Tämä tilanne on nyt edennyt niin pitkälle, että en voi olla enää puhumatta tästä teille.

Homopojan opas nimittäin on nyt todellakin valmis, painokoneiden hellässä huomassa ja aivan pian teidänkin saatavillanne!

Projekti on ollut käsittämätön – esikoiskirjoilla tunnetusti voi olla sellainen luonne. Kirjaa alettiin tehdä yllättäen ja rytinällä. Tammikuussa olimme Timpsin kanssa Islannissa, jossa valitin itku kurkussa kaiken merkityksettömyyttä, tekemisen puutetta ja näköalattomuutta. Reissun jälkeen sähköpostin avatessani odotti mailissa viesti kiinnostuksestani kirjan tekoon. Samalla kellonlyömällä kolahti mailiin myös kysely halukkuudestani Aikuiset -podcastin juontamiseen. Olen huomannut ennenkin, että asiat paranevat vain sillä, että käyn pohjalla ja itku kurkussa ulvon kaiken loppua ja katastrofeja. Sitten heti alkaa tapahtua hyviä asioita!

Tosiasiassahan en Homopojan oppaasta kuullessani vielä tiennyt tekeväni kokonaisen kirjan. Kuvittelin, että minua kysellään vain kirjoittamaan jokin pikkuartikkeli – ja olin hyvin riemuissani jo siitä. Ihmettelin, miksi joku artikkelin kirjoittaminen vaatii kiireellistä tapaamista, mutta riensin muistaakseni heti seuraavana päivänä tapaamiseen Nemo kustannukseen. Siellä totuus valkeni ja oikeastaan heti tapaamisen jälkeen suunniteltiin sisällysluettelo ja homma lähti rullaamaan. Alunperin kirjaa suunniteltiin vasta ensi keväälle, mutta onneksi hyvin pian kaikki tulivat siihen lopputulokseen, että kirja pitää tehdä syksyksi. Aikataulu tehostui, mutta aivan ongelmitta ehdimme.

Ettei esikoiskirjan kirjoittaminen olisi vielä tarpeeksi jännittävää, bongasi kustantamon väki blogista satunnaisiin postauksiin piirtämäni kuvitukset. Ne ovat olleet omasta mielestäni ihan kivoja, mutta eivät mitenkään erityisiä. Tämä kuitenkin innosti kustantamon innostamaan minua ajatukseen siitä, että kuvittaisin myös kirjan itse. Pidin ajatusta totaalisen hoopona, mutta tartuin siihen. Se oli hyvä, sillä piirtäminen ja kuvittaminen ovat kiinnostaneet itseäni. Olen kuitenkin nykyisin fiksautunut niin, että kaikella luovallakin tekemisellä pitää olla jokin tavoite ja hyöty – en jaksa tai halua piirrellä huvikseni. Kirjan kuvittaminen oli ihan hyvä syy aloittaa piirtämisharrastus uudelleen.

Nopeat, luonnosmaiset kuvitukset paisuivat ja kasvoivat ja lopulta huomasin viettäneeni noin 16 tuntia yhtä ja samaa kuvaa parannellen ja nyhertäen. Kirjan taiton ollessa melkein valmis tein vielä pari kuvitusta lisää ja lopulta olin tehnyt aika monta kuvitusta. Niistä tuli kuitenkin ihania ja toivon, että pidätte niistä! Kirjan kannen ja taiton on kuitenkin tehnyt ihana graafikko Mirella Mäkilä. Rakastan tuota kantta jotenkin tosi paljon ja haluaisin siitä tarroja, julisteita, kangaskasseja, paitoja, alushousuja, patakintaita ja pannumyssyjä.

Mutta miltä itse kirjoittaminen tuntui? Siitä minulla ei ole harmainta aavistusta. En nimittäin tiedä, missä välissä olen kirjan kirjoittanut. Aikavälillä tammikuu-heinäkuu muistan vain ahdistuneeni, kiukutelleeni ja tuskailleeni aina, kun olisi pitänyt kirjoittaa. Kirjoittaminen ei sujunut tai sujui muutamina riveinä silloi tällöin. Loppukesästä käsissäni oli kuitenkin melkein valmis kirja, jota piti vain vähän fiksailla ja täydennellä sieltä täältä. Kirjan ollessa jo oikeastaan valmis sain yhtäkkiä riivauksenomaisia ajatuksia asioista, joita ei voi jättää käsittelemättä, ja kirjoitin ehkä parhaimpia osioita kirjaan vielä lisää.



Toisaalta siis sain kustantamolta sekä omalta alitajunnaltani palautetta, että minun olisi tärkeintä kirjoittaa – muut asiat kyllä hoituvat ja kustantamolla on jopa ihmisiä töissä, jotka hoitavat asioita, joiden murehtimisen minä olin ottanut pääasiakseni. Loppumetreillä sain esimerkiksi salaman lailla tajuntaani ajatuksen, että en ole ehtinyt ajatella ollenkaan äänikirjaa ja sen toteuttamista. Kuka sen tekee, tuleehan äänikirja, ehditäänkö se vielä tehdä vai onko kaikki jo myöhäistä? Lähetin hätääntyneen viestin kustannustoimittajalleni, joka kertoi, että äänikirja on itseasiassa jo tehtynä ja lukijakin on todella hyvä, vaikken minä häntä tunnekaan. Kerron äänikirjasta teille myöhemmin lisää.

Kaiken kaikkiaan kirja syntyi yllättävän helposti. Tietysti olen aiheen kanssa asiantuntija sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti. Työtä helpotti toki myös se, että kirjan oli tarkoituskin olla rento ja leppoisa ja kuulostaa minulta. Vaikka Homopojan opas jollain tasolla luokitellaankin tietokirjaksi, mistään kuivasta oppikirjasta ei ole kyse.

Kirja tulee painosta 7. lokakuuta ja valuu siitä sitten hiljalleen kauppojen hyllyille. Opas löytyy siis kauppojen hyllyiltä aivan viimeistään 14.10. alkaen.  Kirjaa voi tilailla nyt tai myöhemmin toki myös nettikaupoista: Otavan nettikaupasta, Suomalaisesta kirjakaupasta ja jopa Prisman verkkokaupasta!