Kaupallinen yhteistyö: Norex Spirits

Pidän keväiset ennakkopääsiäisjuhlat. Tuokaa ruokaa, viiniä on, kirjoitin kaveriporukan viestiketjuun ja onnittelin itseäni. Juhla tulee luokseni tekemättä sen suurempia!

Olen viime viikot laukannut kiireisenä paikasta toiseen, enkä olisi itse pääsiäisjuhlaa ehtinyt loihtiakaan. Juhlan ja ystävien seuran tarpeessa kaiken kiireen keskellä kyllä olin. Empiiristen havaintojeni mukaan parhaat bileet syntyvätkin aina silloin, kun ei liiaksi suunnittele.

Sen verran kuitenkin suunnittelin, että keväisestä päivästä ja tulevasta juhlasta huumaantuneena pysähdyin torille ostamaan kimpun tulppaaneja. Juhlista kuullessaan myyjä lisäsi kimppuun vielä muutaman koristeoksan. Ja okei, koska aina (ja aina turhaan) pelkään, että ruoka loppuu kesken, hankin kukkien lisäksi myös pähkinöitä ja sipsejä pöytään. Perinteisiä pääsiäisherkkuja, varsinkin sipsit.

Viininä palveli jälleen luottoviinini Matsu. Itse olen ollut Matsun ystävä jo pitkään. Ensin ihastuin etikettiin (kukapa ei?) ja sen myötä sisältöön. Enkä ollut ihastukseni kanssa yksin: ainakin yhden kerran kuulin innostuneen hihkaisun, että taas miesviiniä. Muutamalle vieraalle viini oli tuttu syksyisestä saunaillasta, jossa maistelimme eri-ikäisiä Matsuja. Matsu hoiti tehtävänsä silloin ja hoiti nytkin. Varsinkin nuorin Matsu toimii mainiosti niin seurustelun kuin ruuankin kanssa. Matsu on siis hyvä pitää mielessä, vaikka pääsiäisjuhlien menua suunnitellessa. Matsu nimittäin on samaan aikaan sekä hyvä että helppo. Mutkattoman leppoisiin pääsiäisjuhliinikin olin kattanut laseiksi aivan tavalliset juomalasit. Virallisesti syynä kattauspoliittisiin päätöksiini oli se, että valmistauduimme alkavaan piknik-kauteen, jossa lasin mallin kanssa ei ole niin nuukaa. Epävirallista syytä en tietenkään kerro, mutta jotkut epäilivät lasivalintani johtuvan siitä, ettei keittiöstäni vieläkään löydy viinilaseja. En kommentoi.

Ja ihanaa oli ruokakin, ai että. Oli jumalaista piirakkaa, oli ihanaa salaattia, oli ihana keväinen tunnelma suussa. Oli vegaanisia tahnoja, joista yksi maistui niiiin erehdyttävästi kanakastikkeelta, etteivät kaikki kyenneet sataprosenttisesta vegaanivarmuudesta huolimatta sitä syömään. Itse söin, onhan kana tunnettu pääsiäiseläin ja tahna oli sitä paitsi uskomattoman hyvää. Jälkiruuaksi maistelimme valikoiman pääsiäismunia. Niiden kohdalla makumieltymyksemme erosivat paikoin paljonkin, mutta reilun pelin hengessä tulimme tasapelimäiseen lopputulemaan, että kaikki munat ovat omalla tavallaan hyviä.

Ilta sujui ja soljui, ruuan ja viinin parissa syntyi suuria ja pieniä ajatuksia ja tulevaisuudensuunnitelmia. Juhlien jälkiä siivotessa asettelin tyhjät Matsu-pullot riviin seinää vasten. Oma kassinsa palautuspulloille löytyy kyllä keittiöstä, mutta eihän noin kauniita pulloja missään kassissa voi säilyttää. Muistuttakoot seinustalla ihanista juhlista, ainakin seuraaviin juhliin asti.

Kurkkaa myös Matsu el Picarolle sopiva poronkäristysresepti Viikon Viini -blogista!

Pahoitellen totean loppuun, että Valviran sääntöjen vuoksi alkoholisisältöä ei voi kommentoida.