Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Voiko ihanammin Pride-viikko enää alkaa?

Helsinki Pride -viikko alkoi eilen ja herätti vahvan tunteen siitä, että tästä viikosta on tuleva jumalaisen hyvä. Pride House Cafe Köketi...

Helsinki Pride -viikko alkoi eilen ja herätti vahvan tunteen siitä, että tästä viikosta on tuleva jumalaisen hyvä.

Pride House Cafe Köketissä oli kiva uusi idis, ja kuten tilaisuudessa kerrottiinkin, Tukholman Pridestä napattu idea. Kahvila/ravintolaympäristöön on huomattavasti helpompi kokoontua oikeasti hengailemaan sateenkaarihengessä kuin aikaisempina vuosina palvelleeseen Lasipalatsin infotilaan. Ihanaa!

Anna Perho juonsi avajaiset ja oli vaan yksinkertaisesti hyvä: fiksu, skarppi ja asiallinen, mutta kuitenkin viihdyttävä. Ja omista näkemyksistään kertoessaan vilpitön ja aito, ei ollenkaan sellainen kyl ny varmaa kaik homot tykkää mitä herkästi voi lipsahtaa olemaan kun tarjoutuu hyväntekeväisyyskeikalle. Priden suojelija Silvia Modigista tuskin tarvitsee sanoa mitään: silkkaa parhautta. Mainitsemisen arvoinen on myös Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, joka vaikuttaa nykyisin jo ihan siltä, että Priden avajaisissa vierailu ja puhuminen on hänestäkin oikeasti kivaa. Olin myös lähellä moikata Pajusta hyvinkin tuttavallisesti: naama kun oli tuttu, niin ajattelin että joku Pride-tuttava se varmaan on. Ja tavallaan toki olinkin oikeassa, olenhan nähnyt Jussi Pajusen Pridessä jo hyvin useana vuonna. 



Varsinainen juhlahumu humisteltiin Circuksessa, jossa järjestettiin Helsinki Priden Avajaisklubi. Oli sääli, ettei esimerkiksi koko Suomi ollut paikalla, sillä puitteet ja ohjelma olivat erinomaisia. Lahden muotoiluinstituutin muotinäytös oli aidosti hieno ja kaunista katsottavaa.


Joskin hieman huvituin, kun ensin manifestoidaan naisen rintojen luonnollisuudesta ja yliseksualisoimisesta, ja sitten lavalle marssii omaan silmääni hyvinkin epäluonnollisiksi leikatut ja täytetyt tissit. Varma en tosin voi olla, joten pahoittelut, jos nyt esineellistin jonkun luonnostaan leikatuilta näyttäviä tissejä ikävällä tavalla. Enkä paheksu siis leikattuja rintojakaan, jokainen tehköön mitä haluaa, mutta asiayhteys ja ristiriita oli se, jota jäin ihmettelemään. Anyway, kauniita asuja ja vaatteita. Erityisesti hurmaannuin jälleen Ivana Helsingin sydäntakista. Oi saisipa sellaisen miehisessä koossa, en käyttäisi enää koskaan mitään muuta.


Hauskaa oli nähdä myös Juuso Kekkonen ihan vain stand-up-keikalla, ilman teatteriesitys-ympäristöä. Jutut olivat toki osittain samoja, mutta ei haittaa, itsekin kerron vuodesta toiseen samoja juttuja olematta edes stand-up-koomikko. Hyvä Juuso!


Parasta oli kuitenkin, ylläripylläri, Maija Vilkkumaa. Olin toki salaa ylpeä, sillä aavistelin, että Maijan Pride-yhteistyö on ehkä lähtöisin siitä, että kerroin Maijalle taannoin uskomattomia ajatuksiani siitä, miten Onkse väärin -biisiä voisi hyödyntää Priden yhteydessä tai herrantähden tehdä edes jonkun sateenkaariteemaisen t-paidan biisiin liittyen. Ideaanhan sitten tartuttiin paljon suuremmin, tuli video ja keikka ja Pride-tuotemallisto. Ja ihan pyytämättä Maija tuli spiikissä maininneeksi, että kenen ideasta kaikki oikeastaan onkaan lähtöisin.


Luultavasti puhun ikuisesti siitä, kuinka koskaan ei voi tietää, mutta tämä on vain niin ajankohtainen aihe, jota itsekin mielessäni paljon työstän. Pitäisi ehkä ajatella asioita laajemmassa mittakaavassa kuin viimeisen kahden viikon ajalta. Jos vaikka kymmenen vuotta sitten joku olisi kertonut, että aloitteleva poliittinen puolue kokee minut itselleen hyödylliseksi mainoskasvoksi tai että minun ideastani toteutuu jotain noinkin hauskaa kuin Maija X Pride. Tai ylipäätään, kuinka kreisin suuri juttu Maijan Pride-esiintyminen olisi itselleni henkilökohtaisesti ollut vaikka kymmenen vuotta sitten. Ja nyt kun se tapahtui, olin ikään kuin osasyyllinen. Suuri juttu Maija tuntui olevan monelle muullekin ja olin niin lähellä cuteness overload -kuolemaa katsellessani kaikkia ihania pariskuntia Maijan esiintyessä.


Avajaisklubin jälkeen hiippailin yömajaani, joskin tein pienen koukkauksen kebabia noutaakseni (eilisen ateriat: raejuustoa ja ruisleipää, ranskalaiset, kebab ranskalaisilla). Helsingin yössä voi tapahtua yllättäviä ja hauskoja kohtaamisia, joita ei välttämättä odottaisi tapahtuvaksi. Pahoitellen tuotan teille nyt pettymyksen ja tuhoan ajatuksenne: ei, en bylsinyt eilen ketään.

Tulipa nyt vaivaannuttavaa ja tunnekuohuista höpinää, jota syntyy väsyneenä ja nälkäisenä. Pahoittelut, tulevissa Pride-postauksissani (pahimmillaan näitä tulee tällä viikolla päivittäin) pysyn tiukasti faktoissa ja journalistisessa otteessa. Niinku täällä yleensä on tapana juu.

Tunnen luissani, että tästä tulee paras Pride-viikko.



You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ihan mahtavaa on myös Itiksessä; siellä juhlitaan Ramadania ja Helsinki Prideä yhtä aikaa. Todellista kulttuurista monimuotoisuutta! Mahtava Itä-Helsinki!

    VastaaPoista