Tietoa mainostajalle ›

Ruisrock – asia, josta vähän elämässä ilahdun

Ajan hengen mukaisesti olen viime päivinä miettinyt asioita, jotka ihan todella, aina ja joka kerta, tuottavat minulle aitoa iloa. Asioita, ...

Ajan hengen mukaisesti olen viime päivinä miettinyt asioita, jotka ihan todella, aina ja joka kerta, tuottavat minulle aitoa iloa. Asioita, joita ihan todella rakastan.

On nimittäin tuntunut aika pitkään siltä, ettei mitkään pikkuasiat tunnu miltään. Tarvitsen suuria ja ihmeellisiä asioita, että tuntuisi edes jotenkin ihmeelliseltä.

Eilen rantauduin vesibussilla Ruisrockiin ja tajusin sen heti jalkojeni osuessa Ruissalon maaperään.

Ruisrock on asia, joka tekee minut onnelliseksi. Asia, jota rakastan. Nyt ja aina.



Kaikkitietävästi pseudofaktoja Ruissalosta esitelmöiviä VIP-vieraita vesibussissa. Isompi pienemmän hartioille kiipeäviä liian humalaisia. Pölypilveä, joka nousee Ruissalon ympärille ja saa auringonsäteet näkymään. Jusu Lounelaa. Hyppimisestä tärisevää maata ja sen myötä heiluvaa screenikuvaa. Vip-alueen julkkiksia, jotka tuntuvat olleen samat viimeiset kymmenen vuotta. Tänä vuonna rakastin jopa Apulantaa, jonka näkemistä olen pyrkinyt viime vuosina välttämään.

Eilen käynnistyi elämäni kahdestoista Ruisrock. Festarifiilis oli hukassa enkä ollut ajatellut mitään. En edes ollut varma, kuka esiintyy minäkin päivänä (muistin Vesalankin esiintyvän jo perjantaina eikä vasta tänään lauantaina).


Silti, saapuessani Ruissaloon ja kävellessäni rantaviivaa kohti rantalavaa ja juuri alkanutta Ellinooran keikkaa, laskeutui päälleni onnellisuuden tunne, aivan kuin ylellinen silkkivaate. Tuli samanlainen tunne kuin minkä koen usein elokuviin mennessä: tuntuu niin hienolta ja jännittävältä, että alkaa vähän itkettää. Ei se, että nautittava kulttuuripläjäys olisi niin erityinen, vaan jo ajatus siitä, että nyt olen täällä ja voin vain olla ja nauttia. Ja Ellinoora kyllä oli ihana, otti hienosti lavan haltuun ja oli vielä sellainen vilpittömän ilahtunut ja innostunut kaikesta. Harva artisti tietenkään sanoo yleisölleen esimerkiksi että no joo tällane perusfestarisetti, semipaskaa mut tulipahan tehtyä, vaan keikka ja yleisö on tietysti paras ja rakas vaikka oikeasti olisikin perussemipaskaa.


Joka tapauksessa, Ruisrock on nyt ja olen kyllä sitä mieltä, että Ruisrock on ihmisen parasta aikaa. Ruissihan myi todella hyvin, monia lipputuotteita loppuun jo etukäteen, mutta silti löytyy Cheekistä nillittäjiä. Kyllä yleisö kohta äänestää jaloillaan ja sitten on festarit nurin, tietää moni kertoa. Siltä näyttää juu. Olin innoissani jo torstaina siitä, kuinka vaikutti siltä, että koko Helsinki siirtyy Turkuun Ruisrockin viettoon. Ruisrockissa on melkein kaikki, fiilistelin.

Sitten sain puhelun isotädiltäni. Menetkö Ruisrockiin, minä olen menossa, olen kaikki kolme päivää, hän kertoi. Okei. Ruisrockissa on kaikki.


You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Oli ihana törmätä eilen! Oon vieläkin iloinen, kun olit niin tyylikäs :D Tuo tukka ja lippis ja koko Eino! :)

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos, ihana kuulla! Törmäillään taas :).

    VastaaPoista
  3. Mulla tuli tänä vuonna jo viidestoista perättäinen Ruisrock - tosin ensimmäistä kertaa talkoolaisena. Pyörätuolikorokkeilla päivystäessä tai taukoillessa yleisön joukossa palloillessa en onnistunut bongaamaan yhden yhtä tuttua, mutta sut huomasin useampaan otteeseen :D
    Jos olisin ehtinyt/kehdannut, olisin tullut nykäisemään hihasta ja kiittämään kivasta ja elämänmakuisesta blogistasi, jota olen kommentoimatta jo useamman vuoden seurannut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sähän olet ollut reippaasti rokkaamassa!

      Ja hauskaa että bongasit! Olisit vaan tullut moikkaamaan :). Mutta ehkä ensi vuonna kohtaamme! Ja ihana kuulla, tällaiset palautteet on oikeasti tärkeitä ja ilahduttavat :). Kiitos!

      Poista