On tuskaisen vaikea kirjoittaa nyt yhtään mistään, tiedättekö.

Ajatukseni pyörivät jatkuvasti yhtä ja samaa rataa, pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Näitä samoja asioita voisin vatvoa täälläkin, ja olen vatvonutkin. Se ei kuitenkaan tunnu kauhean hedelmälliseltä: ei kirjoittaa eikä lukea. Eikä toisaalta järkevältä ylipäätään, tämä on internet ja täällä sitten on syvimmät ajatukseni ikuisesti, vaikka poistaisin kaikki somekäyttäjätunnukseni, jopa IRC-Galleriasta.

Kaiken muun lisäksi kirjoittaminen, siis nimenomaan blogin kirjoittaminen, tuntuu jumahtaneen tyystin. Huomaan olevani täynnä sellaista jatkuvaa mielessä kirjoittamista, että tästä täytyy kirjoittaa. Ja tästä täytyy kirjoittaa. Ja tästä. Ja lopulta en kirjoita mistään.

On tietysti hyvä, että on aiheita joista kirjoittaa. Se täytyminen on ongelma. Oikeastihan minun ei täydy kirjoittaa mistään, vaikka saisin sata pyyntöä tai tiedotetta tai vinkkiä tai ideaa tai kutsua. Aina vain tuntuu siltä, että loukkaan ihmisiä, menetän tilaisuuden tai unohdun enkä näy, jos jätän jonkun tulenpalavan asian kirjoittamatta. Jos en raportoi jokaista käännettä mitä yliopiston vessakylttisaagassa tapahtuu (en muuten ole raportoinut ensimmäisen postauksen jälkeen, vaikka tämä tarunhohtoinen kertomus jatkuu yhä), kirjoita napakasti takaisin kun joku kommentoi jossain jotain typerää tai jos en tiedota, kun jossain pyörii sateenkaareva taide-elämys. Jos en seuraa, raportoi, kommentoi, kyttää, googlaa ja vahdi hela tiden. Maailma on täynnä tiedotuskanavia, joista asioita voi seurata. Ja se toisaalta kamala ajatus onkin, että jäänkö tyystin tarpeettomaksi jos täältä ei löydä kaikkea.

Eikä ongelma ole se, että pyydetään kirjoittamaan tai vinkkaillaan asioista. Otan vinkkejä mielelläni vastaan ja usein kirjoitankin. On vain alkanut tuntua, että varsinkin itselleni on huonolla tavalla itsestäänselvää, että tietysti kirjoitan. Eikä se taida olla ikinä hyvä, jos asioita pitää itsestäänselvänä. Ai että, jos nyt loppuu tekstiautomaattina toimiminen, niin mikähän loppuu seuraavaksi? Luultavasti shampoon käyttö ja suihkussakäynti. Tai mitä jos Yle loppuu tai Maikkari loppuu.

En tiedä mitä tässä nyt halusin sanoa. Ehkä jotenkin sekä tiedottaa teille (koska siis pakkohan tässä nyt on jotain kuitenkin sanoa), ehkä selvittää asiaa itselleni.

Jotain kyllä aion kirjoitella tänne jatkossakin, mikään lopettamisvihje tämä ei missään tapauksessa ole. Uskon, että halua kirjoittaa löytyy vielä pitkään ja monellakin tapaa.

Nimenomaan halua, kunhan muistan, ettei täydy.