Taannoin kirjoitin Anttilan konkurssiloppuunmyynnin rippeistä löytämistäni hamam-pyyhkeistä. Samalla kierroksella löysin jotain muutakin.
Seuralaiseni kanssa kiertelimme vähän kauhunsekaisen huvituksen siivittämänä kaikenlaisen jäämistön keskellä. Kuinka paljon on sellaista tavaraa, jota oikeastaan kukaan ei suin surminkaan suunnittelisi hankkivansa itselleen. Yksinkertaisesti tarpeetonta ja vieläpä rumaa ja tarpeetonta tavaraa.
Epäuskoisina hypistelimme hyllyihin ja koreihin pyörimään jääneitä kenkiä.
– Nääki on tällaset pedarisipsuttimet.
– Et varmaan tarkoita pedarilla pedagogia?
– Et varmaan tarkoita pedarilla pedagogia?
Hämmentävän rumia ja niinku muotoilultaan viimeistelemättömiä. Klohmoja ja hankalia. On siellä ollut fiksujakin tuotteita, tiedän sen, mutta jäljelle oli tietenkin jääneet vain ne, joita tuskin kukaan haluaa.
Olin juuri hihittelemässä jollekin full-denim-saappaille, kun lauseeni keskeytyi jäätyäni tuijottamaan jotain kertakaikkisen awesomee.
Hohtavan valkoiset, nahkaiset, kauniit, aivan kuin platform-korolla varustetut Adidaksen tossut. Rumat kengät ympärillä vieläpä jotenkin korostivat Addujen kauneutta ja valkoisuutta. Olivatpa vieläpä minun kokoani. Ai kauhee pitääks nyt oikeesti ruveta ostaan täältä jotai tossuja oikeesti, kauhistelin vetäessäni tossuja jalkaan. Olen jo kauan himoillut Adidaksen Superstareja, mutta ne eivät vain kaikessa kapeudessaan sovi minun räpylääni. Mutta nämä sopivat ja ovat oikeastaan kauniimmat kuin Superstarit.
Kuten sanoin, nämä näyttävät hauskasti siltä, kuin näissä olisi vähän paksumpi, platform-henkinen pohja. Oikeasti siis ei ole, jos joku ei vielä ymmärtänyt.
On ne vaan kauniit, sanoo hän, joka on ostanut jalkojensa lukumäärään nähden ihan sairaan monet, jopa sairaan monet valkoiset, kengät viime aikojen kuluessa. Mutta toisaalta se lienee täysin ok.
1 kommenttia
On ne hienot.
VastaaPoista