Universal Music Finland juhlisti Chromatican julkaisupäivää lähettämällä esim. meikäläiselle pienen Gaga-yllätyksen. Kiitos!

En muista, milloin olisin ollut viimeksi näin fiiliksissä uudesta musiikista! Lady Gagan Chromatica-albumi julkaistiin vihdoin ja viimein tänään. Vaikka kuuntelen levyä tietysti Spotifystä, enkä tiedä, onko levystä edes olemassa mitään fyysistä kappaletta, on mielessäni silti samaa jännitystä ja hyrinää kuin aikoina, jolloin uudet levyt olivat levyjä ja niiden saapumista piti odottaa malttamattomana postin mukana, asetella tyyny postiluukun alle, ettei lattiaan kolahdus riko levykotelon hampaita.

Heti intron alkutahdeista sain aamuuni älytöntä puhtia. Tanssin ympäri kotiani superpallona, tuli vastustamaton halu vetää päälle pelkät sateenkaari-jockstrapit ja pvc-takki ja syöksyä kaduille tanssimaan. Levy jyskyttää koko ruumiissa ja sielun sopukoissa kuin poppers yökerhojen tanssilattioilla tai dark roomeissa.

Samalla sain ihanan häivähdyksen sellaisesta nuoruuden fanituksen viimeisistä rippeistä, joita Gagan kanssa koin vuonna 2012. Lähdin vähän väsyneesti Gagan toistaiseksi viimeiselle Suomen keikalle, paikkani oli Hartwallin piippuhyllyllä, mikä oli valtava romahdus siihen, että edellisellä keikalla olin sentään jorannut eturivissä. Silti Gagan huuma vei mukanaan piippuhyllyltäkin, keikan jälkeen kahmin myyntipisteeltä mukaani suunnilleen kaiken kiertuekrääsän. Seuraavana päivänä itseltänikin salaa päädyin Kämp-hotellin eteen muiden fanien sekaan päivystämään. Huomasin siirtäneeni kotiinlähtöä ensin tunnilla, sitten kahdella, kolmella ja lopulta neljällä. Silloinen kumppanini oli epäuskoinen ja tyrmistynyt, että todellako olen näin kajahtanut, että en tule kotiin vaan seison jonkun hotellin edessä.
Lopulta alkoi tapahtua. Vartijat rakensivat mellakka-aidat, sympaattinen mutta jämäkkä vartija tuli rauhoittelevasti kuiskaamaan meille, että mitä ikinä tapahtuukin, niin rauhallisena pysymällä kaikki tulee menemään hyvin. Oli päivänselvää, että tästä ei enää lähdetä mihinkään, sillä Gaga on pian täällä.

Ja niin hän saapui. Lipui keskuuteemme pitkässä viitassaan ja sulkahupussaan. Vaelsi kenellekään puhumatta, keneenkään katsomatta aidan vierellä jakaen nimmareita. Minulla oli keikalta ostettu kiertuekirjanen mukanani, edessäni olevat ihmiset pyytelivät nimmareita kouluvihkoihin ja kangaskasseihin. Gaga oli jo pyyhältämässä ohitseni, kun tein jotain hiukan luvatonta. Ihan vain vähän kevyesti tartuin edessäni olevia ihmisiä olkapäistä ja ponnistin hieman eteenpäin saadakseni kiertuekirjaseni Gagan eteen. Jo ohi lipunut Gaga huomasi kirjani sivusilmällään, käännähti katsahtamaan sitä ja suhaisi tussillaan nimen kirjaseeni.

Nimmarihan on todellisuudessa onneton söhry eikä mitenkään hieno, MUTTA SE ON GAGAN NIMMARI KIERTUEKIRJAN KANNESSA. Lopulta myin surkeat kännykkäräpsyni Gagasta eräälle viihdesivustolle. Palkkio oli periaatteessa onneton, mutta kattoi juuri sopivasti matkakulut ja keikkalipun.

Viime vuosina Gaga ihmisenä tekemisineen on herättänyt hämmennystä. Hän on tietysti tehnyt rakastetun elokuvan ja hittibiisin sisältävän soundtrackin siihen, mutta country-vaiheen Gaga ei ole ehkä herättänyt tunteita samalla tavalla. Se on vain ollut. Toisaalta se on inhimillistä: ei kukaan jaksa riehua kaiken aikaa. Sitä Gagassa olen ehkä eniten rakastanutkin – kaiken uskomattoman tyylikikkailun ja medianäkyvyyksienkin keskellä hän on ollut yksinkertaisesti ihana ja elävä ihminen.


Nyt Gaga on palannut taas suurelle yleisölle tuttuun ja turvalliseen tanssipoppiin. Uuden levyn musiikkivideot, Stupid Love ja Rain On Me, ovat aika perinteisiä tanssikoreografiavideoita. Vaikka niiden visuaalinen ilme on futuristinen ja ihmisten maailmasta irrallaan, on niiden tunnelmassa ja puvustuksessa silti jotain kotikutoista ja maanläheistä. Vähän kuin katsoisi 1980-luvun koko perheen fantasiaseikkailuelokuvia. Ne antavat tunteen, että minä, tavallinen ihminen, voin todella päästä niiden mukana pois omasta ankeasta maailmastani, saada elämään värit. Juuri siinä juuri Gagan voima mielestäni on.

Koronan iskiessä näytti taas hetken pahalta ja Chromatica-levyn julkaisuakin siirrettiin. Pelkäsin, että kaikki tulee lässähtämään. Mutta toisin kävi. Varsinkin omalla kohdalla ja suomalaisille Chromatica tuli täydelliseen hetkeen. Kesä on puhjennut kukkaansa ja poikkeusoloja aletaan hiljalleen höllätä. Ei tunnu enää kielletyltä tai sopimattomalta tanssia ja riehaantua. Levy on hypnoottisen upea ja haluan vain jorata sen läpi kerta toisensa jälkeen. On ihana nähdä Gagan putoavan jälleen tukevasti jaloilleen, vaikka jalkoja fibromyalgia piinaisikin.

Lady Gaga – Chromatica Spotifyssä