Terveisiä Suomen poliittisen eliitin kermavaahdon keskeltä eli Porista eli SuomiAreenasta! Olen jo pari vuotta suunnitellut tulevani tänne ja tänä vuonna viimeinkin olen paikalla!

Suhtauduin SuomiAreenaan vähän epäilyksellä, vaikka positiivisesti suhtauduinkin. Paljon on puhuttu siitä, kuinka SuomiAreena on vain eliitin omaa keskinäistä rinkirunkkausta norsunluutornissa, johon ei tavallinen kansalainen pääse mukaan. Noin niinku yhden illan perusteella voisin luonnehtia, että asia ei ole näin. Jo se, että Suomen huippupoliitikot tulevat Poriin on mielestäni maanläheisyydessään absurdi ajatus. No okei, monet eivät minusta ole huippuja, mutta korkeassa asemassa olevia poliitikkoja kuitenkin. Ja ainakin eilisen perusteella herratiesketkä ovat ihan tavallisen kansan tavoitettavissa, istuskelemassa yömyöhälle pubeissa ja baareissa, kenen tahansa saavutettavissa. Eilen sivukorvalla kuulemani lausahdus, "siinä me ministerin kanssa juotiin viskiä ja puhuttiin pillusta" on aika kuvaava. Haluaisin uskoa, ettei tätä tapahdu ihan arkipäiväisessä keskustelussa, mutta toisaalta viime päivien mikaraatikaiset vessakeskusteluineen eivät ole ihan kauhean kaukana tästä.

Itsehän olen siis lähinnä pyrkinyt vitsailemaan karhunpanemisen loppumisesta Porissa ja oman tännetuloni myötä sen uudelleen alkamisesta. On hyvä, että käytän tilaisuuteni hyväksi! Aikani on koittanut!

Tietenkin voi olla, että olen tiedostamattani ajautunut vallan ytimeen ja siksi maailma näyttäytyy minulle vääristyneenä, enkä siksi ole relevantti arvioimaan että ollaanko täällä ihan eliitin elviksinä vai muiniksina taviksina. Mää oon kyl nii pal kauhia yllättyny jos mää jossai eliitis näi yhtäkkii ole.

Joka tapauksessa täällä on mahtavaa, olen valtavan iloinen että tulin! Tosin olen hiukan hämmentynyt siitä, että suunnilleen kaikki tapaamani ihmiset ovat tienneet minut heti, kun olen maininnut blogini. Vain terävin kärki on muistanut etunimeni. Saatan ehkä vaihtaa nimeni Kylän Homoksi tai muuksi vastaavaksi. Brändin vahvistus ja niin eespäin.

Nyt riennän etsimään jostain ruokaa (kaupunki on kuulemma täynnä ilmaisia aamiaisia ja lounaita ja minä onneton nukuin ohi näistä) ja sitten tieni viekin odottamaan Anneli Auerin haastattelua. Kuijjännää!!!