Tietoa mainostajalle ›

Tissit terhakkaana vapunviettoon

Tiiättekö, se on vappu nyt! Kevät ja kesä ja elämä ja vihannoivat niityt ovat täällä! En tiedä teistä, mutta minä rakastan vappua. Rakasta...

Tiiättekö, se on vappu nyt! Kevät ja kesä ja elämä ja vihannoivat niityt ovat täällä!

En tiedä teistä, mutta minä rakastan vappua. Rakastan sitä enemmän kuin pääsiäistä, jota rakastan enemmän kuin joulua. Vappurakkauteeni tietysti liittyy ninä yliopistoaikoina se, että vapusta oikeastaan alkaa kesäloma, joka kestää syyskuun alkuun asti. Eli vappu on vähän kuin koulunpäättäjäiset, vaikkei yliopisto olekaan koulu. Vaikka olenkin yliopistouraani kiivaasti päättämässä mahdollisimman pian.

Urbaanilegendat kertovat korkeakouluopiskelijoista, jotka juhlivat vappua kolme viikkoa tai viikon tai se yks juhli vielä viime viikonloppunakin Lynissä vappua kakstuhattaneljätoista. Itse olen aika tyytyväinen kolmen päivän juhlintaan: perjantaista sunnuntaihin on sopiva, vähän kuin festarit.

Aloitin eilen perjantaina kevyesti vapunvieton. Ehdotin ystävälle munkkeja, mutta olimme hurjia ja ostimme oikein kaksi litraa simaakin. Nautiskelimme niitä jokirannassa ja puhuimme hävyttömyyksiä. Toiselta puolelta jokea toinen ystäväni huuteli tervehdyksiä jokilaivan terassilta.

Munkkisimojen (vrt. pullakahvien) jälkeen oli jotenkin nälkä, ja jalkamme veivät meidät Kouluun, jonka terassi oli yhtäkkiä puhjennut Koulun pihaan. Koulun piha on lempipaikkani, jossa en jostain syystä ikinä muista ja tajua käydä. Aina vähän suhtaudun nuivasti kun ihmiset vähättelevät Suomea ja puhuvat siitä, kuinka siellä ja täällä on niin paljon parempaa kun vissyään saa läikyttää aidatun terassin ulkopuolellakin kellon ympäri. Koulun pihasta on kuitenkin sanottava, että se on ihanalla tavalla epäsuomalainen: siisti ja kaunis ja viihtyisä ja sinne sopivat kaikki. Eikä se näytä terassilta, vaan nimensämukaisesti pihalta. Mainio paikka. Söimme lohkoperunat ja sipulirenkaat, joiden höysteenä oli suolakurkkua. Käytännössä siis melkein perunasalaatti, vappu kun oli.

Aterian jälkeen törmäsin maailmankaikkeuden hienoimpaan.... tissiliivimainokseen. Se on upea, oli pakko ottaa sen kanssa kaverikuva. Jaoin kuvan heti tuoreeltaan Facebookissa, ja se sai paljon kiitosta: moni ilahtui ilmastoiduista sovitustiloista. Kaikkihan tietävät, että rinnat pysyvät terhakoina ja kiinteinä viileässä. Minäkin tiesin tämän, sillä olen lukenut aiheesta Geri Halliwellin elämäkerrasta. Sukulaiseni kiitteli tiedonannosta, että nyt hänkin tietää, minne lähteä ostoksille. Päivän hyvä työ tuli tehtyä. Harmi, että voi olla vaikeaa löytää väylää blogiyhteistyölle liivikaupan kanssa. Edellytykset kyllä olisivat.

Mutta hei, ihanaa vappua kaikki! Riekkukaa ja juokaa lakista shampanjaa ja kehukaa ihastellen vierustoverin hienoa hattua.

You Might Also Like

0 kommenttia