Sunnuntaina kuvasin pitkän päivän Radio Aallon Helsinki-päivän konsertissa. Huh, olipa uuvuttava mutta kiva päivä! Koska oon painanut aivan liian pitkää päivää (no okei, yhden päivän) oli maanantaina luontevaa vähän bailaa. Sopivasti sattui niin, että Suomen Blogimedian kesäjuhlat järjestettiin maanantaina, eli juuri kun olin sattumalta Isolla Kirkolla jo muutenkin!

Juhlimme kesää Korjaamolla. Juhlamme alkoivat Korjaamo Kinossa katsomalla The Neon Demon. Elokuvassa oli erittäin toimivia visuaalisia elementtejä, mutta siis oh my god miten dorkia kliseitä juoneen oli saatu ympättyä. Loppuhuipennus oli tyhmin ikinä ja itse olisin leikannut sen muitta mutkitta pois. Itseasiassa hyvinkin moni ns. taiteellisempaan ilmaisuun pyrkivä elokuva olisi pelastunut minun leikkauksellani, sillä olen silläkin saralla varsin etevä without any education. Eli muakin voi kyl konsultoida jos ei oo ite ihan varma, tiedoksi teille lukuisille elokuva-alan seuraajilleni. Mikä sääli, etten ole juuri nyt sodikses elokuvajuhlilla. Jo toista vuotta kovasti suunnittelin meneväni, vaan todellisuus tuli jälleen tielleni.

No niin, eteenpäin, takaisin kesäjuhliin.

Koska olen palkittu ja asemani vakiinnuttanut mutta kasvua tavoitteleva lifestyle-bloggari, valmistauduin tilaisuuteen toki huolella. Noin sekunti ennen juhliin lähtöä muistin, että paita, jonka otin oikenemaan kassin pohjalta heti kun pääsen yöpaikkaani, on edelleen alimpana, tuhannessa kurtussa reppuni pohjalla. Samoin pomminvarma kampaukseni räjähti ja oli hirveä kunnes lopullisesti lässähti. Näin luodaan tähti-myyttiä!


Onneksi kekkerit olivat varsin rennot, eikä tarvinnut yhtään pönöttää. Tai vähän olisi ehkä tarvinnut, niin kanssabloggarieni somekanaviin ei olisi päätynyt palopuheitani esimerkiksi siitä, kuinka sukupuolitauteja ei todellisuudessa ole olemassakaan. Luulen, että seuraavissa juhlissa juomatarjoilu saatetaan toteuttaa juomalipuilla, joita minulle ei valitettavasti riitä. Tai ehkä kutsuni hukkuu sähköpostissa. Tai sitten olen ollut kaikkien mielestä niin valloittavan hauska, että juhlat jotenkin rakennetaan minun ympärilleni. No niin, juu, eiköhän tämä ollut tässä.


Kuinka ollakaan, voitteko kuvitella, aivan kuten blogikekkereissä aina ennenkin, päädyin jälleen jatkamaan iltaa mammabloggareiden kanssa. Tosin seurueeseen kuului myös ei-mammabloggareita bloggareita, eli tuttavapiirini laajenee kreisii tahtii, aivan kuin maailmankaikkeus. Huh, siis tää on niin kreisii.