Eilen oli suomipopin suuri juhlapäivä, sillä Kaija Koon kauan odotettu uusi levy, Sinun naisesi, ilmestyi.
Itseasiassa levyn ilmestyminen oli livahtaa ohi korvieni. Odotin levyä sairaalla innolla jo aikoja sitten. Kävi kuitenkin niin, että en jotenkin hahmottanut ajan kulua. Tiesin levyn tulevan joskus marraskuun alussa, mutta en ihan hahmottanut, että marraskuun alku tosiaan on nyt. Sitten levy yhtäkkiä tupsahtikin Spotifystä syliini, eikä auttanut kuin laittaa glögikattila tulille ja jorata läpi yön uuden Kaija Koon kanssa.
Ja hyvin jorattava levy kyllä on! Monin paikoin, kuten kappaleessa Huoli pois, on kuultavissa jopa monelle sitä aidointa, 1990-luvun Kaijaa nykypäivällä EDM-pyssy-viittauksilla höystettynä. Voimauttavassa ja vapauttavassa aikuisen naisen anthem-discossa ollaan kuitenkin läpi levyn, samalla tiellä kuin edellisellä, täydellisellä supermenestyslevyllä Kuka sen opettaa (2014). Oli myös ilo huomata, kuinka nuoren polven tekijät ovat edelleen Kaija Koon levyjen taustavoima ja valttikortti. Huoli pois -kappaleen kirjoittajista löytyvät mm. VilleGalle ja Ellinoora, jonka kynällä on kirjoitettu lukuisia levyn kappaleita.
Kaija Kokkolan, siis Kaija Koon siviilipersoonan ja yksityishenkilön, tuominen biisiin on jännittävä ratkaisu ja kiinnostaa erityisesti itseäni, olenhan kirjoittanut kandintyönikin Kaija Koon tekstuaalisesti muodostuvasta hahmosta. Myös Koo itse on puhunut esiintyvän taiteilijan, Kaija Koon, ja lavalta poissaolevan Kaija Kokkolan eroavaisuuksista. Siihen toki Hillitse itsesi -kappaleen tekstikin liittyy: Kaija Kokkola pukeutuu pornottomasti, ei riehu ja on kiltti tyttö. Pitää hillitä itseään ja piilotella sitä mitä oikeasti on, vaikka haluaisi päästä riehumaan.
Toisaalta hillintä on Sinun naisesi -levyn ongelma. Kuka sen opettaa -levyn jokainen kappale tuntui Kaija Koon henkilökohtaiselta ja todelliselta. Aidolta ja sydän verellä avoimena kirjoitetulta, tietäen mistä puhuu. Uusi levy tuntuu jäävän kuin suojakalvon taakse, ei puhuta siitä mitä minä olen kokenut vaan siitä mitä kaikki ovat kokeneet. Eväät ja edellytykset samaan avoimuuteen olisi, mutta jokin voima vähän pidättelee. Kaija Koon tunteiden täyttämä ääni saa parhaimmillaan kuulijan itkemään samaan aikaan onnesta ja surusta, toivosta ja toivottomuudesta ja samalla pääsemään mielessään yli kaikista maailman ongelmista. Nyt se ääni ei pääse täysillä loistamaan, eikä jää päällimmäisenä levystä mieleen. Paikoin ääni kuitenkin pääsee oikeuksiinsa, kuten Joku jonka vuoksi kuolla -kappaleessa.
Kuten sanottu, Kuka sen opettaa oli uskomaton superlevy ja täynnä toinen toistaan täydellisempiä biisejä. Saman tempun toistaminen ei oikeastaan onnistuisi millään, eikä tarvitsekaan. Sinun naisesi jatkaa hienosti aikuisen naisen voimautumispop-linjalla, vaikka hiukan välitilaksi jääkin. Joka tapauksessa levy on varma talvikauden voimauttaja ja bileiden lämmittäjä.
0 kommenttia