Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Laukkuni sisältö – "kaikki sisältö ei todellakaan sovi päivittäiseen käyttöön"

Olen viimeisen vuoden aikana opetellut kasvamaan aikuiseksi ja se on ilmennyt muunmuassa siten, että olen tilanteen salliessa vaihtanut nu...

Olen viimeisen vuoden aikana opetellut kasvamaan aikuiseksi ja se on ilmennyt muunmuassa siten, että olen tilanteen salliessa vaihtanut nuhjuiset kangaskassit laukkuihin!

Ostin viime jouluna Marimekon Billie-laukun. Olin katsellut sitä vaihtelevalla alennusprosentilla Marimekon outlet-myymälässä, mutta kieltänyt ostoksen itseltäni tarpeettomana. Sitten lähdin jouluksi ulkomaille, lento myöhästyi ja minulla oli lentokentällä luppoaikaa. Menin tietysti ostoksille, ja ostin tietysti Billie-laukun mustana – ilman mitään alennuksia, täysin normaalihintaan. Ostos oli hyvä, sillä pidän laukusta todella paljon! Se on hyvännäköinen, malli juuri minulle tehty ja sisätaskut suunniteltu hyvin käytännöllisiksi. Harmi vain, että laukku on valitettavan nopeasti kulunut kulmistaan puhki ja väri on haalistunut. On laukku toki ollutkin päivittäisessä käytössä. Polyesteri ei välttämättä ole paras mahdollinen materiaali laukulle.

Mietin laukkua katsellessani, että mitähän kaikkea se mahtaa sisältää – siitä muistin tämän vanhan blogihaasteen, jossa kerrotaan, mitä laukku sisältää, ja aion sen nyt itsekin tehdä! Tämä tsekkaus oli varsin hyvä, sillä kuten tulette huomaamaan, kaikki laukussani kulkevat asiat eivät todellakaan sovellu päivittäiseen käyttöön.

Laukun tarkistus on tehty täysin spontaanisti kolme sekuntia ennen vähän myöhässä kotoa lähtöä, eli kaikki tavarat todellakin olivat (ja ovat) laukussani.

EINON LAUKUN SISÄLTÖ 21.09.2019:

Vesipullo.  Olin jo pitkään ihminen, joka käytti tyylikkäästi ja trendikkäästi vesipullona lasipulloa. Nyt lasipulloni on kuitenkin unohtunut ikiaikaisesti poikaystäväni luo, joten olen joutunut jälleen käyttämään hätävarana erilaisia virvoitusjuomapulloja. Tärkeintä on neste, ei juoma-astia.

Mikki-pussukka ja kuulokkeet. En ole aiemmin tajunnut, mihin ihmiset tarvitsevat erilaisia kummallisia pikkupussukoita, mutta nykyään tajuan! On kätevää, kun laukussa on pussukoita pikkuesineille – esimerkiksi kuulokkeet eivät ole täysin solmussa kaikkien tavaroiden kanssa, kun ne ovat omassa pussukassaan.

Jaloviina-pullo. Rakkauteni Jallua kohtaan on toki yleisesti tiedetty tosiasia, mutta en ole ihan varma, onko tarpeen kanniskella Jallua mukanaan aina ja kaikkialle. Haluan kuitenkin korostaa, että kyseessä on ns. lasten annos eli 4cl pullo. Sitä, mistä pullo on tullut, en todellakaan tiedä.

Lompakko. Aivan perinteinen, Makian tummanruskea nahkalompakko. Täynnä kuitteja, jotka jostain syystä aina tarjotessa otan mukaan ja kuvittelen laittavani kirjanpitoon.

Kuitteja. Erityisen tärkeitä kuitteja, joita en ole laittanut nuhjaantumaan lompakkoon, vaan jättänyt näkyville, että muistan laittaa ne heti kirjanpitoon kun pääsen kotiin.

Passi koteloineen. Passi on ainoa henkilöllisyystodistukseni ja mukanani aina, jos vaikka poliisi sattuu mielivaltaisesti kysymään sitä pysähtyessäni kuvaamaan kummallisesti pysäköityä autoa, joka paljastuu poliisiautoksi.

Käteistä rahaa. Nämä eivät tietenkään ole lompakossa, vaan laukun sivutaskussa. Hyvä hätävara tilanteisiin, joissa lompakko maksukortteineen unohtuu kotiin, eikä rahaa ole. Tietysti hätävarasta on apua vain, jos tietää sen olemassaolosta.

Hengenraikastuspastilleja. Todella käteviä, jos esimerkiksi tulee hulauttaneeksi jostain syystä mukana olevan lastenjallun kurkkuunsa esimerkiksi ennen työpalaveria tai muuta tapaamista, jossa ei kannata haista viinalta.

Kynä. On hyvä olla aina mukana. Tosin senkään mukana olosta en ole tiennyt, vaan olen ainakin kolmesti peräkkäin joutunut lainaamaan kynää merkitessäni jotakin asiaa kalenteriin (joka ei jostain syystä ole laukussani nyt).

Laturi. Puhelimeni akku kestää nykyisin noin kolme tuntia, eli olen pistokkeessa kiinni aina kuin mahdollista ja hätää kärsimässä aina kun se ei ole mahdollista.

Valokuva minusta ja Timpsistä. Kuva on Dieselin juhlissa olleesta kuva-automaatista. Sain näitä kaksi, toisen olen ottanut laukusta pois, mutta toinen on näköjään ollut järkevää säilyttää laukussa. Eikä siinä mitään, kyllähän ihmisellä on hyvä olla perinteisiä printtikuvia ystävistään saatavilla. Voin alkaa esitellä kuvaa ihmisille bussipysäkeillä tai terveyskeskuksen odotushuoneessa kun vatsavaivat ja nivelkivut on käyty läpi.

Käsipapereita eli nenäliinoja. Suunnilleen ainoa asia, jonka muistan ala-asteelta on rehtorimme, joka opetti, että on hyvien tapojen mukaista pitää mukanaan nenäliinapakettia eikä niistää käsipapereihin. Yleensä en ikinä muista ottaa nenäliinoja mukaan, koska pieni nenäliinapaketti kestää jotain kolme sekuntia ja räkä vain levittyy niissä ympäri nenää ja naamaa ja kaikki on entistä epäsiistimpää. Sen sijaan nyhdän aina vessoista mukaani käsipapereita. Niihin on mielestäni hyvä niistää enkä koe sitä mitenkään ongelmallisena. Kerronko vielä vähän nenäni erittämistä eritteistä?

You Might Also Like

0 kommenttia