asioiden samanaikainen säilyminen ja muuttuminen näkyivät Tampereella myös. Lapsena kävin usein Tampereella teatterissa isovanhempieni kanssa: mummi kielsi pukemasta teatteriin revittyjä farkkuja ja hermoili, voiko lapselle tehdä eväsmehun tyhjään kossupulloon. Nyt tein teatterimatkan ihan itseni kanssa, revityissä farkuissa. Katsomaan musikaalia, jossa esiintyi myös kaveri kotikylältä. Samaan aikaan maailma ja elämä muuttuu ja kuitenkin pysyy samana.

Spring Awakeningin käsikirjoitusta voisi helposti ajatella vaivaavan tyypillisen teini-iän käsittelyn ongelmat. Ei liene yhtään teinisuosikkiteosta, jossa ei kuoltaisi, tehtäisi aborttia, tultaisi kaapista, koettaisi perheväkivaltaa ja käsittämättömiä dramaattisia käänteitä kaiken aikaa. Erityisesti tämä korostuu ja näkyy, jos kirjoittaja on itse teini tai nuori. Pelkäsin ehkä vähän musikaalin olevan kiusallinen ja naiivi: taas kerran kun jouduin myöntämään, että olen itse jo ylittänyt teini-iän suhteellisen onnistuneesti.


Asioiden loputon vyörytys päälle tuntuu ehkä raskaalta ja tukahduttavalta, mutta toisaalta se on juuri oikea tapa palauttaa vanhemmankin katsojan mieleen se, miltä teini-iän myllerrys tuntuu: kaikki on raskasta, kaikkea on kamalasti eikä tiedä mihin suuntaan mennä tai miten päin olla ja pelkää hukkuvansa kaikkeen. Tampereen Työväen Teatterissa tästä tunteesta saadaan hyvin kiinni.

Homma hoituu Tampereen Työväen Teatterin ja TAMK:in musiikkiteatteriopiskelijoiden yhteistuotannolta muutenkin: kaikki toimii tasaisen varmasti eli hyvin. Nuorilla (eli suunnilleen itseni ikäisissä eli ei sillee nuorianuoria) näyttelijöillä on tallessa muistijäljet teini-iän tuskista ja tulkinta on siksi uskottavaa ja luontevaa. Oikein oivallinen musikaali.

Liput ja lisätiedot  Tampereen Työväen Teatterin sivuilta.

You Might Also Like

0 kommenttia