Maanantaina oli viimeinen lomapäivä. Loma oli todentotta ihan hullun pituinen eikä syksy kiireiden puolesta tule olemaan kovin rankka. Silti se kai vähän tavan vuoksi ahdisti ja riepoi. Paluu arkeen, kuihtuu kesäinen maa,  metsään on tullut jo syys.

 Tyhmä päivä, kaikki huonosti ja Voldemort mieleni perukoilta huhuilee, että you're a fool, you will lose everything.

Sitten jotain niinkin arkista kuin kutsu shoppailemaan. Päädyimme Cittariin, taas. Cittarista lounaspatongin pariin idylliselle sisäpihalle, käteen ilmestyy viinilasi ja muutama toinenkin, auringossa oli hetkittäin jopa helteisen kuuma.

Välillä siirryimme arvioimaan sisätiloihin hankittuja vaatekappaleita (ei Cittarista, haluan huomauttaa), palataksemme takaisin sisäpihalle, jonne sivumennen mainitakseni tuli myös hyvin kaunis valo kuvaukseen. Ikkunasta kantautui kutsu syömään, ja niinpä siirryimme sisälle. Huomasimme viinipänikkämme ehtyneen. Kertakaikkiaan ällistyttävä sattumus meidän seurueessamme, kertakaikkiaan.

Ilta jatkui ja jatkui jatkumistaan ja päättyi lopulta yllättäviin yllätysjatkoihin. Ryömin seuraavan päivän, siis syksyn ensimmäiselle, luennolle ihan väärästä suunnasta ja en niin raikkaana.

Se ei ehkä ollut fiksuinta, mutta olipahan muistettava lopetus kesälomalle.